Pikkuhiljaa

Otin Mandyn kanssa pienen aikalisän työhön paluussa, kun se tuntui ravissa jollain tapaa epämääräiseltä ja huolestuneelta. Käveltiin vielä viikon ajan lisää ja nyt ollaan ravattu jonkun verran. Tuntuu ihan hyvältä! Virtaa piisaa ja hiukan jopa ilmassa pientä ilkikurisuutta :)

Kaveri lähetti kuvan eilisillasta, Mandy makoili tyytyväisenä. Itse en ole koskaan nähnyt sitä tässä asennossa karsinassa. Työkaverin mukaan Mandy näyttää ihan satuolennolta.

Pari asiaa huomasin tässä viime viikolla. Ensinnäkin sen, että jos satula on hiukankin liian eteen satuloitu, häiritsee se Mandyä todella paljon. Huomasin sen oikeastaan kun kävelytin paljon ilman satulaa. Heppa oli ihan tyytyväinen ja kun laitoin satulan, oli se kiukkuinen jo käynnissä. Sitten kokeilin satulaa reilusti taaempana ja heppa oli taas tyytyväinen. Pienestä kiinni!

Tuo meidän Amerigohan on 17", mikä olisi ihan liian pitkä Mandylle suurimmassa osassa satulamerkkejä, mutta Amerigo on niin lyhyt, että satulansovittajan mielestä se oli ok, joskin ehkä sillä hilkulla. Amerigothan kaartuvat takaa hiukan ylös ja pituus katsotaan siitä kohdasta, joka ottaa vielä selkään kiinni. Ja varsinkin kun mä aika pienenä en täytä satulaa takareunaan asti, niin painopiste ei mene liian taakse. Mutta se tekee kuitenkin sen, että helposti satuloin liian eteen, sillä satula näyttää aika isolta. Ja Mandyn pyöreä vatsalinja tekee helposti sen, että satulaa valuu hiukan eteen, varsinkin jos vyön jättää hiukan liian löysälle.

Tästä näkee satulan pituutta, ei mun mielestä näytä liian isolta, mutta ei yhtään pidempi kyllä saisi olla.

Tässä hiukan mietiskelenkin, että pitäiskö sittenkin vaihtaa se tuumaa lyhyempään. Tai kokeilla geeliä satulan alle. Ainakin olen jatkossa tarkkana siitä, että satula on tarpeeksi takana.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli se, että Mandyn oikea lautanen ja pakaralihas olivat aivan kovat ja muhkuraiset. Oon jo pitempään yrittänyt saada hierojan tulemaan, ja vihdoin hän on tulossa ensi viikonloppuna.

Puss mamman muru!

Olen kuitenkin itse hieronut Mandyn peppua useana päivänä ja laittanut kipugeeliä kunnolla vastakarvaan hieroen. Nyt tuntuu siltä, että takaosa on pehmennyt. Poni on myös täynnä virtaa ja rupesin ihan miettimään, että mahtaako pysyä aisoissa kun ruvetaan laukkaamaan :).

Tänään tehtiin pitkä maasto, pohjat oli ihan hyvät, lunta tienreunassa ja ravattiinkin jonkun verran.

Niin mukavaa, kun ollaan päästy taas vauhtiin, toivotaan että heppa pysyy iloisena ja liikkuu hyvin.

Reipas tyttö ravien jälkeen!