tiistai 15. lokakuuta 2013

Ilon ja surun päivä

Tunteet ovat pinnassa ja itkuakin tullut pirautettua. Kävimme siis klinikalla eilen.
Ensin niihin hyviin asioihin. Lastaus sujui oikein mallikkaasti. Noudatin edelleen hyväksi havaittuja oppeja. Takapuomin sulkemisessa oli yhtenä harjoituspäivänä hiukan ongelmia, kun tein sen liian hätäisesti. Lotta istui puomin päälle, tärisi ja takajalat roikkuivat ilmassa. Sen jälkeen se ei olisi enää halunnut mennä traileriin, mutta meni vihdoin, kun helpotin tehtävää siirtämällä väliseinää. Otimme sen ulos ennen kuin se itse halusi tulla.
Otin sitten klinikka-aamuna takapakkia harjoituksessa. Mulla oli runsaasti aikaa. Kolistelin puomia, nostin sitä peppua koskemaan ja joka kerta kun hevonen halusi ulos, se sai mennä. Kun se oppi rentoutumaan tässäkin vaiheessa, uskalsin vihdoin sulkea puomin. Samalla taputtelin peppua jotta se ymmärtäisi että täällä ollaan nyt sulkemassa sitä. Jäi ihan rauhassa koppiin. JESSSS!!
Klinikalla katselimme ympärillemme kaikessa rauhassa. Lotta halusi  tutkia kaikki nurkat ja hyllyt, se oli aivan rauhallinen koko ajan. Ei edes tavanomaista jännityskakkaa tullut ollenkaan. Hieno käytös jatkui koko päivän. Pidin pääni, enkä antanut pakottaa Lottaa mihinkään. Ei huulipuristinta, ei kiskomista narusta. Ja neiti oli todella yhteistyöhaluinen. Piikkiä laitettiin vuohiseen ilman rauhoitusta, tammuska vain seisoi löysällä narulla vierssäni ja rapsutin sen harjantyveä. Hieno tyttö!
Vuosi sitten se potki ja luimi, niin että puudutukset jäivät kokonaan tekemättä.

Sitten niihin kurjiin. Lotta ontui klinikalla melko pahasti ja kun sen jalat taivutettiin se näytti aivan hirveän kipeältä. Minulle tuli todella hirveä olo, enkä voinut pidätellä itkua. Miten en ole tajunnut, että se on noin kipeä?

Väsyttää niin paljon....

Zzzzzzzzz....älä siinä kuvaa, mua horjuttaa.
Ihmeellistä kyllä, kuvista ei näkynyt mitään niin kauheaa, mitä jo siinä vaiheessa odotin. Lähes samanlaiset löydökset kuin vuosi sitten, melko tavanomaisia tämän ikäiselle ja paljon kokeneelle hevoselle.  Tiesin kyllä, että onhan noissa jaloissa sanomista, mutta viime viikkoihin saakka Lotta on ollut kuitenkin oireeton.

Lotta valmistellaan Tildren-tiputukseen.
Jostain syystä nivelet olivat nyt ärsyyntyneet toisessa etujalassa. Myös kavion asento oli hyvin erikoinen ja kavio paljon lyhyempi kuin toinen.
Lotan etukaviot ovat jo luonnostaan melko eripariset, joten kengittäjällä ei ole helppo homma.
Päädyimme antamaan Tildren-hoitoa ja huomenna mennään sairaskengitykseen. Lisäksi saa kipulääkekuurin. Kaksi viikkoa kävelyä ja sitten palataan asteittain normaaliliikutukseen.

Noin tunnin verran suoraan suoneen tiputettiin lääkettä. Sen pitäisi auttaa koko kehoa ja kaikkia jalkoja.
Toivon niin hartaasti, että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä vuosia yhdessä. Tildren on auttanut ilmeisesti monilla, mutta ei ihan kaikilla. Kuuden viikon päästä nähdään viimeistään sen koko vaikutus. Nyt peukut pystyyn!


13 kommenttia:

  1. Mun vanha pv-ruunani sai kerran Tildrenin loppukesästä. Sillä oli joka jalassa nivelrikkoa, etujalat pahimmat. Se syksy oli sen ruunan paras syksy, vetristyi tosi hyväksi ja kisasikin pari kautta sen jälkeen pikkukisoja. Syksyt olivat sille pahoja, kun ilmat viilenivät ja kylmät tuulet puhalsivat. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Ehkä meillä on vielä toivoa, kun ei varsinaista rikkoa vielä ollut kuitenkaan!

