Cocon ensimmäinen päivä kotona, ja uusi omistaja panikoi jo nyt kaikesta mahdollisesta. Nyt tarvitaan rohkaisua!
Ensin tallilla käymässä oleva ystäväni kertoi, että Coco riehui tarhassa ihan hurjana, piehtaroi, hyppäsi siitä suoraan ilmaan, nousi pystyyn, pukitti ihan mielettömiä pukkeja, laukkasi, taas piehtaroimaan. Ja sitä jatkui ja jatkui. Myös muut hevoset olivat aivan villeinä.
Näin jo sieluni silmillä jännevammaisen tai vähintäänkin hokinreikiä täynnä olevan hevosen. Lisäksi tiesin, ettei sillä ole vettä (ei muistettu eilen laittaa tarhaan), joten ajatukseni iltapäivän visiitistä vaihtui paniikinomaiseen ryntäykseen tallille jo puolen päivään aikaan.
Heppa seisoi tarhassa täysin rauhallisena heinää mutustaen, viattoman näköisenä. Riuhumisen paljasti vain yltäpäältä mudassa oleva olemus. Korvistakin valui hiekkaa. Janokaan ei vaivannut, lämmin vesi ämpäristä ei kiinnostanut.
Järjestelimme hepan tavaroita paikoilleen ja se sai jatkaa heinien syöntiä. Sitten haimme sen sisään, kokeilimme varusteita, pesimme jalat ja harjasimme. Lotan suitset ovat oikein sopivaa (cob)kokoa, kuolaimet ehkä aavistuksen pitkät, pitää hankkia puoli senttiä lyhyemmät. Lotan ihana helmiotsapanta sopi tälle aivan nakutettuna.
 |
| Lotan varusteissa. |
Satula on vähän liian leveä, ja takaa toppaukset ovat hiukan väärän malliset, tulevat liian leveälle, kun tällä ei oikein ole selkälihaksia vielä ja on muutenkin luikku. Muuten se voisi malliltaan sopiakin. Toppasin Mattesiin täytepaloja, sen kanssa satula on melko ok. Ei painu liian alas. Joku paksu karva olisi ehkä parempi. Satulan voisi ehkä kaventaa, mutta toisaalta taitaa olla paras hakea satsi satuloita sovitettavaksi samantien. Luulen, että Lotan satulan kanssa pääsemme kuitenkin aloittamaan. Se on kyllä ihmepenkki, sopi aikoinaan myös Falkalle.
Suojatkin ovat aivan sopivat, cob-kokoa nekin. Tälle täytyy kyllä laittaa myös putsit jalkoihin, ainakin holliaikaan, kun askel on niin iso.
Selkään meno on hiukan hankalaa, kun hevonen siirtyy alta pois kokoajan, eikä seiso korokkeen vieressäkään. Noo, täytyy opetella sitä, eiköhän se siitä.
Ratsastaessa oli kyllä valtavasti menohaluja. Pari pientä pomppuakin tuli ja joku pukintapainen. Hiukan rupesi hirvittämään että tuliko hankittua liian viereä nuori hevonen. Taas iski paniikki. Yritän rauhoittaa itseäni, että kyllä se siitä, tämä oli vasta ensimmäinen kerta, ja kaikki meni kuitenkin hyvin. Tamma ei myöskään kyttää maneesin nurkkia eikä säpsy, mutta voi veljet sillä on vauhti päällä!
Ruokintaakin mietittiin, nyt tamma sai vain aavistuksen kauraa ja runsaasti heinää. Huomenna käyn ostamassa jotain mysliä, luulen että se on Racing Peacemakeria tai jotain vastaavaa. Taidamme luopua kaurasta samantien tuollaisen villikon kanssa.
Kertakaikkisen seurallinen se on, tulee tarhaasa luokse ja laittaa pään ystävällisesti syliin. Sellaisen oloinen, ettei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Koska apuakin aina tarvitaan, sovin samantien, että yksi taitava nuori nainen tulee hevosta heti kokeilemaan, hän voisi ratsastaa sillä aina silloin tällöin ja pitää sen ruodussa.
Eiköhän nämä asiat tästä lähde rullaamaan, kunhan päästään hiukan tutuiksi! Ei voi mitään, että Lottaa on ikävä, sen kun jo tunsi ja tiesi, mutta kyllähän senkin kanssa oli aluksi kaikenlaista. Muistan jopa aluksi itkeneeni yhtenä yönä, että minkälaisen hirviön olimmekaan ostaneet :)
Tässä nyt sitten ensimmäinen videonpätkä ratsastuksesta, vauhtia riitti, mutta ihan hyvin sujui kuitenkin, vai mitäs sanotte? Sillä on valtava ravi, kevennyskin on vaikeaa. Laukassa on oikein kiva istua. Hevonen ei pelännyt maneesin automaattiovia, ei pihalla pörrääviä koneita eikä muutakaan. Kyllä siitä hyvä vielä tulee.
