Jippii!

No nyt taas elämä hymyilee. Olin eilen Ypäjän-valmentajan tunnilla ja poni liikkui melko kivasti!
Vino se on edelleen, mutta ah niin innokas.
Osallistuin tunnille oikeastaan sen takia, että ryhmää ei olisi saatu muuten kasaan. Aattelin, että mennään sitten kevyemmin, vaikka ihan käyntipainotteisesti, jos valkun mielestä heppa ei kulje hyvin. Ja mielenkiintoista muutenkin kuulla, mitä hän sanoo hevosesta nyt.

Mitä vielä, mentiin ihan kunnolla kaikkia askelajeja! Ja tämä valmentaja on kyllä niin tarkka, eikä anna mennä ollenkaan, jos vähänkin hevosella jotain epämääräistä.  Erityisesti laukka oli kuulemma hyvää, Jes!

Oman mausteensa tunnille toi kuitenkin se, että Mandyllä oli vuosisadan kiima. Se sai jonkun ihme kiljumis-hirnumis-pomppimiskohtauksen useaan otteeseen, kun tallin vanhin ruunapappa tuli maneesiin. Mua nauratti vaikka tamma oli ihan seota. Valmentaja oli hiukan kauhuissaan, mutta ei mua noi Mandyn sekoilut kyllä kauheasti hetkauta, haha, se on niin hassu välillä.

Voi että nyt tuli taas kauhea vimma treenata! Ja usko tulevaan palasi. Hevonen on toki vino viutilo edelleen, mutta valtavan energinen ja haluaa liikkua. Valmentajan mukaan nyt voisi ottaa sellaisen kaksi viikkoa-kaksi viikkoa -systeemin. Eli kaksi viikkoa töitä, toki kevyempää väliin, ja sitten kaksi viikkoa käyntipainotteista/maastoilua. Olisi kuulemma hyvä rytmi Mandylle.

Sain kehuja meidän itsenäisestä käyntityöskentelystä, mentiin isolla ympyrällä väistöjä, avoja ja sulkuja ihan oman mielen mukaan, Valkku sanoi, että työskentely on hyvää, hänellä ei ole siihen mitään sanomista. Ainoastaan, että poikitusta voisi olla vähemmän.

Edelleen aluksi ravia pitää mennä todella reippaassa temmossa, sillä siinä Mandyn ravi on edelleen parasta. Laukassa se selkeästi nyt rentoutuu eniten ja laukka oli elastista ja pyöreää, takajalat hyvin alla.

Meilä kävi hieroja lauantaina. Hänen löysi Mandystä muutamia juttuja. Vuohisissa oli lukkoja ja vasemmassa etusessa joku "hermopinne?".  Poni vain naksahteli käsittelyssä ja oli ihan ekstaasissa, yritti kovasti hoitaa takaisin. Oikean pakaralihaksen kohdalla oli kireä möhkylä. Sitä kohtaa olinkin jo hieronut varovasti itse ja muutenkin lautasen kireitä lihaksia, ja laittanut Voltarenia. Hieroja arveli, että möhkylä saattaa olla seuraamista kaatumisesta. Se ei mitenkään aristanut, mutta saattoi kuitenkin kiristää liikkeessä melkoisesti. Hoitona hieromista, arnikaa, jalan venytystä, liikuntaa. Aloitin myös kokeilun vuoksi lisäksi Dewil´s Claw Root -kuurin, sellaista en ennen ole testannut. Sehän on tulehduskipulääkkeen tyyppinen luonnonläääke. Ajattelin myös kokeilla laseria siihen, meilläpäin on eräs henkilö jolla kuuleman mukaan hyvä ja laadukas laite ja tietää mitä tekee.

Olen nyt launtaista lähtien hieronut lautasta/pakaraa ja arnikoinut kunnolla. En itse enää huomaa mitään pahkuraa!

Toi takapään epämääräinen huono liike saattaa myös selittyä tuolla. Epäilen, että polven venähdys ja tuo vamma ovat tulleet yhtä aikaa jonkun kaatumisen tai liukastumisen seuraksena silloin ennen joulua. Se selittäisi paljon.
No oli miten oli, olen huippuonnellinen siitä, että heppa vaikuttaa nyt paremmalta. Jippii!

PS. Pahoittelen näitä kuvattomia postauksia. Mun kuvaaja seikkailee nyt Kambozan saarilla!