tiistai 8. lokakuuta 2013

Uskomatonta! Se toimii!

VAROITUS! Luvassa pitkä teksti!

Pari päivää sitten aloitin uudestaan lastausharjoittelun. Viime lastaushan päättyi todella huonosti. Suupielissä oli haavat, hevosen silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä ja hiki virtasi, itseltä meinasi päästä itku. No, siinä vaiheessa oli jo yritetty lastata puolitoista tuntia ja keinot olivat vähissä ja itseluottamus pohjassa ja luovutin. Toki adrenaliinin täyttämä Lotta sitten juoksi koppiin lopuksi, mutta mietin, millaisella mielellä se suhtautuisi traileriin nyt?

Jännitti taas etukäteen kovasti, varsinkin kun tiesin että pitää itse ottaa traileri esille ja kiinnittää se autoon. Soimasin itseäni taas saamattomuudesta, kun olen aina lastaustilanteessa ollut nössö ja antanut mieheni tehdä kaiken autoon ja traileriin liittyvän.

Peruuttamien ja koukkuun kiinnitys sujuivat ihmeen hyvin jopa yksin. Varustin Lotan suitsilla ilman ohjia, niiden päälle naruriimu ja pitkä paksu käsittelyköysi. Suitset vain siltä varalta että neiti alkaisi taas yrittää pakenemista paikalta. Lisäksi sillä, että hevosella on kuolaimet suussa näyttää olevan jotain henkistä merkitystä, se on jotenkin nöyrempi, vai onko se merkitys sittenkin suurempi omistajan korvien välille?
Naru oli kuitenkin kiinni naruriimussa, joka sekin on varsin tehokas hallintaväline.
Trailerin perälle vein ämpärin, jossa oli mysliä ja porkkananpalasia.

Hetki oli hankala, sillä oli aamu ja muita hevosia oltiin juuri viemässä ulos. Lotta katseli muiden perään mutta pysyi rauhallisena.

Päämääräksi asetin ensimmäisenä päivänä sen, että hevonen pysyy rentona ja kuulolla ja että se menee vähintään puoleen väliin sisälle. Tavoitteena myös se, että ehdin pyytämään sen itse pois trailerista ennen kuin se itse peruuttaa sieltä pois. Takapuomin kiinnitystä en tässä vaiheessa miettinyt.

Noora mainitsikin aikaisemmassa kommentissaan Eddy Moddesta, jonka opeilla joku hänen tuttavansa oli opettanut hevosen lastautumaan itse (kiitos Noora!). Olin tutustunut Modden oppeihin internetissä jo vuosi sitten, mutta nyt päätin katsoa videoita ja tilaamaani E-kirjaa uudestaan. Päätin yrittää tällä keinolla, sillä kaikki muut on jo kokeiltu liinoja ja perkeleitä myöten.

Tsekkasin ensin, että hevonen on kuulolla. Kävelyä nopeasti ja hitaasti, pysähdyksiä, reippaita liikkeelle lähtöjä. Takapään väistöä pienestä narunpaineesta. Peruutusta narun aaltomaisella liikkeellä.

Eddy Modden opit korostavat sitä, että siinä vaiheessa kun hevonen on jo menossa koppiin, ei sitä saa yhtään painostaa. Jos se haluaa peruuttaa ulos, se saa aina peruuttaa. Lisäksi hevonen menee koppiin itse, lastaaja seisoo sillan vieressä. Palkintona hevoselle on vain paineen poisto, ja korkeintaan pieni silitys sekä hiljainen kehu, mieluusti ei sanota mitään. Se saa vain olla.

Aikalailla samanlaisia oppeja saimme viime syksynä kun hevostaitokouluttaja kävi opastamasa. Silloin erona oli kuitenkin se, että Lotta oli vielä hankala käsitellä maasta muutenkin ja joutui siksi ylikierroksille. Se ei siis pysynyt lainkaan rentona, ja vain rento hevonen oppii.

Lotta vuosi sitten hevoskouluttajan käsissä. Tamma oli monella tavalla hankala. Lotan ilmeestä kyllä näkee aina mitä mieltä se on asioista. Tässäkään siitä ei voi erehtyä, vai mitä? :D

Mitään kauhua Lotalle ei ollut parin viikon takaisesta kokemuksesta näköjään jäänyt. Tamma on rohkea ja utelias. Se kopsotteli etujalat suoraan lastaussillalle, mutta jäi siihen sitten mietteliäänä
seisomaan.

Normaalisti olisi tässä vaiheessa siirtynyt itse koppiin ja laittanut pientä painetta riimuun. Sitä Lotta ei voi edelleenkään sietää, ainakaan koppiin menossa. Nyt pysyin lastaussillan vieressä.

Välillä se peruutti pois, pidin sen silloin rauhallisesti liikkeessä pienellä paineella ja pyörittelin narunpäätä vaivihkaa pepun kohdalla, seisten sen sivulla . Etupään sivullekääntymisyritykset torppasin samalla narulla pään kohdalla pienellä ravistuksella.

