Nyt on viikko kävelty, toinen vielä edessä.
Eilen kävelin hiukan pidemmän lenkin, 40 minuuttia, maastossa ilman satulaa. Ennen lenkkiä huuhtelin Lotan vedellä ja kiipesin sitten hepan selkään. Housut pysyivät mukavan viileinä :). Matkalla näimme kaikkea jännää kuten paalauskoneen, mutta on tuo heppa vaan niin mahtava, mitään se ei pelkää. Ilman satulaa uskaltaa hyvin lähteä maastoon, yksinkin. Jäi vielä puhelin ja hanskatkin talliin...
Viime viikolla Lottaa hoiti eräs enemmän ravipuolen hevosia hoitava kiropraktikko/osteopaatti, joka rusautteli ja venytteli Lottaa aika hurjan näköisesti. Hevonen kuitenkin rentoutui alun epäluulon jälkeen. Lopuksi vielä akupunktioneulat jalkaan ja selkään. Lotta alkoi haukotella kovasti ja melkein nukahti. Erikoista.
Tänään testasin, ja laitoin Lotan oman tallin laitumelle muutamaksi tunniksi. Ja kun haettiin hepat sieltä, tuntui Lotalla taas jonkin verran kaviopulssi. Olin tosi harmissani. Nyt on sitten laidunelämä todellakin unohdettava, lyhyetkin pätkät. Voi kurjuus! Heppa sai varmuuden vuoksi kaksi pussia Finadynea, se on ensiapu kaviokuumeen oireisiin.
Kaiken huipuksi kun Lotta ravasi meitä vastaan laitumella, näytti se ontuvan edelleen. Käynti on kyllä reipasta ja letkeää. No, odotetaan rauhassa vielä viikko, pari.
 |
| Lotan ehkä viimeinen päivä laitumella. |
Ihme juttu tuo kaviopulssi jos kaviokuumetta ei kerran klinikalla todettu. Sanoiko Ell mitään mistä tuo pulssin ilmestyminen johtuu? Tylsää jos Lotta ei enää pääse laitumelle :(
VastaaPoistaSillä oli varmasti alkava kaviokuume silloin, mutta sädeluissa ei ollut muutoksia, siksi ei diagnoosiakaan. Ilmeisesti on elimistö jotenkin herkistynyt ja reagoi nopeasti tuoreeseen ruohoon ja siinä oleviin sokereihin. Voihan se pulssi tulla vaan liikkumisestakin, mutta kun sillä ei yleensä juuri sitä ole niin varmaan tuolla ruoholla oli osuutensa. Todella harmi! En uskalla enää riskeerata ja laittaa laitumelle, kaviokuume on kauhea tauti. Tosin tuolla laidunkaverillakin oli kaviokuume viime talvena mutta hyvin on nyt pärjännyt lyhyempiä aikoja laitumella.
PoistaOlen hengessa mukana, on tuo niin vaikea tilanne. Kuten sanoit kannattaa varmaan viela odotella jonkin aikaa ja katsoa. Ihme juttu tuo laidun-efekti. Mutta kuten yksi tuntemani elainlaakari sanoi : se tyyppi joka suunnitteli hevosten ruuansulatuselimiston pitaisi ampua...hevonen on niin monimutkainen ja hauras elain, ajattelin sita juuri tanaan kun nain W:n seisovan pesuboksissa, hirveen iso jattiheppa ja nelja tosi ohutta jalkaa joihin voi tulla mita tahansa kremppaa....mutta tsemppia sinne. Taalla on vaihteeksi sadekausi eli hukutaan kaikki, kaatosadetta riittaa ilmesesti koko viikon, lampotila 14 astetta....
VastaaPoistaJoo, täytyy odottaa, ei tässä muu auta. Tällä hetkellä mun mielestä on jo ihan mahtavaa jos saan tehdä käyntilenkin maastossa. Vaatimukset vähenee...elän kuitenkin vielä toivossa, että Lotta tulee oireettomaksi.
