Uskomatonta! Se toimii!

VAROITUS! Luvassa pitkä teksti!

Pari päivää sitten aloitin uudestaan lastausharjoittelun. Viime lastaushan päättyi todella huonosti. Suupielissä oli haavat, hevosen silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä ja hiki virtasi, itseltä meinasi päästä itku. No, siinä vaiheessa oli jo yritetty lastata puolitoista tuntia ja keinot olivat vähissä ja itseluottamus pohjassa ja luovutin. Toki adrenaliinin täyttämä Lotta sitten juoksi koppiin lopuksi, mutta mietin, millaisella mielellä se suhtautuisi traileriin nyt?

Jännitti taas etukäteen kovasti, varsinkin kun tiesin että pitää itse ottaa traileri esille ja kiinnittää se autoon. Soimasin itseäni taas saamattomuudesta, kun olen aina lastaustilanteessa ollut nössö ja antanut mieheni tehdä kaiken autoon ja traileriin liittyvän.

Peruuttamien ja koukkuun kiinnitys sujuivat ihmeen hyvin jopa yksin. Varustin Lotan suitsilla ilman ohjia, niiden päälle naruriimu ja pitkä paksu käsittelyköysi. Suitset vain siltä varalta että neiti alkaisi taas yrittää pakenemista paikalta. Lisäksi sillä, että hevosella on kuolaimet suussa näyttää olevan jotain henkistä merkitystä, se on jotenkin nöyrempi, vai onko se merkitys sittenkin suurempi omistajan korvien välille?
Naru oli kuitenkin kiinni naruriimussa, joka sekin on varsin tehokas hallintaväline.
Trailerin perälle vein ämpärin, jossa oli mysliä ja porkkananpalasia.

Hetki oli hankala, sillä oli aamu ja muita hevosia oltiin juuri viemässä ulos. Lotta katseli muiden perään mutta pysyi rauhallisena.

Päämääräksi asetin ensimmäisenä päivänä sen, että hevonen pysyy rentona ja kuulolla ja että se menee vähintään puoleen väliin sisälle. Tavoitteena myös se, että ehdin pyytämään sen itse pois trailerista ennen kuin se itse peruuttaa sieltä pois. Takapuomin kiinnitystä en tässä vaiheessa miettinyt.

Noora mainitsikin aikaisemmassa kommentissaan Eddy Moddesta, jonka opeilla joku hänen tuttavansa oli opettanut hevosen lastautumaan itse (kiitos Noora!). Olin tutustunut Modden oppeihin internetissä jo vuosi sitten, mutta nyt päätin katsoa videoita ja tilaamaani E-kirjaa uudestaan. Päätin yrittää tällä keinolla, sillä kaikki muut on jo kokeiltu liinoja ja perkeleitä myöten.

Tsekkasin ensin, että hevonen on kuulolla. Kävelyä nopeasti ja hitaasti, pysähdyksiä, reippaita liikkeelle lähtöjä. Takapään väistöä pienestä narunpaineesta. Peruutusta narun aaltomaisella liikkeellä.

Eddy Modden opit korostavat sitä, että siinä vaiheessa kun hevonen on jo menossa koppiin, ei sitä saa yhtään painostaa. Jos se haluaa peruuttaa ulos, se saa aina peruuttaa. Lisäksi hevonen menee koppiin itse, lastaaja seisoo sillan vieressä. Palkintona hevoselle on vain paineen poisto, ja korkeintaan pieni silitys sekä hiljainen kehu, mieluusti ei sanota mitään. Se saa vain olla.

Aikalailla samanlaisia oppeja saimme viime syksynä kun hevostaitokouluttaja kävi opastamasa. Silloin erona oli kuitenkin se, että Lotta oli vielä hankala käsitellä maasta muutenkin ja joutui siksi ylikierroksille. Se ei siis pysynyt lainkaan rentona, ja vain rento hevonen oppii.

Lotta vuosi sitten hevoskouluttajan käsissä. Tamma oli monella tavalla hankala. Lotan ilmeestä kyllä näkee aina mitä mieltä se on asioista. Tässäkään siitä ei voi erehtyä, vai mitä? :D

Mitään kauhua Lotalle ei ollut parin viikon takaisesta kokemuksesta näköjään jäänyt. Tamma on rohkea ja utelias. Se kopsotteli etujalat suoraan lastaussillalle, mutta jäi siihen sitten mietteliäänä
seisomaan.

Normaalisti olisi tässä vaiheessa siirtynyt itse koppiin ja laittanut pientä painetta riimuun. Sitä Lotta ei voi edelleenkään sietää, ainakaan koppiin menossa. Nyt pysyin lastaussillan vieressä.

Välillä se peruutti pois, pidin sen silloin rauhallisesti liikkeessä pienellä paineella ja pyörittelin narunpäätä vaivihkaa pepun kohdalla, seisten sen sivulla . Etupään sivullekääntymisyritykset torppasin samalla narulla pään kohdalla pienellä ravistuksella.

Lopuksi hevonen seisoi etukaviot kopissa, mutusteli ja mietti. Minä vain odottelin. Vastustin kiusausta ruveta kiskomaan tai vetämään, saatika työntämään. Pitkä naru oli löysällä kädessäni.

Ja hurraa, sinne tamma sitten kopisteli, kaikessa rauhassa, perille saakka! Ilman minua. Peruutti välillä pois, taas sisään ja kun se huomasi, ettei kukaan estä sitä tulemasta pois, niin pysyi siellä rauhallisena. Sai myös kopin perällä olevan herkkuämpärin pyydystettyä.

Pidimme pienen tauon ja kokeilimme uudestaan. Pyysin pari henkilöä jopa yleisöksi. He nauroivat kun Lotta suorastaan juoksi traileriin. Lopuksi vedin sen häntämerkistä ulos trailerista ENNEN kuin se tuli itse ulos, ja vein sen tarhaan kavereiden luo. Hieno hieno hevonen.

Voitte vain kuvitella kuinka tyytyväinen olin!

Harjoitukset jatkuivat tänään. Kun Lotta näki auki olevan trailerin, se yritti juosta sinne! Pitikin oikein komentaa sitä odottamaan :D

Lastasin sen kymmenisen kertaa, taputtelin peppua, kolistelin puomia ja siirtelimme hiukan väliseinää. Ensi kerralla sitten takapuomi kiinni.

Kyllä suuresti ihmettelen, jos tamma laittaa vielä ranttaliksi lastauksessa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Loppuun pari puhelimen huonolaatuista kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen. Ollaan oltu melko laiskoja tuon kuvaamisen kanssa viimeaikoina. Heippa ja kuullaan!

Syysauringon hienoja säteitä. 

Lotalla on kiva ratsastaa ilman satulaa. Selkä on pehmeä ja pyöreä, luita ei tunne missään. Epätavallinen pv:n selkä siis.