keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Suuri hämmennys, kiukku ja turta olo

Toinen eläinlääkäri kävi tänään katsomassa Lottaa. Hän on ulkomaalainen, joten olin etukäteen kirjoittanut pitkän muistilistan itselleni englanninkielisiä termeja erilaisista nivelistä ym.
Ell sanoi heti, että katsoi hänelle etukäteen lähetetyt röntgenkuvat, mutta ei näe niissä yhtään mitään, ei rikkoa eikä mitään muutakaan mikä selittäisi ontumisen. Ei edes sädeluussa, joka hänen mukaansa näkyi kuvassa hyvin (se siitä omasta diagnoosistani).
Sanoin että hevonen ontuu kuitenkin erittäin voimakkaasti edelleen ja on tehnyt sitä jo useamman kuukauden, eli jossain täytyy olla vikaa.

Tämä lääkäri kävi läpi hevosta ja hyvin pian huomasi, mikä on vikana. Oikeassa etujalassa on vakava jännevamma! Oikean etusen sisäpuolella, vuohisen kohdalla jänne ikäänkuin suoristaa vuohisen mutkan ja tekee vuohisen suoran ja paksun näköiseksi. Asia vaikutti melko selvältä, kun ell painoi tiettyyn kohtaan vuohisessa ja hevonen nyppäsi jalkansa todella nopeasti pois. Toisessa jalassa ei ollut mitään reaktiota. Tämä on ymmärtääkseni hankositeen alahaaran sisempi puoli, englanninkielinen nimi oli sesamoidal ligament (jos ymmärsin oikein). En saanut vielä sairaskertomusta, joten nämä tiedot perustuvat siihen mitä kuulin ja miten ymmärsin asian.

Olin aivan hämmentynyt. Olen itse asiassa miettinyt muutamia kertoja, miksi toisella klinikalla ei ole koskaan suljettu pois jännevamman mahdollisuutta, jalkoja ei ole missään vaiheessa ultrattu!
Samalla suututtaa ihan vietävästi. Se tarkoittaa myös siis sitä, että Tildren ja kortisonipiikitys olivat aivan turhia. Jos tuo olisi huomattu jo aikaisemmin, olisin säästynyt hirveältä miettimiseltä ja satojen eurojen ilmeisesti turhalta lääkitykseltä. Sapettaa, mutta toisaalta ymmärrän, olihan vamma samassa etusessa, jossa on ennenkin ollut ontumaa. Toisaalta nyt pistää miettimään, että mitä se ontuma sitten ennen on ollut, vastasi kyllä Tildreniin vuosi sitten eli varmaan jotain pientä nivelvaa on ollut ( ellei siiten vastannut vaan lepoon). Ja onhan aina mahdollisuus, että kolmas ell kumoaa tämän diagnoosin...

Jollain tapaa kuvittelen, että vuohinen on näyttänyt tuollaiselta jo pitkään, oikeastaan aina. Vai onko, en ole varma. Se ei ole erityisesti turvonnut, mutta vuohiskuopassa oli taas hiukan nestettä, kuten silloin viimeksi, kun toinen eläinlääkäri katsoi ja arveli että ruununivel kiukuttelee.

Vaikka diagnoosi muuttuikin totaalisesti, ei se ole juurikaan parempi. Eläinlääkärin mukaan hevosen vahvasta ontumisesta (jopa käynnissä) voi päätellä että vamma on todella paha. Sen suuruus pystytään arvioimaan kuitenkin vasta ultraäänessä.
Hän myös sanoi, että tämänkaltainen vamma on hevosella tosi kipeä. No, sen kyllä huomaa kun Lotta liikkuu. Voi raukkaa. Olen niin hirveän pahoillani sen puolesta.
Vamma on saattanut olla sillä jo pitempään, mutta tullut pikkuhiljaa pahemmaksi.

Ennuste on aika huono ja kuntoutusaika pitkä. Vähintään 6 kk, luultavasti kuitenkin vuosi. Takeita parantumiselle ei senkään jälkeen ole, ja vamma saattaa uusia, vaikka se olisi kerran parantunutkin, niinkuin jännevammat tyypillisesti tekevät.
Annoin Lotalle Metacamia kipuun ja vein sen tarhaan. Mieli on jotenkin turta ja hyvin, hyvin väsynyt. En ole edes itkenyt. Olen aivan sekaisin ajatuksissani nyt. 