VastaaPoistaMeillä entiselle ponilla pulssit hakkasi kovasti, kun jaloissa oli vikaa. Varsinkin toinen jalka, jossa sanomista kavionivelessä. Siinä pulssi tuntui todella usein ja kovasti.
VastaaPoistaParempi ottaa varman päälle kuitenkin noiden kanssa, kaviokuume on kurja sairaus.
tsemppiä kovasti! Toivottavasti Lotta vielä tokeentuisi.
Mäkin olen kuullut että voisi johtua esimerkiksi nivelrikosta, mutta Lotalla ei oikeastaan koskaan muulloin ole tuntunut pulssi kuin nyt laiduntamisen jälkeen, joten uskon että on varoitus kaviokuumeesta. Tänään jaloissa ei nimittäin enää tuntunut yhtään mitään.
PoistaLuin sun ponista ja olen sen jälkeen aina kokeillut tuntuisiko jotain kehärengasta mutta ei onneksi ole.
Tänään heppa vaikutti pirteätä, toivon niin kovasti että vielä saan ratsaata sillä (muutakin kuin käyntiä).
Yritin kommentoida jo edellistäkin postausta reissusta, mutta blogger ei suostunut tunnistamaan mua ja hävitti viestini törkeästi kaksi kertaa perätysten :(
VastaaPoistaKiva kuulla, että Lotta on jo parempi ja että rtg-kuvissa ei mitään muutosta huonompaan ollut tapahtunut. Mystisiähän nivelvaivat usein ihmisilläkin on, ja kivut voi vähän tulla ja mennä; yhdellä auttaa lämpö, toisella ei ja kolmas reagoi matalapaineeseen ja neljäs kirmaa ihan rikkonaisilla nivelillään iloisesti auringonlaskuun vielä 3-kymppisenä.
Kurjaa, ettei Lotta pääse laitumelle, mutta kyllä mäkin noilla kuvailuilla enemmin sitä laidunta kuin nivelrikkoa pulssin syyksi epäilisin, enkä ottaisi riskiä.
Ihana on sun ja Lotan suhde! Toivon niin, että saadan Durtsin kanssa rakennettua edes puolet tuommoisesta luottamuksesta <3
Kiitoksia Saija mukavasta kommentista!
PoistaMullakin välillä kommentteja häviää, se on kyllä harmittavaa ja joskus se kommentointi jääkin sitten kokonaan. Kiva kun jaksoit vielä yrittää!
Lotan hyvät röntgentulokset antoivat tosiaan vielä toivoa. Löydökset on sellaisia, joita on todella monella hevosella, useat eivät oireile. Voihan se olla että Lotalla on myös jossain piilossa jotain muuta, mikä ei näy. Yritän nyt malttaa mieleni ja odottaa. Tildrenistä tulee täysi vaste vasta kuuden viikon päästä sen laittamisesta, siihen saakka on toiveita että se auttaa.
Lotta on melko turvallinen tätikuljetin joten siksi uskallan sen kanssa maastoilla ilman satulaa. Se kyllä puuskuttaa ja puhisee ja sieraimet laajenevat, pääkin nousee kuin kirahvilla, mutta mihinkään se ei livistä. Olen oppinut siihen luottamaan ja ohjat pysyvät pitkinä vaikka se näyttäisikin räjähdysalttilta. Se on toiminut ja hevonen rentoutuu pian kun huomaa, ettei mussa tapahdu mitään muutosta. Se on tosi, tosi viisas hevonen. En varmaan tule koskaan löytämään yhtä fiksua hevosta.
Aluksi Lotta oli hirveä äkäpussi ja pelkäsinkin sitä. Siksi tuo luottamus on ollut niin valtavan palkitsevaa.
Voi kauhistus, ihan liikutun tässä. Tunteet ovat pinnalla kun pelkään ettei se tulekaan kuntoon. Ihanaa että täällä blogissa on myötäeläjiä. Ja aivan superihanaa että sulla ja Durtsilla menee niin loistavasti!
Ymmärrän hyvin, että tunteet on pinnassa. On niin raskasta jännittää rakkaan kaverin toipumista ja puntaroida mielessään eri vaihtoehtoja.
