perjantai 26. elokuuta 2016

Harhaa vai hysteriaa

Kylläpä on vierähtänyt pitkään viime postauksesta!

Kurssin jälkeen Mandy tuntui hyvältä ratsastaa. Kävimme elokuun alussa kerran toisen valmentajamme tunnilla ja Mandy teki kaiken ihan hurjan hyvin. En tiedä mikä siinä muuten on, että tämän valmentajan tunnilla menee aina hyvin! Siellä ei liikaa mietitä, vaan tehdään. Mulla on vissiin taipumuksena vähän ylianalysoida kaikkea...
Teimme paljon väistöjä aluksi. Niissä piti mennä takapää edellä johtaen ja pyytää hevosta kunnolla avaamaan takajalkojaan. Mandylle se ei ollut temppu eikä mikään.
Jatkoimme harjoitusta, jossa piti mennä avoa pitkällä sivulla uran sisäpuolella (niin ettei seinästä saa apua). Puolessa välissä piti etupää suoristaa takajalkojen eteen, välittömästi muutama askel pohkeenväistöä sisälle ja siitä täysin suoraan eteen kohti lyhyttä sivua. Nämä käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Mandy teki tosi hyvin ja jaksoi mainiosti melkoisen rankan tunnin. Olin ihan fiiliksessä.

Maastossa eilen. Vastaan tuli suokkivarsa kärryt perässä ja mun kiltti pikku tamma muuttui silmänräpäyksessä melkoiseksi tanssivaksi trumpetiksi. Ei se kuitenkaan postunut maisemista ja rauhottui aika pian.


Kuitenkin olen silloin tällöin miettinyt, että onko se ihan kunnossa. Valmentajan mukaan se oli silloin ihan fine. Sanoi mulle että olen hysteerinen :D.
Mähän kävin sitä näyttämässä juoksutuksessa eläinlääkärille tuossa heinäkuun lopulla ja hänen mukaansa hevonen oli myöskin ihan ok.
Ollaan maastoiltu melko paljon, löydetty uusia metsäpolkuja rymyttäväksi, kiipelty mäkiä ja ratsastettu vaihdellen kentällä tai maneesissa. Välillä hevonen on oikein hyvä, välillä se on ollut jotenkin kiemurteleva. Fridakin on käynyt muutaman kerran, hänen mukaansa oli hiukan vino mutta kuitenkin liikkui puhtaasti.

Mutta mutta.
Jotain siinä on. Ei jotenkin ime eteenpäin ja kiemurtaa. Ja laukka taas huonontunut. Nyt nostaa kyllä hyvin, mutta tiputtaa raville todella helposti. Jos huomautan siitä, niin potkaisee sivulle taikka vetää pienen pukin. Laukkakaan ei ime eteenpäin yhtään. Tai se tunne on selässä, Olen mennyt aika kevyesti ja koettanut pitää tehtävät niin helppoina että niistä pääsee aina kehumaan. Tietty tulee mieleen että olenko vaan ollut liian lepsu.

Draamaprinsessahan tuo on, antaa välitöntä palautetta kyllä, jos vaikka pohje on liian takana. Esimerkiksi Fridalle ei protestoinut lainkaan.

Mennään nyt kuitenkin maanantaina klinikalle. Veikkaan, että kinner on uudestaan hiukan kipeytynyt ja haluan tsekata tilanteen. Laitetaan ehkä Tildreniä tai Osphosia. En oikein voi uskoa, että mitään dramaattista olisi, mutta hoidetaan ennen kuin menee mahdollisesti pahemmaksi. Ja jos kaikki on kunnossa, niin sitten ei auta muu kuin opetella taas ratsastamaan!

Frida ja Mandy kentällä maanantaina. Ihan kivasti liikkui silloin. On myös hoikistunut kivasti.

8 kommenttia:

  1. tiedan hyvin tuon tunteen, kun ajattelee, etta jotain on vialla....uskon itse etta ratsastaja / omistaja tietaa parhaiten hevosensa. Tsemppia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maukkis. Melkein ainahan sitä niin ajattelee ja joskus vielä enemmän, heheh. On tää ihan hullun hommaa. Mutta minkäs teet kun ei ilmankaan osaa olla.

      Poista
  2. Voi että tuo Mandy on niin kaunis. <3

    Kinner se varmaan on, mikä teitä kiusaa. Tutut oireet. :) Iso Valkoinen ennen Salamaa oirehti hyvin samalla tapaa. Ja välillä tietty tämä nykyinekin. Meille Tildren on tuonut avun, suosittelen. Hippiksessä antavat samalla kipulääkkeenkin, niin ähkyvaara ei ole niin valtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandy kiittää!
      Mä luulen kanssa että se on kinner. Tuota uutta lääkettä, Osphosia voisi kyllä kokeilla. Mutta katsotaan nyt ensin, mikä on tuomio. Oireet on kyllä melko samoja kuin viime talvena, kun alkoi protestoida, huiski hännällään eikä halunnut laukata.

      Poista
  3. Kyllä ne kiltitkin hevoset voivat kummasti "virkistyä" ravihevosia ja kärryttelyä nähdessään, on kokemusta ;DD

    Minustakin on aina ollut parempi tutkia pienetkin muutokset hevosen liikkumisessa ja käyttäytymisessä jo oman mielenrauhani takia. Kinnerpatit ovat yleensä aoka hyvänlaatuisia muutoksia, niinkuin varmasti tiedätkin. Mutta harvemmin ovat tasan samanlaiset molemmissa kintereissä, ja silloin vinous helposti muuttaa lihaksistoakin epäsymmetrisemmäksi, jolloin liikkeeseen tulee muutosta/ tai joku asia muuttuu vaikeammaksi. Oman kanssa käytiin läpi kymmenen vuoden iässä vähän isompi kriisi lihashuollon ja oikeanlaisen suoristamisen kanssa. Meillä päin on harvassa ne valmentajat, jotka enemmän suoristamisesta ymmärtävät 😓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Mandyn maailma menee kyllä sekaisin kärryistä...pitäisi jotenkin totuttaa sitä niihin. Onneksi ei kuitenkaan singahda minnekään.
      Munkin mielestä on parempi hoitaa heti pienetkin jutut, silloin niistä ei ehkä tule niin isoja. Toivotaan ainakin näin.

      Poista
  4. Oman kokemukseni mukaan siinä vaiheessa kun itselle tulee fiilis, ettei kaikki ole ok, kaikki ei tosiaan olekaan. Minullekin on niin monta kertaa sanottu, että olen vain hysteerinen - ja niinä kertoina, kun olen uskonut, poni on sitten mennyt todella kipeäksi. Näissä "herneprinsessoissa" on kyllä se hyvä puoli, että ongelmat tulevat esiin varhaisessa vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Mandykin on varsinainen herneprinsessa, heti kyllä huomaa jos joku pikkuisenkin risoo. Ja hyvä näin. Mä olen myös oppinut luottamaan omaan tunteeseeni, se on kyllä valitettavasti ollut aina oikeessa.

      Poista