Kesä on alkanut

Tammimetsä, vihreä niitty ja kirmaavat hevoset. Meri pilkottaa ja ympärillä on vanhoja kauniita rakennuksia.

Mandyn kesäparatiisi on mannaa sielulle ja silmille. Kyllä kesä tulee muuallakin, mutta ei ihan samanlainen kesä. Näihin laitumiin liittyy jo niin paljon muistoja.

Viime kesänä, sauvojen kanssa könkätessäni murehdin melkein eniten sitä, että ihana hevosten laidunelämä ei ollut osa kesääni. Olen niin onnessani, että tänä vuonna se on taas totta ja mulla on ihana, suloinen tamma siellä laitumella.

Jippijajei!

Lähdin tallille puolelta päivin ja kävin vielä ratsastamassa, menin jopa maneesiin, kun halusin nautiskella kuitupohjasta vielä kerran ennen kesää. Ai että oli hyvän tuntuinen hevonen. Tulipa ihan hurjan kiva fiilis.

Mandy on tuntunut nyt kerta kerran jälkeen koko ajan paremmalta. Olen jo vakuuttunut siitä, että kinnerpatti on luutunut. Laidunkauden jälkeen mennään tsekkaamaan tilanne.

Ruunikko-tammat katselevat etäältä

Ystäväni oli lupautunut kuskaamaan meidät laitumelle. Paikka kun on muistoja täynnä myös hänelle. Aivan luksusta mulle, kun joku tulee hakemaan.

Rautias ruuna on Mandyn makuun täälläkin.

Mandy meni traileriin lähes samantien, ihan pientä epäröintiä ja sitten asteli rauhallisesti sisälle.

On niin hienoa, kun ei tarvitse traikkuun menosta yhtään tapella. Lotan kanssa kun tottui siihen, että lastaus merkitsi verta (ainakin henkistä), hikeä ja joskus oikeasti kyyneliäkin.

Omnomnomnom.

Perillä parkkeerattiin tallin pihaan, otettiin Mandy ulos ja käveltiin puolisen kilometriä laitumelle. 

Vieraassakin paikassa Mandy käyttäytyi oikein hienosti, vaikka muut hevoset nähdessään ja laitumen lähelle tultaessa se kasvoi ainakin puoli metriä ylöspäin.

Pysy hieman etäämmällä, kiitos!

Sitten naru irti ja heppa laitumelle muiden joukkoon. Hevosista osa oli mulle tuttuja, mutta ei Mandylle. Kamera äkkiä esille...ja mitä vielä, ei juuri mitään äksöniä. Ihan hiukan Mandyn piti kertoa lähestyvälle suokkiruunalle, että pysypä hieman kauempana. Samaan aikaan tullut ruuna sai tulla hiukan lähemmäs.

Pientä lihoamista odotettavissa.

Toivon nyt todellakin, että kaikki menee hyvin jatkossakin. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta hevosen onnen nähdessä on riski vaan otettava.

Hiukan kauhistuttaa myös se, että yöksi on luvattu hallaa. Toisaalta, monien kesien aikana olen huomannut, että hevoset kestävät viileää ja pientä sadettakin paljon paremmin kuin kovaa hellettä ja itikoita. Siinä mielessä ihan hyvä, että ei ole enää niin kuuma.

Ruunat perässä...saa nähdä kuinka tässä vielä oikein käy....

Mandy liikkui laitumellakin ihan hienon näköisesti ja ravasi isoa elastista ravia.

Se oli niin suloisen ja symppiksen näköinen. Mun sydän ihan sykähtää. Mun ihana heppa.

Mandy ja kaksi ruunaa.

Huomenna menen testaamaan, miten neitokainen antaa kiinni, lähtee pois laumasta ja toimii kentällä tuolla uudessa paikassa.

Onnelliset