Olen jumpannut viime aikoina melko paljon hyvän fysioterapeutin ohjeiden mukaan, ja huomasin, kuinka hyvää venyttelyt ja lihasharjoitukset lonkalle tekevät. Itse asiassa, jumpan jälkeen on aina jonkin aikaa ihan kivuton olo, ja lonkka tuntuu tosi hyvältä. Veri kiertää ja tuntuu kuin koipi heräisi eloon. Jumppaohjelmaan kuuluu myös lonkan ulkokierto. Välillä se on kyllä yhä tosi kipeä, mutta ennemminkin istumisesta ja jäykistymisestä johtuen.
.
Niinpä päätin mennä kokeilemaan hevosen selässä istumista. Mun onnekseni yhdellä tutulla on superluotettava islanninhevonen. Ystäväni lupasi heti onnettomuuden jälkeen, että heppa on käytettävissä, kun olen valmis.
 |
| Jäykkä kroppa, mutta onnellinen mieli. |
Päätimme olla maneesissa, sillä ulkona oli aika paljon polttiaisia. Se hiukan herätti tunteita, sillä juuri tuossa samaisessa maneesissa itseni teloin hiukan vajaat neljä kuukautta sitten.
Selkään pääsin helposti, mutta huomasin heti, että ponilla oleva rungoton satula oli valtavan leveä. Päätettiin sitten, että ratsastan pelkällä karvalla ja juoksutusvyöllä. Pungin itseni takaisin selkään. Asento tuntui ihan hyvältä. Menin ehkä kuutisen kierrosta käyntiä ja ihan pikkuisen ravia. Yhtään ei pelottanut, lähinnä vaan tunnustelin, miltä kropassa tuntuu. Istuin jopa ihmeen suorassa, vaikka olo oli toki hirvittävän jäykkä. Koko kroppa on plösähtänyt ja olen lihonnutkin pari kiloa. Tässä iässä on vaikea pysyä kunnossa, jos ei tee koko ajan jotain. Mutta kyllä se taas tästä lähtee!
 |
| Kummallista, kävelykin sujui ihan loistavasti ratsastuksen jälkeen! |
Talutin hepan tarhaan. Hymyilin kuin idiootti koko kotimatkan.
 |
| Koiran kanssa kävelyllä kuntoa nostamassa. Keppi on edelleen mukana, mutta pätkittäin kävelen ilman. |
 |
| Aamun jumppahetki alkamassa. |
Ihan mahtavaa, että olet päässyt takaisin hevosen selkään ja kuntoutuminen alkaa olla jo noin hyvällä mallilla! :)
VastaaPoistaKiitos! Paljon tässä on vielä tekemistä siihen, että on "ennallaan", mutta olen nyt jo aika tyytyväinen. Oli iso askel mennä hevosen selkään.
PoistaWau! Hienoa!
VastaaPoistaIhana kuulla, että kaikki onnistui mainiosti. Olen joskus talvella kommentoinut, kun olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä viime kesänä; vanha ystävä laukkasi ikivihreille laitumille ja uuden etsintä oli päällä. Mukava kaveri löytyikin samasta tallista ja tyytyväisiä olemme olleet.
Itse olen miettinyt, että rauhallinen issikka voisi olla ratkaisu siihen, kun haluaa ratsastaa 7 -kymppisenä. Leppoisaa menoa maastoillen ja kentällä myös.
Oikein aurinkoisia syyspäiviä sinulle toivottaa Nyyti
Heippa! Kiva kun löysitte uuden hepan! Issikat on kyllä ihania, suurin osa taitaa olla aika luotettavia ja fiksuja!
PoistaHei, mahtava juttu, että pääsit jo hevosen selkään!
VastaaPoistaKiitos, niin minustakin!
PoistaJee! Mahatavaa :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTodella hienoa! :) Ihanaa, että löytyi rauhallinen heppakaveri, jolla on turvallista palata ratsaille.
VastaaPoistaEikö vaan olekin? Ihana viisas issikka ja sillä vielä ihana omistaja, joka jaksoi kävellä mun vieressä ja tsempata!
PoistaHienoa, siitä se lähtee pelon taltuttaminen!
VastaaPoistaIhme kyllä ei pelottanut yhtään, mutta epäilemättä pelonhetkiäkin on vielä edessä. Mutta harrastus on kyllä niin rakas, etten ihan vähällä heitä hanskoja naulaan.
PoistaSiellähän sitä taas ollaan :-))
VastaaPoistaHienosti on edennyt kuntoutus!
Jep! Hiukan etuajassa jopa :) Kuntoutusta edessä vielä paljon, mutta pikkuhiljaa...
