Haaste

Sain tämän haasteen muutamalta bloggarilta, tässä siis vastauksia:

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös että kysymyksiin vastataan laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi; rotu, taso ja hieman luonnetta. 
Lotta on Hippoksessa tilastohevonen, mutta olen sen sukua tutkaillut. Lotalla on lähes sataprosenttia täyttä verta. Sen isä on trakehner, jonka vanhemmat ovat englantilaisia täysiverisiä. Myös äidin puolelta löytyy trakehneria ja arabia, sekä ripaus jotain tuntematonta. Tapaan sanoa, että yksi shetlanninponi on siellä sukutaulussa, koska hevosella on niin pienet kaviot ja paksu turkki :D
Lotta on sijoittunut helppoa A-tasolla ja valmentajan mukaan se osaa myös vaativan B:n asiat, mutta siinä tapauksessa kuskin täytyy todellakin osata vaatia ne.
Luonteeltaan Lotta on hyvin erikoinen, tähän voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Joskus tuntuu että se on hieman liian viisas hevoseksi.

Hevoset vai poni? Miksi?
Olen aina tykännyt poneista tosi paljon. Se johtuu varmasti osittain siitä, että olen itse tosi pienikokoinen (158 cm pitkä). Päädyimme kuitenkin ostamaan pienen hevosen, koska Frida venyi pituutta koko ajan.

Hieno Allu-poni.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Taisi olla shetlanninponi Popcorn, ruskeavalkoinen, itsepäinen pallero. Mutta ei mikä tahansa, tällä ponilla on myös Mikaela Lindh aloittanut ratsastusuransa. Poppis oli hoitoponini muistaakseni pari vuotta ja sain ratsastaa sillä niin paljon kuin halusin. Taisin pudota sen selästä joka päivä. Kenttää ei ollut, eikä satulaakaan, mutta meno oli reipasta!

Kengätön vai kengällinen. Kengän koko hevosellasi?
Riippuu ihan tilanteesta. Mun mielestä bootsit hevosen jalassa eivät ole sen luonnollisemmat kuin rautakengät, ja monet kengättömät joutuvat kuitenkin näihin buutseihin turvautumaan ilmeisesti kovinkin usein. Toisaalta mulla ei ole omakohtaista kokemusta, joten en voi sen enempää kommentoida.
Jos minulla olisi varsa jolla on niin hyvät kaviot ettei tarvitsi kenkää, harkitsisin kyllä sen kengittämättä jättämistä. Taikka jos hankkisin hevosen, jolla ei koskaan ole ollutkaan kenkiä, niin en varmaan kenkään laittaisi.
Tuollaisen koko ikänsä kenkiä käyttäneen, hieman hauraskavioisen pidän kengässä. Jo pelkästään siksi, että siirtymävaihe kengättömyyteen olisi todennäköisesti pitkä ja tuskallinen ja muuttaisi jalka-asentoja, joka itsessään ei varmaan olisi hyvä.
Lotalla on pienet kaviot, joita koetetaan saada suuremmiksi. Tullessaan se käytti nollan kenkää, nyt on jalassa ykköset!

Klippaus; puolesta vai vastaan?

Lottaa ei ole klipattu (ehkä koskaan?). Sillä on tuuhea talvikarva, mutta se on kuitenkin kiiltävä ja silkkinen, ja kunnollakin hiottuaan kuivuu kohtuuajassa, noin tunnissa. Jos minulla olisi tosi karvainen hevonen maneesitallilla, ehkä klippaisin ainakin jonkin vauhtiraidan.
Siinä mielessä vastustan klippausta, että sitä tehdään liian usein vain ulkonäön vuoksi. Hevosilta klipataan jopa turpakarvat pois. Se on mun mielestä liikaa.

Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Yksin. Mielellään tarhaisin sitä kaverin kanssa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Ollaan sellaisella tallilla, jossa melkein kaikki tarhaavat yksin. Tosin lankojen yli pääsee haistelemaan. Kesällä saa olla laumassa laitumella. 

Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?
Sekä että. Myönnän kyllä, että ulkonäkö vaikutti myös Lotan ostopäätökseen. Eihän tuollaista söpöliiniä voinut vastustaa :D

Pahin tippumisesi?
Nuorena putosin niin että sain aivotärähdyksen. Muutama vuosi sitten menimme hevosen kanssa nurin maastossa Virossa. Solisluu pompahti pois paikaltaan. Sen pahempia ei onneksi ole ollut, toivottavasti ei tulekaan.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Äkkilaskemalta kahdeksan. Himoitsisin ostaa lisää, mutta hillitsen himoni :) Yhtään sisätoppaloimea ei ole, sillä haluan pitää hevosen ilman loimea tallissa. Meillä on melko lämmin ja vedoton talli.

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?
6-7 kertaa viikossa. Melkein aina vapaapäivänäkin käydään joku kävelylenkki maastossa tms. Meitä on kaksi liikuttajaa, joten intoa piisaa.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Olen ehkä ikäisekseni tädiksi joidenkin mielestä uhkarohkeakin, kun laukkailen maastossa videokamera kädessäni :D. Totuus on kuitenkin se, että tietyntyyppisillä hevosilla minulla menee helposti pupu pöksyyn. Lähinnä jos hevonen on iso ja herkkä, niin ettei voi suustakaan kunnolla ottaa, niin luovutan heti jos hevonen rupeaa temppuilemaan. Sen sijaan ponit eivät minua oikeastaan pelota, tekivät sitten mitä tahansa.