PoistaVaikka olen vähän neuvojen jakelemista vastaan, (kun niitä suurin osa hevosenomistajista saa niin valtavasti ihan tilaamatta) niin ajattelin kuitenkin vinkata, että jos Tildrenistä ei nyt jostain syystä tällä kertaa tulisikaan toivottua hoitovastetta, niin itse ehkä miettisin vielä sitten kokeilla nivelen piikitystä esimerkiksi hyaluronilla. Joskus hoidon/lääkeaineen vaihtaminen voi tuoda tuloksia. Mutta kuten on puhuttukin, on tuo Tildren mulle ihan vieras hoito enkä tiedä, jos siihen kehittyy toleranssia samalla tavalla kuin esimerkiksi kortisoniin.
Kyllä tuo vaatii todella hyvää luottamusta, että uskaltaa antaa ohjien olla pitkinä ja pystyy itse rentoutumaan, vaikka toinen puuskuttaa ja puhisee. Ihanaa, että te olette sellaisen luottamuksen yhdessä löytäneet - uskon, että se on tämän lajin palkitsevimpia asioita <3
Mä kyselinkin jossain vaiheessa tuosta hyaluronista, silloin meidän ell ei sitä suositellut. Mutta vosihan sitä vielä kysäistä, jos tähän ei tule vastetta. Aika rankoilta vaan tuntuvat nämä ajat, jolloin odotetaan vastaako hoitoon...ja rahaa kuluu. Mun käsityksen mukaan Tildren on todella "kovaa kamaa" hyaluroniin verrattuna, joten vaikea uskoa että semmoinen voiteluaine yksin riittäisi. Kortisonin kanssa sitä usein laitetaan, mutta Lotalle ei enää kortisoni tule kysymykseen kaviokuumeriskin takia. Yksi vaihtoehtoinen hoito olisi vielä IRAP joka on tavallaan kantaaoluhoito. Kysymys kuuluu kuitenkin, kuinka paljon kannattaa uhrata aikaa, vaivaa ja ennenkaikkea rahaa, jos paranemisesta ei ole toiveita, eikä siitäkään, että hevonen saataisiin oireettomaksi joksikin aikaa. Päätin jo mielessäni kauan sitten, että en lähde loputtomiin ja usein toivottomiin lääkitsemiskierteisiin mukaan. Eläinlääkäreiltä kun kysytään, niin lähes aina kannattaa jatkaa hoitoa (tosin uskon että meidän ell antaa rehellisen mielipiteen). Toisaalta, olen jo nyt ylittänyt rajan ja lupaukseni, joten en mene takuuseen jatkostakaan :). Kun vaihtoehtona on ystävästä luopuminen, on vaikea pysyä lujana.
VastaaPoistaJopas tulee kirjoitusvirheitä kun puhelimella kirjoittaa auringonpaisteessa...
PoistaSe meidän belgialainen luottoell on piikittänyt aina yhdistelmänä hyaluronia ja jotain tulehdusta rauhoittavaa (ei kortisonia, koska Durtsillahan myös kaviokuumeriski), mutta valitettavasti mulla ei ole tarkempaa tietoa siitä, mitä. Tuolla Keski-Euroopassa tuntuu lääkevalikoima olevan vähän laajempi, Suomessa ainaisesti tyrkytetyn kortisonin sijaan.
PoistaMutta olet oikeassa siinä, että se vaikein kysymyshän on nimenomaan se, miten pitkään kannattaa hoitaa ja missä menee ajan/rahan/kärsimyksen raja. Mä oon Durtsin suhteen itse miettinyt, että niin kauan kuin hyviä päiviä on selkeästi enemmän kuin huonoja eikä ne huonot oo mitään pää kainalossa -tyylisiä, niin on järkeä hoitaa (edellyttäen tietysti, että töitä riittää, että on varaa maksaa hoidoista). Mutta onhan nää semmoisia veteen piirrettyjä viivoja, ja vaikea on ehkä aina sitä omaansa nähdä kovin objektiivisesti; välillä ehkä näkee sitä, mitä haluaa nähdä ja sulkee silmänsä ikäviltä asioilta ja välillä taas hysteerisyyttään suurentelee ongelmia. Ei todella ole helppoa. Valtavasti voimia Liisa! Oon hengessä mukana ja toivon sulle ja Lotalle vielä pitkää, onnellista yhteistä taivalta.