PoistaVoi, hienoa miten hyvin paraneminen on edennyt! Ja hienoa, että hepan selkäänkin olet jo päässyt. Tsemppiä jatkoonkin ja oikein mukavaa syksyä!
VastaaPoistaIhanaa että pääsit jo ratsaille! :) Tsemppiä edelleen kuntoutukseen!
VastaaPoistaKiitos! Oli tosi kiva kokeilla, miltä hevosen selässä istuminen tuntuu, vaikka ratsastajaksi musta ei silti ole vielä vähään aikaan.
PoistaHei!
VastaaPoistaPitkään blogiasi seuranneena, tulee säännöllisesti kurkattua että koska on tullut uusin päivitys. Mikä parasta, uusin päivitys....ratsailla....näytät ihan supertyytyväiseltä. Onnittelut tästä ja tsemppiä kuntoutumiseen!
Kiitos! Kyllä olinkin tyytyväinen, tuolla oli iso symbolinen merkitys mulle. Kiva kun seuraat blogia :)
PoistaOlen niin onnellinen puolestasi!
VastaaPoistaToi sun koira on niin ihanan söpö, että vaikka tämä heppablogi onkin, niin voisitko joskus laittaa siitä lisää pari ihan omaa kuvaa. Mulla on hirveä koirakuume vanhan kaverin poismenon myötä. Mutta uutta ei voi ottaa, kun lasten kotoa muuton myötä ei ole pissattajia. Ja tässä mummoiässä haluaa nauttia tallilla olosta ilman kiirettä :-)
Hyvää syksyä ja hyviä ratsastuksia!
Voi kiitos! Nekku kiittää myös kehuista. Mielellään laitan kuvia joskus Nekusta, hän on kyllä kaikkein tärkein mitä on. Meidän vanha, viisas rouva, jolla alkaa olla jo hiukan vanhuudenvaivoja. Ihanin koira, mitä olla ja voi.
PoistaTuo on muuten totta, että koiranpito hankaloituu, kun lapset muuttavat pois. Mutta elämä ilman koiraa tuntuisi kyllä tosi tyhjältä. Ymmärrän kyllä kuumeesi!
Sinnikäs olet. Hienoa, että olet päässyt hevosen selkään ja pääset hyvään alkuun. Nyt pikkuhiljaa odotellaan heppauutisia. ;) Hienoja suomenhevosiakin löytyy, joilla kaikki on kohdallaan liike ja mieli. Sellaista suosittelen sinulle. Enkä usko, että katuisit. :D
VastaaPoistaKiitos Kirsi. Suomenhevonen ei ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto. Hevosella täytyy ehdottomasti olla pehmeät ja helpot askeleet istua, eikä se saa olla liian leveä tai suuri. Sellainen sopii lonkkapotilaalle :) Saa vinkata, jos sellaisia tulee vastaan! :)
PoistaVoi Liisa, olet ihan uskomattoman sisukas nainen! Aivan mahtavaa, että sait hyvän fiiliksen hepan selkään noususta pitkästä aikaa ja kaikki meni hyvin. Siitä se lähtee. Hevosharrastus käsitteenä varmaankin laajenee kohdallasi tästä lähtien. Itse ainakin olen huomannut, että oman tippumiseni sekä sen myötä että olen joutunut antamaan tilaa tyttäreni ratsastukselle, hevosharrastuksesta onkin itse asiassa tullut paljon monipuolisempaa. Eikä se olekaan ollenkaan vienyt harrastusta huonompaan suuntaan. En olisi voinut kuvitellakaan vuosi sitten, että nautin siitäkin, että olen viimeiset viikot lähinnä hoidellut pitkiä kävelymaastoja. Asiat saavat uudenlaisia merkityksiä! On ihanaa, että olet pikkuhiljaa palaamassa heppojen kanssa puuhailuun. Eihän tätä hulluutta mitenkään lopettaakaan voi! Toivottavasti löydät itsellesi mieluisimmat elementit hevosteluun jatkossa -kuten sinua varten jossain odottavan hevosen :) Tsemppiä toipumiseen edelleen ja innostavaa syksyä! -Anne-
VastaaPoistaHei Anne, kiitos kommentistasi! En tosiaankaan koe itseäni sisukkaaksi, mutta kun jotain haluaa niin pakko on yrittää kaikkensa!
PoistaNyt tuntuu onneksi siltä että kuntoutuminen on edennyt nopean harppauksen eteenpäin. Pystyn kävelemään kävelysauvojen kanssa muutaman kilometrin lenkkejä ihan hyvin ja kyynärsauvaa en ole käyttänyt noin viikkoon kertaakaan.
Hevoskuume vaan kasvaa...yritän hillitä sitä vielä, että voimistuisin ennen varsinaisia ratsastuksia. Mutta uskon että muutaman kuukauden päästä olen jo tositoimissa!