Viimeksi eli mun neljännellä ratsastuskerralla laitettiin oikein satula hepan selkään. Sekin hiukan jännitti, että miltä tuntuu lonkassa, kun satula oli kuitenkin leveyttä wide.
Aluksi olikin hiukan sellainen olo, että kuinka mahtaa käydä, mutta hetken päästä lonkka alkoi venyä ja tuntui oikeastaan aika hyvältä.
 |
| Pikkuinen ratsuni. |
Hiukan väistöjä ja pysähdyksiä ja sitten kokeilin ravia. Islanninhepalla on niin pehmeät liikkeet että oli helpompi istua alas kuin keventää. Apua, osaankohan ylipäätänsä keventää enää?
Mutta ravi tuntui hyvältä. Mennä hupsutettiin useita kierroksia pääty-ympyrällä ja mun naama loisti varmaan kuin Naantalin aurinko. Onneksi hepan omistaja tuli hyvissä ajoin sanomaan että eikös nyt riitä jo. Olisin varmaan jatkanut muuten maailman tappiin.
Lähdettiin vielä pienelle kierrokselle ulos. Mahtava ilma kruunasi fiiliksen.
 |
| Pieni, suloinen ja karvainen. Ja niin sopiva juuri nyt. |
Ratsastuksen jälkeen tunne oli ihan hurjan hyvä. Lonkka tuntui vetreältä, veri virtasi ja kävelin paremmin kuin koskaan (onettomuuden jälkeen). Tosin jo kotimatkalla autossa tunsin, miten kroppa alkaa taas jäykistyä. Liikunnan ja levon oikea suhde on kyllä valtavan tärkeä.
Kävin vielä "omalla" tallilla mitalikahveilla, kun valmentajamme oli pärjännyt hienosti kisoissa. Neljä tuntiahan siinä vierähti, kun höpötettiin porukalla. Mukavaa oli.
Hah, jos kuvittelin, että mun hevostelut loppui tuohon onnettomuuteen, niin taisin olla aika väärässä. Kuume vaan kasvaa. Voi apua.
Tosi kiva kun raportoit kuntoutumisen edistymisestä! Ja hyvä että pelko on pysynyt poissa, toivottavasti pysyy jatkossakin.
VastaaPoistaKiva että kiinnostaa, vaikka tää mun hevostelu onkin aika pienimuotoista vasta. Mä olen ihan hämmästynyt että ei ole pelottanut, mutta toisaalta olen kyllä varautunut siihen, että pelko iskee jossain vaiheessa varmasti. Täytyy nyt yrittää pitäytyä vain umpikilttien hevosten parissa jonkin aikaa.
PoistaHienoa! Edistymisestäsi on mielenkiintoista lukea. :)
VastaaPoistaKiva kuulla. Itseä vähän nauratti, kun hehkutin mun raviympyröitä ihan fiiliksessä, ja toiset miettivät kansallisten prosenttimääriä ja kyyrejä...noh, meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja olen vaan niin kiitollinen siitä, että olen ylipäätänsä päässyt taas hevosen selkään.
PoistaVoi ihanaa kuulla kuulumisia. :) Oikein paljon tsemppiä jatkoonkin! Ihanalta vaikuttaa issikkakaveri. :)
VastaaPoistaKiitos! Issikka on niin kiva juuri nyt, pieni ja turvallinen!
PoistaNo nythän tuossa näytät jo ihan ratsastajalta :-) kuinka korkea tuo poni on?
VastaaPoistaJa kyllä se tuttu talliporukkakin vaan on tärkeä, onneksi sitä voi tavata, vaikka ei hevosta oliskaan.
Kiitos, alkaa etäisesti muistuttaa ratsastamista :)
PoistaEn ole varma kuinka korkea tamma on, mutta kantaa mut ainakin ihan hyvin.
Talliporukka on kyllä niin tärkeä...ja olenkin tallilla roikkunut aika ahkeraan, kun aikaakin on ollut. Maanantaina alkaakin työt, hui kauhistus.