Parasta nukkua yksi yö ja ajatella vasta sitten.

27 kommenttia:

  1. Huh, jopas jotain. Tämä on toisaalta kurjaa, kun toinen kumoaa edellisen lähes kokonaan.

    Jännevammat ovat kuitenkin oma lukunsa. Ainakin yrittäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy miettiä ultran jälkeen, mitä tehdään.

      Poista
  2. Voi että! Hämmentävää luettavaa. Toisaalta, jos olet ollut siellä lääkärissä, jossa luulen sinun käyneen, niin hän kyllä vaikuttaa hyvin asiansa osaavalta. Jos oikein muistan, hän taisi kommentoida minua edeltävälle potilaalle, että hän aina ajattelee paranemisennustetta siten, että tuloksena olisi "kisakuntoinen" hevonen. Eli jos sinä miellät Lotan kuitenkin enemmän harrasteratsuksi, jonka ei tarvitse pystyäkään ihan kilpahevosen suorituksiin, niin ennuste voi olla vähän erilainen. Mutta jännevamman kanssa tosiaan yrittäisin, niistä on kuultu niin monta onnistumiskertomusta.

    Tiedän niiiiiiin hyvin tuon tunteen, kun on aivan käsittämätön raivo aiempien lääkärien diagnooseja kohtaan - ja kun samalla tuntee itsensä niin höntiksi, että niitä on vielä kaiken lisäksi uskonut!

    Olette ajatuksissani päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on monta yhteensattumaa päällekkäin, jotka selittävät tuota, silti mielestäni kummallista ja todella harmillista, tässä on mennyt paljon rahaa ja aikaa hukkaan sekä hevonen kärsinyt ihan turhaan :(
      Kiitos ajatuksista, ne lohduttavat!

      Poista
  3. Kurja juttu. Toisaalta, voin sanoa kokemuksesta, ettei kannata syyttaa itseaan, koska joskus jannevammaa on vaikea huomata paallepain. Esim. omalla edesmenneella hevosellani se loytyi vasta ultra-aanessa ja samoin kuin sinun hevosesi, oli minunkin aivan rampa. Minun hevoseni ei valitettavasti toipunut tuosta koskaan. Kuntoutus on tosiaan pitkallinen juttu. No, kannattaa todellakin miettia ajan kanssa mita tekee. Otat sen ultra-aanitutkimuksen ja sitten varmaan kannattaa ajatella enemmankin eri vaihtoehtoja. Taa on nain tata valilla hevosten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntoutus on tosiaan pitkä, hankala eikä paranemisesta takeita...
      Ultran jälkeen viisaampana!

      Poista
  4. Jännevammaa en pitäisi niin pahana. Riippuen vamman suuruudesta. Aikaahan se toipuminen vie ja riskinsä siinä on, että uusiutuu. Mutta ei siinä määrin rajoita kuin nivelvaivat. Mutta ymmärsinkö nyt oikein, ettei ole lainkaan nivelrikkoa vaan alunalkaenkin ollut kyse muusta? Kun sain nähdä kuvat röngenissä niin melko selkeältä se muutos näytti, vaikkakin kyse oli kohtalaisesta muutoksesta. Onko sitten röntgenkuvien tarkkuuksissa eroa klinkoittain vai miten on voitu tehdä kaksi erilaista tulkintaa kuvien perusteella?

    VastaaPoista
  5. Niin tarkennuksena kun näin ponimme röntgenkuvat vuohisista.

    VastaaPoista
  6. Jännevamman vakavuushan riippuu tosi monesta eri asiasta, paikasta ja asteesta ja paljon muusta. Kovin toiveikas tämä lääkäri ei ollut. Puhun ehkä väärin jänteistä, kun oikeastaan kyse oli kai nivelsiteestä...en tässä vaiheessa vielä oikein osaa sanoa, kuinka paha juttu tämä on, mutta lääkärin sanoin "it's severe".
    Vaikea sanoa, mistä johtuu että kuvia tulkitaan noin eri lailla, koko ajanhan on sanottu, että muutokset ovat lieviä, ja siksi olenkin ihmetellyt, miksi ontuu noin voimakkaasti. Itse yritin myös kuvista katsoa, mutta kun ei ole vertailukohteita niin vaikeahan noista on maallikkona sanoa.