Hienolta näyttää ja ihan samanlaisia tuntemuksia isellänikin. Kuullostaa niin tutulle, juurikin tuo, että tulikohan nyt ostettua liian vireä heppa. :D Mutta hyväliikkeinen, elastinen ja ilmava on. Ihan kateeksi käy kun tässä tahkotaan vielä niin perusteissa. :D Mutta kaikkeen tottuu ja vie aikansa, vieläkin välillä mietin, että voi kun oli niin kiva kun oli Lippan tuttu ja oli mukava mennä, tai miten mukavalta Jali tuntui. Mutta kyllä heidänkin kanssaan aikaa meni kun alkoi tulemaan sitä tuttua rutiinia. Nyt vieläkin on välillä samanlaiset tuntemukset kuin olisi alkeissa ja alla vieras heppa. Mutta jollain tapaa pitää vakuutella itselleen, että vuoden päästä on toisin. Mutta sekin on myönnettävä, että mitä enemmän on ikää, sitä enemmän se tottuminen vie aikaa. Vaikka tänään oli taas sellainen tunne, että olisin voinut muutaman kyyneleen tirauttaa ja ihan vain niinkin simppelistä asiasta kuin vasen kierros ja otti asetuksen vastaan rauhallisesti kävellen. Iso saavutus. :D
VastaaPoistaEnsimmäisten päivien virtaa hevosellakin. Parempi vireä heppa, eipähän tarvitse väkisin viedä eteenpäin. Kiva lukea nyt postauksia kun teilläkin tapahtuu. :D
Näinhän se on, se tuttu on niin turvallinen ja uuteen tottuminen vie aikaa. Lohduttavaa kuulla, että smoja ajatuksia muillakin. Kuitenkin kun ajattelen, niin tänäänkin meni kaikki todella hyvin, hevonen on vielä tosi kokematon ja nuori ja silti tekee kiltisti. Ajatella, että se on kymmenen vuotta Lottaa nuorempi! Siihen nähden se on todella tasainen ja hyvä.
PoistaHienot liikkeet! Ja eiköhän se siitä asetu, kun rutiinti tulevat tutuiksi. :)
VastaaPoistaPS. Nuo pahuksen automaattiovet ovat meidän maatiaiselle aina vaan yhtä järkyttävät... ;))
Kyllä se varmaan, oon ite niin huono näissä aloittamisissa, kärsimätön luonne, ja inhoan sellaisia tilanteita, joissa en oikein tiedä tulevasta. En osaa ottaa päivää kerrallaan, vaikka pitäis.
PoistaIhmettelin, että automaattiovet eivät yhtään tätä heppaa pelottaneet, vaikka tuskin on sellaisia ennen nähnyt. Tosin ei se varmaa ole, Tanskassa, missä asui vielä kolme viikkoa sitten, se asui ihan hienolla maneesitallilla, joten voipi olla että sielläkin oli jotkut vastaavanlaiset.
Näyttäpä hienolta meno! ja vielä eka ratsastuskerta. :) Odotan jo malttamattomana millaista menoa valmennuksessa on. Kyllä te ihan varmasti löydätte hyvän yhteisen sävelen ja varmasti se selkäännousun levottomuuskin siitä katoaa, kun heppa saa liiat virrat purettua työn tekoon. :)
VastaaPoistaKyllä varmasti tosiaan tasoittuu, kun ruvetaan säännöllisesti liikuttamaan ja tottuu paikkoihin. Kiitos kivasta kommentista!
PoistaHienon näköistä menoa! Kivat liikkeet todellakin Cocolla.
VastaaPoistaKiitos, sillä on kyllä pieneksi hevoseksi aika isot ja tarmokkaat liikkeet, ehkä vähän turhankin isot...tai ainakin mulle. Mutta ehkäpä siellä oppii istumaan!
PoistaHienot liikkeet, tosi kaunis laukka! Hyvältä näyttää teidän meno, ei mitenkään villiltä vaan sopivan reippaalta ja silti hallitulta. Hyvin sä pärjäät, kun osaat pyytää apua jos sitä tarvitset.
VastaaPoistaSillä on tosiaan ilmava ja elastinen laukka, nyt täytyy olla tarkkana ettei pilaa sitä. Päätin heti, että nuoren hevosen kanssa en ujostele avun kysymistä, parempi että heti saan apua kuin se, että tapahtuu jotain ja alan pelkäämään.
PoistaVau, on kyllä kivan oloinen nuori hevonen, ja noin fiksu! Eteenpäinpyrkimys on hyvä juttu. Minäkin olen huono sietämään epävarmuutta ja muutosta, lohdutan toisinaan itseäni ajattelemalla että kolmen päivän/viikon/kahden viikon/kuukauden päästä tähän aikaan on jo niiiiin paljon viisaampi ja levollisempi olo niiden asioiden suhteen, jotka nyt tuntuvat hermostuttavilta. Tsemppiä!
