Sillisalaattia ja satulahifistelyä

Tässäpä taas tällaisia sillisalaattikuulumisia, ja jälleen myös satula-asiaa...pienilla asioilla tuntuu olevan valtava merkitys!

Paljon ollaan taas tehty tässä välissä.

Olin yhden uuden valmentajan tunnilla, ja tykkäsin kovasti. Paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Muun muassa ulkoavuista. Varsinkin oikeaan kierrokseen tulee helposti roikuttua sisäohjassa ja epätoivoisesti yritettyä paukautella oikealla pohkeella, jota vastaan hevonen helposti nojaa.
Valmentaja H korosti sitä, miten (vaikeassa) oikeassa kierroksessa voisikin hakea taipumista ulkoapujen avulla. Eli asetusta jopa hiukan ulos ja samalla lapoja sisäänpäin. Kun lavat on hallussa, vasta sitten pientä asetusta sisään.
- Sulla on itseasiassa aika paljon hevosta sun edessä. Mä en usko, että ongelma on takapää vaan etupää. Sun täytyy pystyä ohjailemaan sen lapoja, sitä kautta saat sen suoraksi ja kontrolliin, valmentaja H sanoi.

Niin totta kuin olla ja voi!

Eli ihan pieni asetus ulos, ulkopohjetta hiukan eteen niin että lavat tulevat ympyrällä hiukan sisäänpäin. Mä olen aina väistättänyt takapäätä ulos, mutta tämä oli tehokkaampaa.

Tempon pitää valmentaja H:n mielestä olla aika hidas. Hitauden kautta haetaan sitä tasapainoa. Eli taas tämä ristiriita valmentajien näkemyksissä. Mitä tässä pieni ihminen voi tehdä?

Valmentaja H kävi myös ratsuttamassa Mandyn. Todella mielenkiintoista, sillä sen selässä ei juurikaan käy kukaan muu. Olipa hauska katsella siistiä ja kaunista ratsastusta ja kun tämä valmentaja on pieni kooltaan (mun kokoluokkaa), niin näytti hyvin sopusuhtaiselta.

- Ihana tätihevonen, kiltti, todella herkkä, erittäin kevyt, ihana asenne työhön. Mutta en yhtään ihmettele, että sulla on tahdin kanssa haasteita, se on vaikeata kun hevonen on todella herkkä ja reagoi istuntaan näin paljon, H totesi.

Ihan lopuksi ravi oli melkoisen makeeta, wau! Oli hauska nähdä se liike nyt itsekin, kun hevonen oikein näyttää, mihin pystyy. Tahtikin löytyi kun hevonen alkoi kantaa itse itseään.

Tässä fiilikset yhden tietyn satulan kokeilun jälkeen...

Ollaan käyty myös paljon maastossa, pitkiä kävelyjä. Mulla on pari sellaista maastokaveria, joiden kanssa on niin mahtava lähteä vaikka kahden tunnin kävelylle, kun hevoset ovat tooooosi rentoja koko matkan. Pitkin ohjin mennään ja höpötetään koko matkan. Viimeksi oikein mietin miten ihanaa, rentoa käyntiä Mandy menee, liike kulkee läpi selän. Se ero on niin valtava siihen jännittyneeseen Mandyyn. Mun silmät on nyt oikein avautuneet siihen asiaan, että hevosen todellakin täytyy olla rento, aina, muuten liike kärsii ihan kauheasti.

....hymy herkässä!

Ilman satulaa menin muutaman kerran kentällä ja tuli ihan hirmu hyvät fiilikset. Tuulisella kentällä pystyin laukkaamaankin hyvin, kun sain hevosen niin hyvin avuille. Mietin vaan että on se harmi kun hevonen ei oikein koskaan tunnu yhtä hyvältä satulan kanssa...

Käytiin raspaamassa hampaat ja laitettiin ylläpitäväksi hoidoksi Osphos. Sairaslomaa ei tarvita silloin kuin lääkkeellä halutaan vain ennaltaehkäistä vaivoja ja ylläpitää nivelien (kintereiden) ja luiden kuntoa.