    VastaaPoista
  7. Ell sanoi omasta 2-vuotiaasta viime kesänä "this is not a sporthorse, this is a pet". Kiva ja kiitos.
    Kuvissa kuulemma kasvuhäiriötä, kinnerpatti, hankositeet rullalla jne. Toinen kumosi kaiken muun paitsi hankkarit uusien rtg-kuvien jälkeen. Vuoden saikkari on nyt takana ja nuorukainenhan sai tänä keväänä "terveen" paperit, vaikka eka tohtori oli laittamassa tätä tyyliin kuoppaan heti. Vaiva on kuitenkin sitä luokkaa, että saattaa vaivata jatkossakin, eli mitään varmoja takuita ell ei vieläkään antanut. Koitetaan silti. :)

    Okei, nuori on eri juttu kuin vanha, mutta kuitenkin. Tsemppiä jälleen! Milloin käytte ultrassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos tsempeistä. Eräs kaverini kävi kuudella eläinlääkärillä, tuloksena kuusi eri diagnoosia....meillä vasta kaksi...

      Poista
  8. Hei! Kaikesta huolimatta oli hyvä, että sait toisenkin ell mielipiteen. Komppaisin Sannaa siinä, että riippuen hevosen käyttötarkoituksesta, eli kun on harrastehevonen, niin kuntoutuksella saattaa tulla vielä ihan hyväksi sellaiseksi. Taas olisi kerrottavana tarina toisesta kaverista, jonka suurinpiirtein samanikäisellä hevosella, kuin Lotta, oli jännevammaa, niin pitkä lepo ja pikkuhiljainen kuntoutus on tuonut hevosen 'takaisin'. Eli älä vielä menetä toivoa! Tsemmpiä teille. Elämme mukana!

    VastaaPoista
  9. En muista olenko sinulle kertonut, että tallikaverini 18-vuotiaalla suokilla todettiin viime syksynä 40% jännevamma ja Hyvinkäällä sanottiin, että moni muu hevonen olisi ollut aivan kolmijalkainen. Ultrauksen jälkeen 3kk kävelykuuri puoli tuntia päivässä ja sen jälkeen uusi ultra. Sen jälkeen taas lisää kävelyä seuraavat 3kk tunti päivässä. Taas ultra ja sen jälkeen saikin ottaa kuvioihin ravia, aina viisi minuuttia päivässä. Kahden viikon välein ravia lisättiin aina viidellä minuutilla jne.
    9 pitkän kuntoutuskuukauden jälkeen ultrassa ei näy enää jälkeäkään ja hevosta voi liikuttaa ihan normaalisti. Eli tietenkin jännevamman laadusta riippuen, sitä toivoa kyllä on.

    Ultran jälkeen kaikki ovat varmasti viisaampia. Olet myös täällä vahvasti ajatuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, katsotaan minkäasteinen vamma kyseessä ja mikä tarkempi ennuste.

      Poista
  10. Anun viestia komppaan, noin jurui se kuntoutus menee, omalla hevosellani lisaksi suositeltiin kavelya kovalla alustalla joka kuulemma auttoi janteen paranemisessa. Ell mukaan ongelmana jannevammoissa on se etta janne saattaa arpeutua ja sitten reveta uudelleen, taikka ristikkainen tai vastakkainen jalka saattaa vammautua. Omalla hevosellani ongelma oli juuri etujalan muistaakseni koukistajajanteessa, paallepain ei nakynyt mitaan. Kavelyttelin siis hevosta koko talven tiella otsalampun kanssa...onneksi oli kiltti vanhempi hevonen kyseessa. Tarhausta ei yleensa suositella ellei ole pienta sairastarhaa missa ei paase riehumaan. Ultra-aannella tosiaan vaivan laajuus selviaa, luottaisin siihen ja sitten mietintaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein osaa ajatella nyt yhtään mitään, mutta ultran jälkeen toivottavasti asia selkiintyy hiukan, toivon niin.