PS. Tämä haaste näyttää olevan jo melkein kaikilla, joten en haasta nyt ketään.

Treeniä ja pohdintaa riskeistä

Outo sattuma. Laitoin eilen tuon irtojuoksutusvideon blogiin ja tänään luin Nooran blogista miten yksi hevonen heidän tallillaan oli katkaissut jalkansa juostessaan vapaana maneesissa. Tästä johtuen heidän tallilla monet olivat päättäneet kokonaan lopettaa irtojuoksutuksen.
Olen samaa mieltä kuin Noora, hevosta ei voi kääriä pumpuliin. Irtojuoksutuksessa voi toki sattua kaikenlaista, mutta niin voi missä tahansa muualla, karsinassakin. Yhden tuttuni poni juuttui vuosia sitten jalastaan johonkin rakoon omassa karsinassaan ja jalka oli lähes irtipoikki. Hevonen piti tietysti lopettaa.

Riskejä on ja tulee aina olemaan. Niitä voi jonkin verran vähentää järkevällä ja ennakoivalla käytöksellä. Ennen irtojuoksutusta kävelytän ja juoksutan, jotta lihakset olisivat lämpimät ja suurin höyry pois. Vapaana olevaa hevosta en aja kovinkaan paljoa, ja jos se haluaa hetken haistella ja vain olla, se saa näin tehdä. Uskon että hevonen joka on säännöllisessä liikutuksessa ja tottunut irtojuksutukseen pysyy nahoissaan ja nauttii saadessaan vapaasti riehua ja pukitella. Se myös avaa selän mahdollisia jumeja.

Haluan myös viedä hevoseni laitumelle vaikka siinäkin on riskinsä. Tapaturmia voi ennakoida muun muassa niin, että hevosryhmä aloittaa laiduntamisen yhtä aikaa eli ketään ei tuoda yksin uuteen laumaan. Lisäksi lauman olisi saatava olla yhdessä mahdollisimman pitkään ja häiriöttä, eli kaikki olisivat laitumella läpi vuorokauden, useita viikkoja tai mieluiten koko kesän. Meillä on ainakin ollut hyvä tuuri, laitumella on tullut vain pieniä naarmuja. Jos sitten joskus jotain sattuu, ei sille mitään voi, se riski on vain otettava, jotta hevonen voi elää hevosen lajityypillistä elämää.

Haluan myös maastoilla ja käydä hankalakulkuisilla (joidenkin mielestä) metsäpoluilla. Epätasainen maasto tekee tosi hyvää kaikille lihaksislle. Kenkähän sinne saattaa jäädä (meillä ei koskaan ole kyllä jäänyt), mutta hyvät puolet voittavat. Enkä koskaan lähde metsään, jos kenkä on hiukankin löysällä tai kavio näyttää niin kuivalta että se saattaa lohjeta.

Tosin myönnän, että minun on helppo sanoa näin, sillä Lotta on varsin järkevä, keski-ikäinen rouva. Se ei turhiä hötkyile ja miettii mihin laittaa jalkansa. Toisaalta uskon, että useimmista hevosista tulee sellaisia kun/jos ne liikkuvat muuallakin kuin maneesissa tai kentällä.

Siinäpä siis mietteitä. Tänään paistoi jopa hieman aurinko ja olimme pienen hetken kentällä tekemässä alkukeventelyjä. Pohja oli kuitenkin aika upottava ja raskas, joten siirryin sitten maneesiin. Olisi ollut kaunis maastoilupäiväkin, mutta olimme juuri Tapaninpäivänä pitkällä lenkillä ja Fridan suunnitelmissä on mennä maastoon huomenna joten päätin hiukan treenailla.
Kuvat ovat tosiaan alkukeventelyistä, Lotta näyttää aika veltolta niissä ja meninkin ihan löllytellen ja kauniista ilmasta nauttien.
Maneesissa teimme sitten hiukan töitäkin ja hiki valui molemmilla. Lotalla on melko pitkä talvikarva ja nyt kun on näin lämmintä se hikoilee melkoisesti.

Tarttee kattoa tarkkaan, täällä on vähän löllyä, miettii Lotta.

Kyynerpäätaktiikkaa ja jotain väistöä.

Löysäillään,  mutta ihan mukavasti.

Mä täällä vain ravailen, tilulilulei...

Yritetään saada oikeaa puolta rennommaksi ja vasenta venymään.

Tästä näkee tämän talvikarvan paksuuden. Se on tosi tiivistä.  En tiedä, miten lähes sataprosenttisella täykkärillä voi olla tällainen karva.

Jäiks, mutaa, sano hienopierut.

