Paranemisuutisia

Tänään oli kauan odottamani ja pelkäämäni röntgen ja lääkäri. Pahin peikko mielessäni on ollut lääkärin viimeksi (seitsemän viikkoa sitten) mainitsema lause "jos ei se luudu, niin sitten täytyy leikata uusiksi". Se olisi tiennyt aloittamista alusta tavallaan miinuksen puolelta, sillä pohjalla olisi ollut surkea kunto ja surkastuneet lihakset, jotka olisivat saaneet taas uuden shokkikäsittelyn ja pitkän tekemättömyyden sekä lisää surkastumista.

Onneksi paraneminen oli kuitenkin edistynyt ja luutuminen lähtenyt nyt hyvin käyntiin! Toista leikkausta ei missään tapauksessa tarvita. Voi kuinka iloinen olen! Kävin tämän kunniaksi ekan kerran lenkillä koiran kanssa kolmeen kuukauteen. Olipa mukavaa (koira on kyllä päässyt lenkille muiden kanssa :)

Koiran kanssa kävelyllä ekaan kertaan kolmeen kuukauteen.

Murtuma oli kuitenkin vielä näkyvissä, eli ihan parantunut se ei ole. Lääkärin mukaan joskus vain on niin, että murtumat luutuvat hitaasti, syytä ei tiedetä. Mullehan sanottiin sairaalassa, että luut ovat todella kovat, joten luutumisen olisi pitänyt sen takia edistyä nopeasti, mutta aina näin ei silti ole. Pääasia on, että nyt lääkäri uskoi että luutuminen edistyy hyvin. Lisäksi hän vakuutti, että tulen täysin kuntoon, siis aivan ennalleni! Se oli kyllä niin mukava kuulla.

Tallinnasta löytyi hevonen.

Nyt täytyy kuitenkin olla vielä kärsivällinen. Sairauslomaa tuli lisää ja varovasti pitäisi ottaa vielä kuuden viikon ajan. Keppiä pitää käyttää niin kauan kuin tuntuu siltä, että ilman ei pysty kävelemään hyvin ja vaappumatta.. Kun luutuminen edistyy,  loppuvat yleensä kivutkin ja silloin ihminen rupeaa yleensä automaattisesti tekemään enemmän ja varomaan vähemmän. Siksi mun on ollut niin vaikea liikkua, kun on ollut kipua. Särkylääkettäkin olen ottanut melkein joka päivä (parasetamolia tosin vaan).

Kuresaari, pieni suloinen kaupunki Saarenmaalla

Oli todella helpottavaa kuulla, että toivun ihan ennalleni. Olen jotenkin jumiutunut siihen ajatukseen, että en koskaan pysty enää kunnolla liikkumaan, saatika ratsastamaan. Nyt tuntuu taas siltä, että jaksan odottaa, kun on kuitenkin luvassa hyviä aikoja.
Ollaan oltu paljon liikkeellä, tehtiin neljän päivän autoreissu Viroon, käytiin ystävien mökillä, omalla mökillä ollaan oltu ja paljon käyty muun muassa syömässä ulkona. Eli aika kiire on ollut kaikesta huolimatta :) Väsyn kyllä edelleen tosi nopeasti, mutta pikkuhiljaa olen voinut tehdä uusia asioita, kuten vaikkapa lakaista pihakivetystä taikka leikata varpaankynteni (oli muuten tosi pitkään ihan mahdonta).

Säären majakka Saarenmaalla

Haapsalu

Viikko sitten, 2.8, tajusin, että on kulunut vuosi siitä, kun Lotta lopetettiin. Edelleen on ikävä sitä suloista kiukkupussia. Koskaan ei tule vastaan toista samanlaista.

Lotta <3