Lopuksi hevonen seisoi etukaviot kopissa, mutusteli ja mietti. Minä vain odottelin. Vastustin kiusausta ruveta kiskomaan tai vetämään, saatika työntämään. Pitkä naru oli löysällä kädessäni.

Ja hurraa, sinne tamma sitten kopisteli, kaikessa rauhassa, perille saakka! Ilman minua. Peruutti välillä pois, taas sisään ja kun se huomasi, ettei kukaan estä sitä tulemasta pois, niin pysyi siellä rauhallisena. Sai myös kopin perällä olevan herkkuämpärin pyydystettyä.

Pidimme pienen tauon ja kokeilimme uudestaan. Pyysin pari henkilöä jopa yleisöksi. He nauroivat kun Lotta suorastaan juoksi traileriin. Lopuksi vedin sen häntämerkistä ulos trailerista ENNEN kuin se tuli itse ulos, ja vein sen tarhaan kavereiden luo. Hieno hieno hevonen.

Voitte vain kuvitella kuinka tyytyväinen olin!

Harjoitukset jatkuivat tänään. Kun Lotta näki auki olevan trailerin, se yritti juosta sinne! Pitikin oikein komentaa sitä odottamaan :D
Lastasin sen kymmenisen kertaa, taputtelin peppua, kolistelin puomia ja siirtelimme hiukan väliseinää. Ensi kerralla sitten takapuomi kiinni.
Kyllä suuresti ihmettelen, jos tamma laittaa vielä ranttaliksi lastauksessa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Loppuun pari puhelimen huonolaatuista kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen. Ollaan oltu melko laiskoja tuon kuvaamisen kanssa viimeaikoina. Heippa ja kuullaan!


Syysauringon hienoja säteitä. 

Lotalla on kiva ratsastaa ilman satulaa. Selkä on pehmeä ja pyöreä, luita ei tunne missään. Epätavallinen pv:n selkä siis.  

14 kommenttia:

  1. Tosi kiinnostava kirjoitus, kiva että jaksoit noin seikkaperäisesti kertoa mitä missään vaiheessa teit. Ja upeaa että Lotta lastautui noin hienosti!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että onnistuitte! Tulee matkustamisesta kaikille helpompi ja miellyttävämpi kokemus.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Sinulla oli hyvä suunnitelma, josta pidit kärsivällisesti kiinni, hienosti toimittu!

    VastaaPoista
  4. Wau! Hienosti tehty. Oma hevonen menee traileriin hyvin, mutta houkuttelisi opettaa sille tuo "yksinlastautuminen", niin olisi helpompaa itsekseenkin matkustella sen kanssa. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kuulla tämmöistä, että on ihmisiä jotka osaavat ajatella hevosen näkökulmasta asiaa! <3 Liian usein vain lastataan hevonen keinolla millä hyvänsä, käyttäen piiskaa ja liinoja ja muita pakkokeinoja, jotka todellisuudessa vain lisäävät hevosen vastarintaa ja pelkoa. Mutta Lotalle taisi jäädä nyt trailerista pelkkä positiivinen kuva!
    t. Lotta itsekin :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kivoista kommenteista! Valitettavasti mekin olemme sortuneet noihin pakkokeinoihin, mutta ne vain eivät toimi, onneksi.
    Yllättävän nopeasti tuo konsti tepsi! Kannattaa kokeilla, jos haluaa lastata hevosen ihan yksin. Tajusin myös, että Lotta ei pelkää traileria, on kuljetettaessakin aina rauhallinen. Ainoa mitä se pelkää on se, että sitä pakotetaan johonkin, mihin se ei ole valmis.
    Eddy Modde kuvailee hyvin asiaa näin: kuvittele että lapsesi jännittää hyppäämistä pääedellä veteen. Voi rohkaista häntä, mutta jos tuuppaat hänet veteen juuri siinä vaiheessa kun hän on hyppäämäämässä, menetät kaiken luottamuksen. Jos sen sijaan lapsi hyppää itse, uskaltaa hän tehdä sen toistekin.
    Ei ihmisiä ja hevosia tietenkään voi täysin verrata, mutta tämä kuvaa mun mielestä hyvin sitä tilannetta kun hevonen kerää itseluottamusta mennäkseen traileriin. Usein keskitytään vain siihen, että takapuomi pitää saada äkkiä kiinni. Hevonen oppii, että kun hän menee eteenpäin, tapahtuu jotain pelottavaa.
    Voi että on mielenkiintoista oppia näistä hevosten aivoituksista. Onnea on tuollainen välillä hiukan hankala hevonen ja kun oppii pikkuhiljaa ymmärtämään sitä! :D

    VastaaPoista
  7. Sait minussa syttymään sellaisen kipinän lastausharjoituksiin, ettei ole ennen nähty.
    Minulla on 10- vuotias tamma, joka on entisellä omistajalla kaatunut joskus lastaussillalla pois tullessaan, ja lyönyt useita kertoja päänsä liian pienen kopin yläreunaan (siis eri kerroilla kaikki). Olemme harjoitelleet lastausta, mutta tuloksetta. Pääsemme kyllä kopin puoliväliin, jolloin etujalat ovat sisällä. Tässä vaiheessa jos tarjoaa hevoselle heinää, se syö tyytyväisenä ja rentona. Pidemmälle ollaan harvoin päästy, sillä painetta ei voi niskaan tai takapuoleen laittaa, koska tamma jännittyy ja poistuu paikalta.