Kahjo kurvailee maneesissa

Irtojuoksutus on niin hauskaa. On ihana päästää hevonen irrottelemaan, vaikka hiukan hirvittääkin välillä, kun vauhti yltyy ja jalat liiraavat. Uskon kuitenkin, että pukittelut ja spurtit tekevät hevoselle tosi hyvää.
Tässä pieni pätkä Lotan jouluaaton kaahailua!

Hyvää Joulua!

Lotta sai joululahjaksi irtojuoksutuksen maneesissa. Laukkasi, pukitteli ja piereskeli, hauskaa oli! Nyt suuntaamme joulunviettoon. Huomenna joulupäivän maastoilua. Rauhaisaa Joulua!

Maija ja magee tamma

Valmentaja-Maija kävi tänään ratsuttamassa Lotan. Lotta oli oikein tohkeissaan kun joku vaati siltä todella paljon. Juteltiinkin Maijan kanssa että tuolla hevosella on kyllä niin mahtava luonne. Se ei koskaan ota hernettä nenään, yrittää vaan tarjoilla touhukkaasti kaikenlaista jos ei heti ymmärrä. Esimerkiksi jos sitä hipaisee raipalla, se ei suinkaan suutu, vaan ikäänkuin ryhdistäytyy ja hätkähtää ja yrittää hetipäätä kysellä että sorry, siis mitä sä halusit :) Miten se voikin olla niin nöyrä?

 Maija meni Lotalla pohkeenväistöjä, sulkuväistöjä, vastalaukkakaarteita, laukanvaihtoja (niissä oli hiukan töitä), kolmikaarista kiemurauraa jossa vaihdettiin laukka käyntiaskeleen kautta ym. Ravi on aivan sikahienoa, mutta laukka ei ole Lotan ykkösaskellaji. Se kyllä suorittaa, mutta koottu laukka näyttää melkoisen töpsöttävältä.

Kyselin Maijalta tunnin jälkeen, mikä hänen mielestään on Lotan koulutustaso. Yllätyin kun hän sanoi epäröimättä että vaativa B. Aika hieno heppa siis meillä! 

Lotta oli ratsutuksen jälkeen hikinen kuin uitettu kissa. Kaksi paksua villaloimea päälle ja karsinaan, siellä Lotta kuivatteli puolitoista tuntia heinää rouskutellen! Itse join glögiä tallikavereiden kanssa sillä aikaa.

Lopuksi vielä kylmäsin jalat ja laitoin Lotan solariumin alle kuivattelemaan. Ei ollakaan ennen kokeiltu tuota tallimme solariumia. Lotalla on kyllä paksu karva, se ei näytä miltään karvamammutilta, mutta alusvilla on tiuhaa. En kuitenkaan haluaisi millään sitä klipata, siinä on omat hankaluutensa ja Lotta inhoaa loimia, joten nyt en joudu käyttämään sillä talliloimea ollenkaan.

Mulla on tullut ongelma näiden blogin kuvien kanssa kun Fridan kuvausinnostus on hiipunut. Tänään otin videota Maijan ratsastuksesta mutta sitten poistin vahingossa koko videon muistikortilta. Joten koristeeksi vain vanha kuva.

Joulukuun ihana aurinkoinen maastolenkki

Mikä tuuri! Iltavuoro osui juuri sopivaan päivään ja pääsin aamusta maastolenkille Lotan kanssa.
Tiet olivat ihanan pehmeitä ja aurinko paistoi. Ihan uskomatonta!

Valmiina lähtöön.

Melkein kuin alkusyksyä.

Joka puolella näkyi kaatuneita puita.

Kaikki pienetkin auringonsäteet ovat nyt kultaakin kalliimpia.

Laukattiin tosi paljon, Lotta oli aivan hikinen. Osansa tekee kyllä myös sen paksu talvikarva ja todella lämmin ilma.

Tyytyväinen hevonen jäi tarhaansa odottamaan päiväheiniä.  Puss puss  <3

Ihana rakkahin Lotta

Pikainen hehkutus joka suorastaan kuplii päästäkseen ulos. Niin ihana ratsastus tänään. Kannatti katsoa omia ratsastuskuvia taas tarkkaan ja miettiä. Tänään olin niin ylpeä itsestäni, kädet pysyivät kurissa. Lotta oli aivan ihastuttava, kehuin sitä vuolaasti joka välissä ja tytteli painoi menemään niin että raviin tuli sellaista joustoa että teki mieli hihkua.
Kaikkein ihaninta tuossa hevosessa on kuitenkin sen monipuolisuus. Lyhyen mutta tehokkaan ratsastuksen jälkeen lähdimme maastoon kävelemään kahdestaan, tuuli kovasti ja kaikenlaiset muovihärpäkkeet lensivät. Lotta katseli niitä uteliaana, mutta aina yhtä järkevänä ja rauhallisena. Lähdimme myös kävelemään sänkipellon reunaa ihan metsän vieressä, siinä oli vielä sen verran jäistä, että ei upottanut (täällä on maa lähes sulana, kuva on vuoden takaa). Tamma kulki luottavaisena ja rauhallisena, vaikka jostain kuului kaukaista hirnuntaa ja metsä suhisi. Sellaisina hetkinä kumarrun halaamaan heppaani ja olen niin onnellinen!