Takajalkojen metsästystä

Miten paljon voikaan saada inspiraatiota kolmen päivän kurssista!

Kävimme viiden naisen porukalla Ypäjän-open luona teholeirillä. Mandy pääsi tallikaverin suomenhevosruunan kanssa samalla kuljetuksella matkaan. Pakkaamista oli melkoisesti, sillä veimme omat rehut hevosille, ja ruuat ihmisille. Taas olin onnellinen Mandyn helposta lastattavuudesta, käveli suoraan koppiin ruunan viereen.

Takajalat, missä te ootte?

Perjantai-iltapäivänä ratsastin leiripaikassa verryttelynomaisesti kentällä ihan yksikseni, kun muilla oli valmennusta. Mandy oli ypöyksin kentällä muiden ollessa maneesissa, mutta se ei ollut edes jännittynyt. Mikään ei saanut sitä koko matkan aikana mitenkään pois tolaltaan. Kertakaikkisen helppo hevonen. Vain kuljetussuojat ärsyttivät takaisin tullessamme, kun jouduin taluttamaan sitä hiukan pidemmän matkan (muutaman kymmenen metriä). Mandy huiski jalkojaan, mutta meni kuitenkin koppiin hetken sähellettyään.

Mikäs on maatessa ihanalla olkipedillä! Mandy myös veteli olkea napaansa ihan himona kaksi päivää mutta sitten into laantui. Ihan kuin se maha olis pullistellut jo kahden päivän jälkeen.

Lauantaiaamuna Mandy makoili tyytyväisenä olkipedin päällä aamuruokinnan aikaan.

Sinä päivänä valmennuksia oli kaksi. Aamulla verkkasimme hevoset ensin itse kevyesti. Sitten valmentaja ratsasti kaikilla hevosilla selittäen samalla mitä teki. Seuraavaksi pääsimme itse selkään fiilistelemään. 

Välillä pikku tarhaan jaloittelemaan.

Mandy tuntui valmentajan "käsittelyn" jälkeen herkältä ja varsinkin mulle vaikeassa oikeassa kierroksessa hurjan paljon taipuisammalta. Mulla on aina tunne, ettei se asetu oikealle, mutta nyt asettui!

Valmentaja ratsasti eri hevosilla hyvin eri tavalla. Suokki sai melkoisesti herättelyä ja olikin sen jälkeen aivan superupea ja suorastaan tanssi takajalkojen päällä.

Mandyä selkeästi jännitti, joten valmentaja halusi sen hyvin kevyin avuin rennoksi. Hänen mukaansa Mandy oli päinvastainen hevonen, kuin kyseinen suomenhevonen. Kiltti, herkkä, pehmeä, mutta heikko ja menee helposti etupainoiseski, jos se liikkuu väärin (kiltti ja herkkä on suokkikin, mutta eri tavalla).

Otin videoista muutamia pysäytyskuvia, laatu on ihan kauhea ja paheni vielä bloggerissa, mutta laitan nyt kuitenkin muutaman tällaisen. Oikealla olevasta kuvassa on kivaa ryhdikkyyttä mun mielestä.

Meille annettiin kotiläksyksi paljon kokoavaa työskentelyä erityisesti käynnissä. Harjoittelimme leirillä paljon sulkutaivutusta.

Haimme pieniä koottuja askelia hyvin loivassa sulkutaivutuksessa.

Mun silmät aukesivat nyt jotenkin ihan toisella tavalla. Vielä kun kaverini videoi lähes koko tunnin ( mielettömän hyödyllistä), ja voi katsoa mitä valmentaja sanoi missäkin vaiheessa. Muistan milta silloin tuntui ja voin videolta yhdistää sen, miltä se kulloinkin näytti. Ihan sikahyvä homma.

Ohessa pienen pieni videopätkä hyvästä hetkestä. Tässä näkyy mun mielestä jo eroa entiseen, takajalat ovat huomattavasti nopeammat. Takajalat täytyy saada aktiiviseksi nopeilla pohkeilla, knak knak knak. Mandy haluaa vain juosta etupainoisena, mutta se ei nyt kertakaikkiaan käy.

Näitä pätkiä voin vaatia vain hetken kerrallaan, sillä Mandy ei ole tottunut näin liikkumaan. Mutta tämä on se suunta, johon pyrimme. Tosi vaikeata! Nämä pienet hetket saivat mut innostumaan ja inspiroitumaan.

Kaikkia videoita en jaksa ladata ja kuvia ei tullut yhtään, kun kaikilla oli kiire omien hevostensa kanssa. Tällaisilla leireillä olis kyllä ihan huippua saada kuvaaja mukaan :)