Toivo hiipuu

Lotta ontuu edelleen. Muutamana päivänä olen hiukan yrittänyt ravata testimielessä, mutta huonolta on vaikuttanut. Eilen puhuin eläinlääkärin kanssa aamulla ja sovittiin, että hän katsoo liikettä jälleen tässä kohtaa, sillä hänkin ihmetteli, miten hevonen on nyt levon ja hoidon jälkeen muuttunut vain huonommaksi.

Aamulla kävin ilman satulaa maastossa köpöttelemässä hiljaksiin. Tunteet olivat taas pinnassa, sillä mukana olivat rakas ystäväni ja hänen ruunanasa, heidän kanssa ollaan monet maastolenkit tehty kolmen vuoden aikana ja ihania hetkiä koettu.

Vein sitten hepan klinikalle ja mentiin katsomaan miten se liikkuu. Kun pyysin Lottaa ravaamaan suoralla oikein hätkähdin, sen korvat olivat niskassa ja askel kamala. Ell pyysi vielä juoksuttamaan aavistuksen verran vasemmalle ja oikealle. Vasemmassa kierroksessa ontuminen oli selkeää, oikeassa se ravasi lähes puhtaasti.

Ell tunnusteli jalat. Nyt oikeassa etusessa oli vuohiskuopassa nestettä, kuten myös ruununrajassa. Ell arveli, että ruununivel on nyt ottanut nokkiinsa oikein kunnolla, kun sen yläpuolella oleva nivel on ollut kipeä. Eläinlääkäri oli vakava ja sanoi suoraan ettei tilanne näytä hyvältä. Kun ruununivel rupeaa oireilemaan, pahenee tilanne usein hyvin nopeasti.

Puhuimme vaihtoehdoista. Hyvinkään magneettikuvassa voisi nähdä, mikä voimakkaan ontuman syy on. Röntgenkuvien mukaan nivelissä kun ei ole mitään hirveän vakavaa muutosta, niin ihmeellistä kuin se onkin. Mitä luultavimmin vaiva tarkentuisi, mutta miten sen voisi parantaa, jo se olisi jokin pahempi muutos nivellien sisäpuolella? Pääasiallinen hoito olisi Tildren, josta on jo todettu että se ei auta. Myös IRAP-hoitoa voisi kokeilla, mutta mitään varmuutta sen toimimisesta ei ole.

Pelkkä magneettikuva maksaa 1500 euroa, ja mitä luultavimmin se vain kertoisi tarkemmin kohdasta, jota ei voi hoidoilla auttaa. Myös mahdollinen hoito, eli IRAP on todella kallis. Edessä olisi jälleen pitkä odotus eikä mitään takeita paranemisesta. Eläinlääkärin mukaan voitaisiin vielä kuvata uudestaan ruununivel (sitä ei kuvattu kolme viikkoa sitten, tuoreimmat kuvat ovat vajaan vuoden takaa). Ja ruununivel voitaisiin piikittää kortisonilla, mutta ennuste silti huono ja kaviokuumekin vaanimassa. Kuvaamalla ei myöskään välttämättä saataisi mitään uutta informaatiota.

Olin tehnyt etukäteen jo päätöksen, että raja menee tässä, ja eläinlääkärin puheet vahvistivat ajatuksiani. Pyysin häneltä kaunistelematonta puhetta, ja sain sitä, mistä olen kiitollinen. Eikä mukavampaa ihmistä varmasti ole, kuin tämä eläinlääkärimme, jaksaa selittää aina yhtä kärsivallisesti kiireenkin keskellä.

Sovimme yhdessä, että katsomme varmuuden vuoksi vielä kaksi viikkoa, sillä Tildren voi periaatteessa vielä alkaa vaikuttaa. Kovin suurta toivoa siitä ei ole. Kengittäjä tulee myös tarkistamaan että kaviossa ei ole paisetta tai ruhjetta. Ell ei pitänyt sitä todennäköisenä, mutta haluan sen tarkistaa. 

Lotta saa parin viikon ajan levätä tarhassa, korkeintaan talutellaan hiukan. Edessä on kaksi vaikeaa viikkoa.

Sitten on aika tehdä päätös. 

Toivo on kuitenkin jo hiipunut melkein kokonaan.