Kiitos, Saija, sä osaat niin hienosti pukea nämä asiat sanoiksi!
PoistaNo mulle sanoi tuo ell joka hoiti hra P:ta etta hylauronia ei laiteta vanhemmille hevosille. Kortisoni ja sitten on myos vahvempia troppeja tarjolla.
VastaaPoistaOlen itse paattanyt laittaa hra P:n elakkeelle ensi vuonna, se ei onnu mutta on todella jaykka ja hankala ratsastaa. Ei se ole normaalia eli kipua on jossain. Mutta katsotaan loydanko elakepaikan. Olen ajatellut hommata itselleni nuoremman hevosen ja P on hyvakuntoinen joten varmaan nauttisi muutamia vuosia seurahevosena....ei muuten niin helppoa loytaa sopivaa paikkaa. W puolestaan on hyvassa kunnossa ja viela pelittaa monta vuotta. Taalla Belgiassa yleensa nivelrikkohevosille tarjotaan hyalyronia, kortisonia ja sitten on jotain mita pitaa tiputtaa klinikalla, olisiko sitten Tilderenia vastaavaa. Myos IRAPIA suositellaan varsinkin nuoremmille hevosille mutta siina on hinta jo semmoinen etta harva harrastaja siihen lahtee.
Kurjaa kun P ei ole ihan kunnossa, mutta olet kyllä onnentyttö, kun sulla on toinenkin hevonen. Toivottavasti löytyy hyvä eläkekoti P:lle!
PoistaP:lla on alkanut lisaksi toinen takapuoli vahan pettaa alta valilla....en tieda pitaaks mun nyt piikitaa viela sekin, pahalta nayttaa....mutta paiva kerrallaan....nainhan se menee hevosten kanssa
PoistaTaitaa olla vasta mun toinen kommentti, vaikka jonkin aikaa oonkin seuraillut sun blogia. Lotta on niin kaunis ja tykkään blogistasi muutenkin. Ja hieno suhde teillä, just tuollaista se oma hevosen kanssa pitäisi minusta ollakin. Että voi touhuta kaikenlaista, tuuppailla kentällä ja maastoilla, vaikka ilman satulaakin, mahtavaa! :) Itselläkin oma hepo siintää haaveissa, tai edes vuokra tai ylläpito tai no se oma. ;) Toivottavasti Lotta tulee kuntoon ja pääsette vielä touhuilemaan normaalisti. :)
VastaaPoistaPiti tulla kommentoimaan myös sun Mountain Horsen saappaita, joihin ihastuin sun kuvissa ja tilasin itselleni samanlaiset. Hiukan oli varret pitkät, mut koitan niitä nyt alkuun kantakorokkeiden kanssa, jospa se siitä sit. Tosi makeet ne on ja mun ekat saappaat! :D
Olipas tosi kivaa, että jätit kommenttia, Ulpu! Tulin oikein iloiseksi. Lotta kiittää kohteliaisuudesta ja mukavaa että tykkäät blogistani. Tällä hetkellä harrastus on vähän alavireistä eikä siksi oikein tee mieli edes korjoitella :( mutta ehkä se siitä vielä...
PoistaSilti voisin suositella oman hevosen ostoa, on se kuitenkin aika poikkuksellinen ja iso kokemus, iloineen ja suruineen.
Ai sä ostit myöskin nuo saappaat, hauska juttu. Ne on kyllä kivat ja erityisesti luulen että ne sopivat syksyn ja talven ratsastuksiin, ovat sen verran tilavat. Mullakin on niissä kantakiila ja vielä ylimääräinen pohjallinenkin. Talvella mahtuu sitten paksu sukkaun ottaa sen pois. Hiukan jäykät ovat näin alkuunsa, mutta kaverilla on samanlaiset ja sanoi että pehmenevät kyllä.
Mukavia ratsastuksia!