    Tämä sinun kokeilema tapasi kuulosti siis aivan mahtavalta! Ymmärsinköhän asian oikein, tavallaan hevosen olo tehdään hieman epämukavaksi trailerin/sillan ulkopuolella, jolloin se mielummin menee sisälle jossa saa olla rauhassa?
    Olen ennenkin lukenut näitä sinun postauksia lastaamisesta ja tunnistanut samoja ongelmia. Nyt minun täytyy päästä kokeilemaan tätä Modden tekniikkaa mahdollisimman pian! :)

    Olisi myös mukava lukea, miten lastausharjoitukset ja tulevaisuudessa lastaus/kuljetus sujuvat teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukavaa kuulla! Katso ihmeessä Eddy Modden videoita youtubesta. Niistä selviää paljon. Myös tuo ladattava opaskirjanen kannattaa tulostaa ja lukea.
      Kyllä, ajatuksena on siis tehdä hevosen olo hieman epämukavaksi trailerin ulkopuolella. Mutta vain hieman! Itse olen aikaisemmin käyttänyt liikaa painetta, joka on saanut hevosen ylikierroksille. Paineen käytössäkin on valtavasti vaihteluväliä. Herkälle jo pieni köyden ravistus on painetta.
      Anna tamman poistua paikalta! Ideana on se, että hevonen ei pelkää jäävänsä ns. satimeen. Sitten vaan uudestaan sisään.
      Hyödyllistä olisi opettaa ihan kopin ulkopuolella, jokapäiväisessä elämässä sellainen eteenpäin-merkki vaikkapa koputtamalla lautaseen. Ja samoin peruutuus-merkki vetämällä hännästä kevyesti. Näitä voi sitten käyttää lastauksessa kun hevonen tunnistaa ne. Tämä on meillä seuraavana ohjelmassa!
      En ole vielä ollenkaan vakuuttunut siitä, että koppiin meno onnistuisi aina. Mutta se on minusta kiinni. Täytyy vain aina muistaa, ettei haksahda vanhoihin kuvioihin ja ryhdy painostamaan hevosta väärällä tavalla.
      Kerron kyllä, kuinka edistymme!

      Poista
  8. Hienoa että onnistuitte!

    Minä lastaan hevoseni ihan yksin ja teen sen kyllä ihan "perinteisellä" tavalla eli kävelen hevosen edellä koppiin, jätän sen sinne seisomaan ja kierrän ulkokautta laittamaan puomin ja luukun kiinni. Minusta siinä ei ole mitään hankaluutta, joten ei ole tullut opetettua hevosille tuota koppiin lähettämistä. Jos olen epävarma siitä, pysyykö hevonen paikallaan, saatan laittaa sille pitkän liinan, jolloin voin pitää liinan kädessäni kun kierrän laittamaan puomia kiinni. Silloin hevonen ei pääse karkuun, vaikka se saisikin päähänsä peruuttaa kopista ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei monella varmaan olekaan mitään hankaluutta lastauksessa, varsinkin jos on itse päässyt kouluttamaan hevosen alusta saakka ja pitkällä kaavalla. Mutta sitten on näitä, joilla on kaikenlaisia kokemuksia painolastinaan. Lotta on kuulemma kerran mm. kaatunut taaksepäin hyppiessään lastauksessa pystyyn, kun sitä pakotettiin. Eli tuo normityyli ei oikein meillä ole toiminut. :D

      Poista
    2. Jep, kyllä se on niin paljon helpompaa kun saa varsasta asti tehdä asiat rauhassa ja oikein. Kokemusta löytyy minullakin kaikenlaisista vaikeuksista. Taisin aiemmin jo joskus kertoa tammastani joka on nyt 23-vuotias ja se oli nuorena TODELLA hankala lastattava. Ihan itse olin valitettavasti monet kerrat mukana lastaamassa sitä kyseenalaisilla keinoilla, kun en silloin paremmasta ymmärtänyt. :( No, onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia ja nykyisin meillä sujuu hommat ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.

      Voisihan sitä toki itsekin opetella tuon lähettämisen, säästyisihän siinä muutaman askeleen kävely :D mutta muuten siinä ei kyllä minun mielestäni tosiaan ole eroa, taluttaako hevosen vai lähettää, kunhan se osaa mennä koppiin ja pysyy siellä.

      Poista
  9. Kiva kuulla että teillä rupesi toimimaan :) täytyy joskus itsekin koittaa noin, vaikka hevoset yleensä menevätkin koppiin ihan nätisti.

    VastaaPoista
  10. Hyvä neuvo minulle.Hevoseni nimittäin ei millään mene traileriin.Se vaan peruuttaa ja pomppii!Viime lastaus yrityksessä olkapäänikin meni sijoiltaan:(

    VastaaPoista