      Poista
  11. Voi järkytys! Voin vain kuvitella hämmennyksen ja raivon, jota tuollaisessa kohtaa tulee... Ihmettelen suuresti, miten yksi ell voi nähdä kuvissa pahan nivelrikon ja toinen ei mitään.

    Mutta älä nyt tee mitään päätöksiä ennen kuin tiedät vaurion vakavuuden. Tosi pahoistakin hankkarivammoista on vielä toivuttu ihan normaalikäyttöön.

    VastaaPoista
  12. Niin, siis pahaa nivelrikkoa ei missään vaiheessa todettukaan, päinvastoin, hyvin lieviä muutoksia. Siksi olen koko ajan ihmetellyt, miksi ontuu niin hirveästi. Nyt selvisi.
    Katsotaan tosiaan ultra vielä.

    VastaaPoista
  13. No jopas oli hämmentäviä uutisia. Tsemppiä! Tilanne on joka tapauksessa hankala ratkaistava, ja minua vähän "häiritsee" se että aina löytyy kertomuksia hevosista joita on iät ja ajat kuntoutettu ja sitten saatu lopulta terveiksi. Tai siis, ymmärrän että kommentit tarkoittavat olla kannustavia ja kertoa hyvää esimerkkiä, mutta esimerkiksi minulle ja minun hevoselleni joku 9 kk koppilepo + narukävelyt olisivat pahempi kuin lopetustuomio. Hevonenhan elää hetkessä, ei se ymmärrä että jos nyt 9 kk jaksat olla ihan vaan paikoillasi, tulet ehkä kuntoon tai sitten et.

    Enkä nyt siis tarkoita tuomita kenenkään valintoja ja päätöksiä, tai olla sitä mieltä että monttuun vaan kaikki kuntoutusta tarvitsevat, ei. Halusin vain sanoa, että vaikeita asioita ja aina hevos- ja ihmiskohtaisesti päätettäviä. Se, että PYSTYY kuntouttamaan ei aina ole yhtä kuin että kuntouttaminen on mielekästä. Hevoselle tai ihmiselle. Eikä ole luovuttamista päättää, ettei lähdekään pitkään ja epävarmaan kuntoutusprosessiin, vaan se voi olla jopa armollista. Vielä kerran, tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän lohduttava ja helpottava kommentti, Sanna, kiitos! Tunnen aivan samoin. Ja samalla mietin olenko itsekäs, kun en vaan koe pystyväni. Tämä epätietoisuus ja epävarmuus tulevasta vie jo nyt niin valtavasti energiaa ja voimavaroja. Tuntuu niin vaikealta ajatukselta, että vuosikin pitäisi hevosta talutella. Onko siinä enää mitään mieltä ja järkeä? Kuitenkin luulen, että myös niitä nivelmuutoksia siellä jonkin verran on, ei se muuten olisi ollut ep aina silloin tällöin. Ja ontuminen oli silloin niin erilaista, pientä ja epämääräistä, ja hevonen aina vertyi. Nyt se on aivan rampa ja liikutus tekee pahaa. Mitä jos talutan sitä vuoden vain huomatakseni, että nivelissä onkin jotain häikkää joka on edennyt? Tuntuu niin toivottomalta tämä tilanne.
      Toki ymmärrän, että ihmiset haluavat jakaa hyviä kokemuksiaan ja olen kiitollinen niistä, sillä sehän on tarkoitettu lohdutukseksi. Itsellä on kyllä sen verran realismia, että pahoin pelkään ettei Lotta kuulu näihin parantujiin, niin huonona se nyt on. Valitettavasti.

      Poista
    2. Tilanne on vaikea, ja tuo 9 kk tai vuosi on aika realistinen arvio. Itse tiedan hevosta noin tuon ajan talutelleena etta oli aika rankkaa motivoida itsensa lahtemaan tyopaivan jalkeen taluttamaan hevosta pimeassa...ja rankempaa viela katsella kun muut treenasivat hevosillaan. Tietysti, sain pitaa hevoseni viela 3 vuotta sen jalkeen joskaan sen kunto ei ollut niin hyva ja vuoden se oli ihan joutilaanakin. En kadu, opin kaikenmoista. En tosin tieda lahtisinko nyt vastaavaan projektiin.

