Klinikkapäivä

Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen suunnistin tallille aikaisin maanantaiaamuna. Mandy oli onneksi päässyt ekojen joukossa ulos ja oli ehtinyt rouskuttaa heiniä jo tunnin verran. Olin varannut klinikkakäynnin heti aamuun, jotta ehdin sinne ennen työiltavuoroni alkua.

Vaikka kuinka yritän ottaa tämän hevostelun rennosti, oli yöllä kuitenkin hiipinyt mieleeni kauheita ajatuksia. Mitä jos se ontuukin ihan hirveästi? Mitä jos sillä onkin jotain vakavaa? Aamulla olinkin jo ihan hysterian vallassa, kädet tärisivät ja vatsaa poltti. Ei sille vaan voi mitään. Kuinkahan monta kertaa olen jo käynyt hevosen kanssa klinikalla (liian monta) ja aina vaan sama juttu.

Röntgenissä oli syvimmät kännit.

Harjasin hepan nopeasti, putsasin kaviot ja talutin 20 metrin matkan klinikalle. On tää kyllä etu, että on näin lähellä!
Meidän maailman mukavin eläinlääkärimme tutki ensin Mandyn joka puolelta. Selkä ei aristanut mistään. Jännetupit hiukan täynnä, mutta jaloissa kaikki muuten normaalia. Mitään isompia huomauttamisia ei löytynyt mistään.

Jahas, sitten on toimenpiteet tehty ja voisi heräillä.

Lähdettiin sitten juoksuttamaan, ensi suoralla ja sitten ympyrällä. Mandy teki taas arabijipon ja villiintyi. Olin juuri sanonut, että se ei halua laukata, kun tamma otti ja läks kuin kuppa Töölöstä. Juuri ja juuri sain pideltyä. Laukkaa meniin sitten pukitusten kera monta ympyrää. Ja nätisti laukkasikin. Ei mitään ristipupulaukkaa, kuten silloin viimeksi, vaan puhdasta ja isoa. Ravikin oli melko näyttävää sen jälkeen. Ei vaikuttanut lainkaan kipeältä, hehe.

Ravi näytti mun silmään ihan kohtalaisen hyvältä vasempaan kierrokseen, oikeaan hiukan huonommalta. Eläinläärin mukaan oikea etunen oli aavistuksen ep (0,5/5) ihan aluksi, mutta vertyi. Sen sijaan oikea takanen onnahteli varsinkin oikeassa kierroksessa eli sisäjalkana. Takaosan ontumaa on kyllä vaikea havaita.

Päätettiin taivutusten jälkeen siirtyä samantien kuvaamaan kinnertä, eli ei tehty puudutuksia. Sehän oli juuri se sama jalka, joka on ennenkin vaivannut. Oikea etunen on kuvattu kolme kertaa, eikä siitä ole koskaan löytynyt mitään. Ell:n mukaan sitä ei nyt tarvitsisi piikittää, sillä epäpuhtaus oli niin minimaalista.

Kinnerpatti on kuulemma vielä aktiivinen, mutta näyttäisi olevan luutumassa. Päädyttiin piikittämään kortisonilla ja laitettiin myös uutta Osphos -lääkettä, joka on Tildrenin kaltainen. Kortisoni auttaa nopealla aikavälillä ja vähentää tulehdusta, Osphosin vaikutus näkyy parhaimmillaan vasta 5-6 viikon päästä (kuten Tildreninkin).
Otettiin samantien myös hiekkakuvat vatsasta ja pieni hiekkakeräymä löytyikin. Eli psylliumkuuri ja kontrolli sitten myöhemmin. Onneksi hiekkaa oli kuitenkin vain vähän. Myös hampaat raspattiin ja jonkin verran terävyyttä oli.

Kaksi viikkoa nyt kävellään ja sitten paluu asteittain normaaliin.
Nyt on siinä mielessä aika hyvä mieli, että ei ainakaan ollut mitään sen vakavampaa tai jotain uutta. Poni on nyt hoidettu yltä ja alta (ihanan kallista). Ehkäpä tuo kinner tuosta pikkuhiljaa rauhoittuu. Paikoilleen ei saa jättää, vaan hevosta kuunnellen liikuntaa pitää olla päivittäin. Mähän tykkään tehdä ihan käyntimaastojakin, eli ei se niin haittaa, jos ei aina voi mennä "täysillä". Onneksi Mandyn kanssa on helppo olla silloinin kun se on saikulla, ei muutu sekopäiseksi kuten monet kisapeeveet.

Mandyn kanssa on myös helppo olla klinikalla kun ei tarvitse pelätä että se purisi tai potkisi. Neuloista se ei oikein tykkää, mutta kyllä pistäminenkin sitten onnistui.

Ja on ne niin reppanoita kun ovat rauhoitettuja, hiki valuu otsatukan alta ja silmät ovat ihan sumeat. Voi pientä.

Huhhuijaa, kun väsyttää.