lauantai 22. lokakuuta 2016

Hyvä buugi jatkuu

Tänään oli taas valmennus. Toinen tällä viikolla. Olis kyllä mahtavaa kun pääsis tätä tahtia valmentautumaan, voi olla että jopa kehittyisi!
Olen nyt ajatellut satsata liikenevät pennoset valkkuihin. Jätän vaikka sitten muut houkutukset kuten satulahuovat, ratsastushousut ja muut ostamatta. Loimiakin on tarpeeksi, vaikka niitäkin teksi aina mieli ostella uusia. Mutta mieluummin laitan nekin rahat valmennukseen.

Postauksen kuvituksena lisää poseerauksia keskiviikolta!

Tänään siis kolmannen valkkuni, S:n tunti. Mulla on vähän sellainen "ongelma", että tykkään käydä näiden kaikkien valmennuksessa. Kaikki käyvät meidän tallilla säännöllisen epäsäännöllisesti.

Järkevintä olisi varmaan pitäytyä yhdessä tai korkeintaan kahdessa, mutta tykkään näistä kaikista ja yritän poimia kaikista ne parhaat jutut. Jossain vaiheessa mulla oli kauhea hämmennys kun tuntui siltä, että kaikki neuvoivat eri tavalla, jopa päinvastaisesti.

Nyt olen jotenkin pystynyt järkeilemään ja tulkitsemaan neuvoja ehkä paremmin. Vaikka joku käskisi ratsastaa enemmän eteen ja toinen menemään hitaammin, voi kyse olla samasta asiasta. Liikkeeseen enemmän energiaa, mutta ei vauhtia. Ja niin edelleen.

Mitä mieltä olette, onko hyvä käydä eri valmentajien tunnilla vai pysyä vain yhdessa opettajassa?


Tehtiin ensin hevosjoogaa. Taivutusta vasemmalle, josta pienellä ympyrällä väistettiin takapäätä eli tehtiin tavallaan ympyrällä etuosankäännöstä taivutettuna. Pää melko alhaalla ja takajalat astuvat rungon alla vahvasti ristiin. Siitä ponnistus suoraan kevyeeseen raviin, hidastus, harjoitusravia, käyntiin ja välittömästi sama pyörimiskuvio käynnissä.

Tää on aika haastava tajuta ekalla kerralla, mutta ollaan onneksi tehty ennenkin tätä. Tarkoituksena on jumpata hevosen rankaa ja koko hevosta irtonaiseksi ja tapumaan.
Vasen kierros sujui ihan ok, oikea oli vaikeampi. Melko hyvin sekin alkoi sujua, kun muistin pitää oman kropan myös suunnattuna oikealle, enkä istunut liikettä vastaan.

Sitten piti pysähdyksessä ottaa kohtuullisen hyvä, kumimainen tuntuma ja vaihtaa hevosen asetusta puolelta toiselle. Ihan vain sentin verran, niin että asetus on todellakin vain niskan ja pään liitoksessa. Tarkoituksena rentouttaa niskaa. Siitä käyntiin samaa jatkaen, hevonen vakaassa peräänannossa ja heti laukkaan, samaa tuntumaa ja pienenpientä asetusta vaihtaen. 

Tuntuma oli normaalia napakampi ja vaatii siksi myös paljon jalkaa. Huomasin miten kiltti mä aina olen Mandylle laukannostoissa, tuollaista tuntumaa sen oli vaikea hyväksyä ja se pukittikin dramaattisesti kerran, kun vaadin sitä eteen kohti tuntumaa. Sen jälkeen laukka sujuikin ihan mainiosti. Tärkeintä on siis vakaa, kuminauhamainen tuntuma, ei kova käsi, vaikka ratsastetaan "itseä vastaan". Tätä täytyy harjoitella. Oli selkeästi Mandylle hiukan mukavuusrajan ulkona, siitä pukituskin, mutta toisaalta se joutui ottamaan painoa taakse ja laukkasi hyvässä tasapainossa. Vaatimustasoa täytyy pikkuhiljaa nostaa, jotta mentäisiin eteenpäin. Pidän kuitenkin mielessä toisen valkun ajatukset siitä, että liike täytyy tulla läpi kropan.

Laukan jälkeen ravissa avotaivutusta ympyrällä ja hämmästys oli suuri kun Mandy taipui aika hienosti myös oikealle.


Lopuksi tehtiin vielä sikavaikeaa juttua. Takaosankäännöstä, jossa hevosen täytyy olla voimakkaasti taipuneena liikkeen suuntaan. Vähän niinkuin sulkua pienen pienellä ympyrällä, eli käyntipiruettia.

Vähemmällä taivutuksella olisi jotenkin onnistunut, mutta kun voimakkaasta taivututusta varten täytyy antaa ulkoa tilaa ja ohjaa, niin hevonen ei millään halunnut jäädä polkemaan takasillaan, vaan käveli eteen. Meillä meni jonkin aikaa, että saatiin jotain tolkkua. Raipan kanssa piti koskea pyllyn päälle, jotta Mandy tajuaisi, että se pysyisi myös liikkeen suunnassa, eikä luistaisi päinvastaiseen suuntaan.