      Poista
  14. No, ex opettajallani oli grand prix hevonen joka kuntoutettiin ahkyleikkauksesta ja nivelrikosta ja kaviovaivasta ja ties mista...joten kylla niita success stoorejakin loytyy. Omalla kohdallani hevonen ei kuntoutunut kunnolla edes harrastekayttoon enaa. Jannevammojen kuntouttaminen vain vie aikaa ja jos ei ole valitonta tarvetta olla kisoissa jne kyllahan sita voi yrittaa, mutta sitkeytta ja karsivallisyytta tarvitaan.

    VastaaPoista
  15. Voi ei, on helppo ymmärtää hämmennyksesi, tsemppiä! Välillä tuntuu, että pitäisi olla itse eläinlääkäri, jotta voisi olla varma diagnooseista, ja voisiko sittenkään..?

    Tuo minun ensimmäinen hevoseni sai aikoinaan klinikalta jalastaan diagnoosin: "Pikku kolhuja, ei haittaa". Myöhemmin selvisi että jalassa oli jännevamma ja puikkoluu poikki. Hevosparka ehti juosta raveissakin sillä kipeällä jalallaan ja vieläkin harmittaa että laitoin sen tekemään niin. Mutta kun eläinlääkäri oli sanonut niin...No, tästä on jo pitkälti toistakymmentä vuotta aikaa ja nykyisin osaan kyllä itsekin katsoa jalkoja jo vähän tarkemmin. Ja tuossapa tuo hevonen edelleen elelee kaikkine jänteineen, nyt 24-vuotiaana, ikäänsä nähden muuten hyväkuntoisena mutta vain kevyttä käyttöä kestävänä. Mutta mulla on tietysti eri tilanne, kun on oma talli. Tuskin olisin pitänyt vammaista vanhusta elossa näin pitkään, jos joutuisin pitämään vieraan tallissa kalliilla vuokrapaikalla.

    Mun hevosilla ei jännevammat eikä puikkoluutkaan ole koskaan aiheuttaneet ontumista, mutta jalka on ollut päälle päin turvonnut ja puristustusarka. Mutta onhan niitä vammoja monenlaisia!

    Kuntoutumisestakaan on hirmu vaikea sanoa mitään varmaa. Joskus iso ja pahan näköinen vamma voi parantua yllättävän hyvin, kun taas pieni ja mitättömän näköinen voi vaivata pitkään. Ja sehän noissa jännevammoissa on, että jänteestä ei koskaan enää tule entisen veroista vaan siihen tulee arpikudosta, joka on heikompaa eli riskinä on uusi vamma joko samaan tai viereiseen/ristikkäiseen jalkaan.

    Mutta tsemppiä päätöksentekoon joka tapauksessa, helppoa se ei varmasti tule olemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna nostikin esiin tässä vielä yhden olennaisen asian, tuon talouspuolen. Ei kuntoutus aina vaadi vain aikaa ja kärsivällisyyttä, vaan myös taloudellista riskinottoa.Vaikka ei se hevosenpito omassa tallissakaan ilmaista ole, niin kulurakenne on kuitenkin vähän eri kuin vieraspaikalla.

      Poista
  16. No jopas menee hämmentäväksi.. Sitten kun vielä tietäisi, että mihin uskoa. Todella hankalaa! Meillehän Elmon kohdalla aikanaan sanottiin, että sädeluuontuma ei välttämättä näy kuvissa ollenkaan jos ongelma on pehmytkudoksissa. Tosin Elmolla sitä ei ollut, vaikka oireet kyllä täsmäsivät ja yksi lääkäri oli sädeluuontuman kannallta, kaksi lääkäriä ja yksi kengittäjä ei.

    Mutta toisaalta jos jalasta kerran löytyi aristava kohta niin.. Toivottavasti ultra selventää asiaa ja sen jälkeen olet viisaampi. Olisihan ontumalle hyvä saada joku selitys, oli lopputulos sitten mitä tahansa. Ainakin itseä se tieto helpotti, että tiesin syyn ja ennusteen.

    VastaaPoista