VastaaPoistaSanna, sulla on kyllä sana hallussa ja osut aina naulankantaan. Juuri tuota minäkin nyt hoen itselleni, parin kuukauden päästä elämä tämän uuden tuttavuuden kanssa on jo ihan erilaista. Tosin olen varautunut siihen, että nuoren hevosen kanssa tulee kaikenlaisia vaiheita, toivottavasti ei mitään kauhean pahoja kuitenkaan.
VastaaPoistaUpea! Onnittelut kovasti tästä kaunokaisesta ja mukavia hetkiä :)
VastaaPoistaKivan oloisen ja näköisen hevosen olet löytänyt, onnea! Vielä kun saat rentoutta omaan käteen ja istuntaan niin oikein hyvä tulee :) (se varmasti sieltä ajan kanssa löytyykin se rentous)
VastaaPoistaHaha, olin tosiaan jännittynyt ja yhtä rento kuin rautakanki. Siihen nähden hevonen oli kyllä kiltisti kuin mikä!
PoistaVäkisinkin jännittää uuden hevosen kanssa alkuun, mutta hyvin selvisit! Kyllä se siitä hyvin lähtee etenemään! Ja tosiaan äärettömän kiltisti hevonen meni ja yritti parhaansa. Oot kyllä löytänyt tosi kivan hevosen, kun jo noin nuorena ja raakana osaa käyttäytyä noinkin fiksusti. Tsemppiä jatkoon!
PoistaHei wau! Hieno käynti, kaunis ravi ja makee laukka, aika pähee paketti! :) onnea vielä, oon tosi iloinen puolestasi!
VastaaPoista(Ps. Oli aika, jolloin minäkin itkeskelin öitä yhden hankalan Setähevosen johdosta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :))
Kiitos. Potentiaalia siinä kyllä riittää, aika näyttää onko sitä tätille liikaa....:)
PoistaVoi Setähevonen, mikä ihana luottopolle siitä tulikaan. Toivottavasti meillä on yhtä hieno ja pitkä tarina edessä. En uskalla edes laskea, että miten vanha mä sitten olenkaan...
Wau, hienoa menoa ja onneksi olkoon uuden hevosystävän johdosta! :)
VastaaPoistaKiitoksia paljon!
PoistaCoco on hieno!
VastaaPoistaKiitos, niin se on!
PoistaVoi että mikä ihanan näköinen tamma! Ensimmäiseksi yhteiseksi ratsastukseksi uudessa kodissa ei näytä yhtään hullummalta! Eikä muutenkaan. Vaikea uskoa, että hän on niin nuori, käyttäytyy kyllä tosi fiksusti!
VastaaPoistaKiitos! Ja toivotaan että hyvä käytös jatkuu....ehehe.
Poistakiva ! kylla se siita pikku hiljaa ajan kanssa jarjestyy....
VastaaPoistaVarmasti!
PoistaCarpe diem!
VastaaPoistaNäin piti itsellekin äyskäistä sunnuntai aamuna, kun oli niin mukava olla. Jäisellä kentällä oli onnistunut ratsastaa käyntiä ja vähän ravia, aurinkokin melkein paistoi ja oli hyvä olla. Heti alkoi mieleen tunkea ajatus, että varmaan kohta JOTAIN tapahtuu, Jotain ikävää.
Päätin kuitenkin, että nyt nautitaan tästä hetkestä eikä surra ehkä tulevia murheita ja vastoinkäymisiä. Viime vuosi oli mennyt vanhaa Heppaa hoitaessa, vasta viikko kulunut koiran isosta leikkauksesta jne. Näillä pienillä hyvillä hetkillä rakennetaan se jaksaminen mitä tarvitaan, jos niitä epätoivottuja asioita tulee tavalla tai toisella. Ensimmäisen Hepan kanssa oli niin helppoa, kun tietämättömänä kaikesta mitä voi tapahtua vaan nautti hevosen tuoksusta ja elämästä. Tieto lisää tuskaa.
Nyt siis takaisin kaurarahoja tienaamaan ja unelmoimaan lumesta, jotta vois joskus jopa laukata. Topakkaa tiistaita toivoen Nyyti
Viisaita sanoja! Muistetaan nauttia hetkistä ja murehditaan vasta kun on pakko. Kiitos että muistutit!
VastaaPoistaolisi kiva tietää vähän suvusta? Ihan vaan kiinnostuksesta ylipäätään sukuihin!
VastaaPoistaTeen jossain vaiheessa asiasta varmaan postauksen/esittelyn, mutta hannoverejä on molemmat vanhemmat, isä on Coco Maurice ja ei. Buddenbrock. Tämä on merkattu Saksan ratsuhevoseksi, mutta tietääkseni kantakirjauskelpoinen Hannoverikantakirjaan.
Poista