Suunta on oikea

Tänään oli hyvä heppailupäivä.

Olen ollut jotenkin huonon ratsastusitsetunnon vaivaama viime päivinä tai viikkoina. Jonkinlainen epävarmuus on kalvanut sen suhteen, että onko Mandy menossa oikeaan suntaan, saanko sitä yhtään suoremmaksi ja miltä koko touhu oikein näyttää.

Tänään oli pitkästä aikaa valmennus. Valmentaja ei ollut kumpikaan kotivalkuistamme, vaan eräs Ypäjältä tuleva valmentaja, joka puhuu varsin suorasukaisesti, hyvässä ja pahassa.

Viimeksi hänen valmennuksensa oli ihan toukokuun alussa ja siitä jäi vähän nuiva olo, tuntui ettei mikään mennyt putkeen.

Melkein kuukausi oli välissä ja hevonen on kuulemma mennyt todella paljon parempaan suuntaan. Ja oikeita asioita ollaan kuulemma tehty. Hevonen oli pohkeen edessä ja suoristuikin loppua kohti mukavasti.

Olen harvoin tullut muutamista kommenteista yhtä iloiseksi kuin tänään.  Minua nimittäin suoraan sanoen jännitti tämän päiväinen valmennus todella paljon. Olin vähän sellaisessa mielentilassa, ettei tästä kuitenkaan mitään tule. Sitten sain kuitenkin itseni jotenkin tsempattua positiiviseen vireeseen. Olin ajoissa, ehdin laittaa hevosen rauhassa kuntoon ja verkatakin reilun vartin. Tällaiset asiat usein vaikuttavat tosi paljon siihen, millaisella mielellä sinne hevosen selkään menee.

Mandy oli alusta saakka tosi hyvä. Ravi yllätti jopa valmentajan ja minutkin. Se oli tosi isoa, pyrkivää ja sellaista energistä, jossa tuntuu kuin hevosen koko mahanalus oli täynnä jalkoja (tämä on muistaakseni Marko Björsin käyttämä mielikuva, joka on jostain syystä jäänyt mieleeni).

Hän seuraa mua. Viikolla käytiin kerran myös maneesissa. Kakkoja korjatessa Mandy seuraa kuin koira.

Ulko-ohjassa olen alkanut hiukan roikkua liikaakin, täytyy myös muistaa päästää hevonen kääntymään ja asettumaan. Tahdin täytyy olla reipas ja pohkeilla muistuttaa heti jos uhkaa jäädä pohkeen taakse. Volttien jälkeen täytyy valmistella suoristus jo ennen uralletuloa. Kulmatkin täytyy valmistella pehmeästi, eikä mennä "kaatokulmia" 

Laukasta saatiin kehuja, hieno laukka ja pyysin eteenpäin juuri oikeissa kohdissa ja kehuin myös oikeissa kohdissa.

Siirtymisiin tarvitaan pehmeyttä. Mandy on niin herkkis, että pysähtyy tösähtäen kuin seinään, jos ei valmistele kunnolla.

Ohjilla voin pitää enemmän vastaan. Sisäohjankin pitää olla vakaa.
Lopuksi vielä käyntiä eteenalas ja Mandy venytti hienosti ja käveli kuulemma läpi selän. Yes, ihan mahtavaa!

Hymy sen kertoo. Valkun jälkeen perjantaina.

Kaikkein iloisin olin siitä, että Mandyn liike tuntui niin hyvältä, alusta saakka. Ihan kuin kinnervaivat alkaisivat hellittää ja hevonen olisi saanut voimaa lisää myös sinne heikompaan oikeaa puoleen.

Eilen muuten hieroin sitä aika pitkään selästä, lautasista ja sään ympäriltä, ja hevonen nautti silminnähden, huuli pitkällä. En tiedä, onko silläkin osuutta asiaan, että oli niin letkeän oloinen.

Syötin vielä aika pitkään vihreätä ja nautittiin kertakaikkiaan upeasta kesäillasta. Parhautta!

Mandy pääsi hetkeksi laitumelle komean nuoren miehen kera. Oi onnea. varsinainen laidunkausi alkaa viikon päästä.