Pari hyvää askelta ja lopetin siihen, ja hyppäsin samantien alas selästä, muuta jatkoivat vielä kevyttä ravia. Mandy kuolasi passelisti valkoista vaahtoa ja imi kuolainta. Oli joutunut oikein miettimään (niinkuin kuskinsakin).

Olipa kiva tunti!




4 kommenttia:

  1. Te olette niiiiin sopiva pari toisillenne! :)

    Nuo hevoset ovat hauskoja, kun ne esittävät välillä mielipiteitään eri asioista. Salkulle tyypillisintä on tietty pukittaa, mutta välillä se esittää muitakin juttuja. Elina pyysi Salamalta viimeksi vähän suorempaa kroppaa ja teki harjoitusta, jossa jalat tulevat ympyrälle milloin mitenkin. Salaman pään päällä oli suuri kysymysmerkki ja lopulta se vain röhkäisi, kun ei muuta keksinyt. xD (ja kyllä, tällä on myös kurkunpäässä joku pieni muutos, mikä voi aiheuttaa noita ääniä, mutta ei se niitä normaalisti tuolleen päästele.) Sama, kun koitin joku aika sitten raviväistöjä sen kanssa ekoja kertoja - se lähti kyllä rohkeasti yrittämään, mutta sitten loppui ymmärrys ja kaikki liikkuminen loppui siihen paikkaan ja tyyppi jäi ihan uupuneena paikalleen, kun ei tajunnut tätä uutta juttua kuin sinne päin. :D Sittemmin sieltä tuli puolikas ja sitten kokonainen väistöaskel eli kyllä se sieltä, pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos, kyllä minustakin sovitaan hyvin yhteen :)
      Persoonalliset hevoset, jotka ilmaisevat itseään värikkäästi, ovat niin hauskoja. Kunhan pysyvät kuitenkin jossain ruodussa. Mandyssä on niin paljon samaa kuin Lotassa, että olen välillä ihan hämmästynyt. Se komentaa etujalalla polkien, kun ärsyttää. Ratsastaessa liian taakse mennyt pohje on ihan hirveä, ja silloin pitää vetää lehmäpotkupukki, sellainen teatraalinen :) on nää niin mainioita! Tiedän kyllä sellaisiakin hevosia, jotka eivät koskaan tee mitään ihmeellistä. Olispa outoa ja tylsää.

      Poista
  2. Mandyn kaula on todella saanut lihasta, hienon näköinen! Ja toi ratsutukka pukee sitä - tämän on hevoskoulu tehnyt mulle, musta ratsutukat on nykyään ihan jees, eikä saa leikata vaan pitää nyppiä, eikä vuohiskarvat saa rehottaa, ja tummansininen on hyvä väri ja muut aika räikeitä ;)

    Olen pohtinut tuota valmennusasiaa kun pikkuhiljaa tarttis varmaan omille kotivalmennuskuvioillekin taas tehdä jotain. Esteet on mulle vielä sellainen asia jossa koen etua useammasta opettajasta -> enemmän tehtävätyyppejä ja enemmän mielipiteitä. Sen sijaan koulupuolella tuntuu että työskentely on niin pitkäjännitteistä ja hidasta rakentamista kohti jotain ylevää päämäärää, että ehkä ennemmin valitsisin yhden sellaisen ihmisen jonka metodiin uskon ja pysyn siinä. Tosin satunnaisesti varmasti antoisaa kokeilla muitakin jos hevosenkäsittelylliset näkemykset menevät yksiin. Kun ratsastaa tällaista herkkähipiäistä hevosta niin olen tosi varovainen sotkemaan sen mietteitä monenlaisilla metodeilla, enkä ainakaan haluaisi rikkoa sen luottamusta minun apujenkäyttöön kovin ristiriitaisilla avuilla/ohjeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa se sitten olla joteskin muhkeentunut. Valmentaja katsoi harjattomalta puoleltaa, eli ei sekään voinut vaikuttaa, vaikka kovasti toi ratsutukka sen ulkomuotua muutti. Melkein mulla tuli itku, kun sen leikkasin, mutta harja oli aika ohut ja vähän sellainen wannabeetukkajumala....se olis pitäny letittää aina ratsastukseen, enkä jaksanu. Ohjat oli ihan solmussa siellä harjassa. Nyt saa kasvaa vähän ja nypin sitten. Mä nimittäin leikasin siihen vahingossa karmean loven, ja meni sitten koko tukka liian lyhyeksi.
      Vai semmoinen susta on tullut siellä koulussa! Mä oon aina ollut värien suhteen konservatiivi ja varsinkin kimolle sopii mun mielestä tummat ja simppelit värit. Tummalle hevoselle voisikin laittaa jotain värikkäämpää.
      Mä aina hiukan suodatan noita valmentajien ohjeita, Mandy kun on hiukan herkkis myös. Esimerkiksi tömäkällä tuntumalla se jumittaa pahasti. Sitten antaa kyllä ottaa tuntumaa, kun on siinä tilassa, mutta tosta vaan ei voi ruveta "vetämään ja potkimaan" . Siihen loppuu se yhteistyö. Vaikka täytyy sanoa, että tykkään noista kaikista valmentajista, sekä opetuksesta että ihmisinä, joten niin vaikea luopua kenestäkään, hehe :)

      Poista