Ilon ja surun päivä

Tunteet ovat pinnassa ja itkuakin tullut pirautettua. Kävimme siis klinikalla eilen.
Ensin niihin hyviin asioihin. Lastaus sujui oikein mallikkaasti. Noudatin edelleen hyväksi havaittuja oppeja. Takapuomin sulkemisessa oli yhtenä harjoituspäivänä hiukan ongelmia, kun tein sen liian hätäisesti. Lotta istui puomin päälle, tärisi ja takajalat roikkuivat ilmassa. Sen jälkeen se ei olisi enää halunnut mennä traileriin, mutta meni vihdoin, kun helpotin tehtävää siirtämällä väliseinää. Otimme sen ulos ennen kuin se itse halusi tulla.
Otin sitten klinikka-aamuna takapakkia harjoituksessa. Mulla oli runsaasti aikaa. Kolistelin puomia, nostin sitä peppua koskemaan ja joka kerta kun hevonen halusi ulos, se sai mennä. Kun se oppi rentoutumaan tässäkin vaiheessa, uskalsin vihdoin sulkea puomin. Samalla taputtelin peppua jotta se ymmärtäisi että täällä ollaan nyt sulkemassa sitä. Jäi ihan rauhassa koppiin. JESSSS!!
Klinikalla katselimme ympärillemme kaikessa rauhassa. Lotta halusi  tutkia kaikki nurkat ja hyllyt, se oli aivan rauhallinen koko ajan. Ei edes tavanomaista jännityskakkaa tullut ollenkaan. Hieno käytös jatkui koko päivän. Pidin pääni, enkä antanut pakottaa Lottaa mihinkään. Ei huulipuristinta, ei kiskomista narusta. Ja neiti oli todella yhteistyöhaluinen. Piikkiä laitettiin vuohiseen ilman rauhoitusta, tammuska vain seisoi löysällä narulla vierssäni ja rapsutin sen harjantyveä. Hieno tyttö!
Vuosi sitten se potki ja luimi, niin että puudutukset jäivät kokonaan tekemättä.

Sitten niihin kurjiin. Lotta ontui klinikalla melko pahasti ja kun sen jalat taivutettiin se näytti aivan hirveän kipeältä. Minulle tuli todella hirveä olo, enkä voinut pidätellä itkua. Miten en ole tajunnut, että se on noin kipeä?

Väsyttää niin paljon....

Zzzzzzzzz....älä siinä kuvaa, mua horjuttaa.

Ihmeellistä kyllä, kuvista ei näkynyt mitään niin kauheaa, mitä jo siinä vaiheessa odotin. Lähes samanlaiset löydökset kuin vuosi sitten, melko tavanomaisia tämän ikäiselle ja paljon kokeneelle hevoselle.  Tiesin kyllä, että onhan noissa jaloissa sanomista, mutta viime viikkoihin saakka Lotta on ollut kuitenkin oireeton.

Lotta valmistellaan Tildren-tiputukseen.

Jostain syystä nivelet olivat nyt ärsyyntyneet toisessa etujalassa. Myös kavion asento oli hyvin erikoinen ja kavio paljon lyhyempi kuin toinen.
Lotan etukaviot ovat jo luonnostaan melko eripariset, joten kengittäjällä ei ole helppo homma.
Päädyimme antamaan Tildren-hoitoa ja huomenna mennään sairaskengitykseen. Lisäksi saa kipulääkekuurin. Kaksi viikkoa kävelyä ja sitten palataan asteittain normaaliliikutukseen.

Noin tunnin verran suoraan suoneen tiputettiin lääkettä. Sen pitäisi auttaa koko kehoa ja kaikkia jalkoja.

Toivon niin hartaasti, että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä vuosia yhdessä. Tildren on auttanut ilmeisesti monilla, mutta ei ihan kaikilla. Kuuden viikon päästä nähdään viimeistään sen koko vaikutus. Nyt peukut pystyyn!