      Poista
  2. Monesti taivutettuna hevosten reaktio liikkeessä on aika "hurja"n näköinen, joten ei kannata itseään soimata vaikkei olisi jalan kipeyttä tajunnut.

    Hyvä ettei kuitenkaan mitään suurempia löydöksiä ollut, pidetään peukut pystyssä että Lotta kuntoutuu vielä ennalleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos lohdutuksesta. Näytin eläinlääkärille puolentoistakuukauden takaista videota Lotan menosta. Hänestä se näytti ihan hyvältä, joten en sentään ole ratsastanut ontuvalla hevosella, kuten jo pelkäsin. Sehän näissä on pahin ajatus, että onko huomaamattaan piinannut hevosta. Toivon tosiaan että kipu poistuu!

      Poista
  3. Komppaan Kirsiä, taivutusreaktiot ovat välillä hurjan näköisiä, joten ihan turhaan soimaat itseäsi! Veit hevosen klinikalle ripeästi kun huomasit ettei kaikki ole kunnossa. Oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan piikitykset kyllä pääsääntöisesti tehoavat hyvin. Lotalle paranemisia ja teille omistajille tsemppiä, kyllä se siitä! Ja hei upeaa että teille on syntynyt noin hyvä luottamussuhde (kun kerroit miten Lotta käyttäytyi nyt vs vuosi sitten).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora ihanasta kommentista! Lotan kanssa kaikkein palkitsevinta on kyllä ollut tuon luottamuksen saanti, tamma kun on aika erikoinen luonne :D Ja hei, ehkäpä me taas jo pian laukataan lumisella pellolla!

      Poista
  4. Voi että! Minäkin kyllä olen kuullut hyvää Tildrenistä, ja sairaskengityksellä meidän tallilla on useammallekin hevoselle tehty ihmeitä, ja jopa aika nopeassa ajassa. Minulla on kyllä luja usko, että Lotta saadaan vielä hyvään kuntoon! Tsemppiä ja jaksamista, ja Lotalle kovasti rapsutteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja rapsutellaan! :) Tänään hänen Tammautensa oli jo oma kipakka ja puhiseva itsensä :)

      Poista
  5. Kyllähän nuo piikitykset ovat niiiin yleisiä ja yleensä auttavat. Se on varmaan muutos ratsastuspohjissa, joka on voinut vaikuttaa. Nivelet ei tykkää kovista pohjista, ja vanhassa tallissa ainakin pohjat olivat täydelliset. Mun entistä heppaa piikitettiin seitsemän vuoden ajan kavioniveliin aina parin vuoden välein kunnes oli edennyt nivelrikkoon ja sitten se oli menoa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Siis voi olla, että nykyisessäkin paikassa pohjat ovat loistavat, en yhtään tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisessäkin paikassa on aivan loistava pohja maneesissa, joten siinä ei kyllä valittamista. Voi olla että ennestäänkin hiukan aristava nivel ärtyi äkisti vaikkapa jostain nyrjähdyksestä, eipä sitä tiedä. Edellisessä paikassa tosin päästiin pitkille maastolenkeille, se taas varmaan olisi nivelvaivaiselle hyvä.
      Toi Tildren on ilmeisesti auttanut jopa paremmin kuin perinteiset kortisoni+HY-piikitykset. Jos seitsemän vuotta selviämme ja hoitoa vaan parin vuoden välein, niin olen kyllä supertyytyväinen! :D Mutta katsotaan hetki kerrallaan :D Pääasia, ettei hevosella olisi kipua. Jos sellaista tulee jatkuvasti, niin sitten on päätös selvä.

      Poista
  7. Voi kurjuus! Elämään hevosten kanssa tuntuu kyllä mahtuvat ihan koko tunnepuolen kirjo - ja jopa ihan yhden päivän sisällä.

    Yhden edellisten kommentoijien lohdutuksiin ja pidän peukkuja, että teillä on edessä vielä monia ihania yhteisiä vuosia Lotan kanssa!

    VastaaPoista
  8. On tämä varsinaista tunteiden vuoristorataa, todellakin. Kiitos Amalia, toivotaan näin, samaa toivon sinulle ja Durtsille!

    VastaaPoista