Suloinen sottapyttyprinsessa

Käytiin katsomassa tammaa (niin, tamma se on) viikonloppuna. Se oli lepäillyt, sillä tallilla oli virusta ja yskää, sekä jalkojen turvottelua ja lääkäri määrännyt viikon lepoa. Käytiinkin vain hiukan moikkaamassa, harjaamassa ja tsekkailemassa varusteiden sopimista. Tämä on kyllä jonkin verran Lottaa isompi, joten osa loimista menee uusiksi, varmaan myöskin suitset ja satulakin. Joitain varusteita tulee hevosen mukana, mutta kaikenlaista täytynee kuitenkin ostaa.

Virtaa kuulemma on riittänyt ja tarhassa on riehuttu ja leikitty. Huomattiin, että kyseessä onkin  sottapyttylapsi, varsinainen prinsessa joka tykkää piehtaroida hiekassa ja maatakin siellä, hinkata oikein päätään maahan. Hiekkaa oli korvissa saakka. Sateella löytää kuulemma aina mutakohdat, minne mennä. Jippii :). Vähän toista kuin Lotta, joka piehtaroi vain kesäkuumalla ja loimi oli aina puhdas.

Neidillä olisi ollut vauhti päällä, mutta erittäin kiltisti käveli vierellä, kun menimme hiukan kävelylle. Herkästi kuunteli, kun vähän pysähdeltiin, peruuteltiin ja vaihdettiin kävelyn tahtia. Ja rapsutukset ovat tämän mielestä aivan ihania, silmät kiinni nautti, kun päätä rapsuteltiin. Niin lutunen!

Huh, nyt pää kylmänä, sillä edessä on vielä lääkärintarkastus. Perjantaihin saakka pitää odottaa. Jos kaikki on hyvin niin tamma matkaa uuteen kotiin lauantaina aamupäivällä.

Jännittyneisiin kuulumisiin!