No, siitäpä sitten päästiin tähän ikuisuusaiheeseen, satuloihin! 

Alkaa jo itseäkin naurattaa millainen hifistelijä näiden satuloiden kanssa olen!

Koska tuo 17-tuumainen satula näyttää mun mielestä edelleen, lukuisten pohdintojen jälkeen turhan järeältä, halusin testimielessä kuitenkin kokeilla vielä paria pienempää satulaa. Kokeilin silloin aikaisemmin Amerigo Classicia 16,5 -tuumaisena. Se vaikutti täydellisen sopivalta, mutta hevonen ei tykännyt, siinä satulassa oli jotain outoa, pepun alla tuntui myös joku tosi kova sauma...mietin onkohan siinä jotain vikaa rungossa, kun oli niin outo.

Noh, hain sitten hampaita kirskutellen kaksi uutta Amerigoa vielä kokeiluun. uudenkarhean Amerigo Classicin 16,5" +1 sekä upouuden Amerigo Vegan 16" +1,5.

Tuota jälkimmäistä, eli Vegaa noin lyhyenä, en ole testannut, koska mulle on hoettu, että se on niiiiiin pieni, kuin nuken satula, ei siihen mahdu. 

Itsepäisenä muulina halusin senkin vielä nyt kokeiluun.

Aloitin Classicilla. Merkinnän mukaan aavistuksen kapeampi kuin nykyinen, mutta tämä yksilö kuitenkin ykkösleveydeksi leveämpää sorttia (nämä on kaikki yksilöitä).

Härreguud, miten hienosti se istui. Satula olisi varmaan pysynyt selässä ilman vyötäkin. melkein itku tuli! Myös siksi, että kyseessä oli lähes neljän tonnin penkki.

Ratsastin pari päivää. Oma tunne satulassa oli ihana. Sain juuri sopivasti tukea, istuin ei ole ahdas eikä liian suurikaan. Omassa Vegassa mulla on tunne, että istun flättärissä, kun sekä takakaari että polvituet on "liian kaukana".

Hevonenkin tuntui hyvältä, mutta kun istuin alas, se meni hiuken selättömäksi. Silti olin valmis hankkimaan tuon satulan, niin hyvältä se tuntui.

Se 16-tuumainen Vega näytti tosiaan barbileikeikeistä varastetulta satulalta, melkein jo ajattelin, että en edes kokeile, varsinkin kun satula jäi aikalailla ilmaan takaa.

No, laitoin sen selkään kuitenkin ja ratsastin. Ja rakastuin. Siis aivan ihana satula! Ja täydellinen mulle.

Kaiken huippu oli se, että Mandy tuntui huikean hyvältä, kun istuin alas. Ei koskaan ennen ole tullut tuollaista ravia satulan kanssa. Tunne oli sama kuin ilman satulaa. Hevonen ei dipannut selkäänsä alas lainkaan.

Eilen oli Ypäjän valkun tunti, ja satula toisen kerran käytössä, Sama mahtava fiilis jatkui. Ravi oli kyllä parasta koskaan. Ja saimme käskyn mennä hitaammin...

Mietin, onko tosiaan kyse siitä, että se isompi satula jotenkin ottaa Mandyn selkään kuitenkin takaa, ristiselän kohdalta epämiellyttävästi kiinni, vaikka painopiste ei siihen tulekaan. Kyseessä siis täysin sama satula, toisessa vain tuuma vähemmän pituutta.

Mutta se tuuma vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Mulla on polvitoppaus oikeassa kohdassa, Takakaari tukee sopivasti (silti jää kämmenleveys vielä tilaa). Satula kaikin puolin samaa kaliiberia mun barbihevosen kanssa. Eikä oikeastaan valunut eteenpäin juuri ollenkaan. Josko se lyhyempi pituus auttaisi siihenkin, selkä ei "työnnä" satulaa eteenpäin. Tosin kyllä tuo vyökin on auttanut jonkin verran.

Kokeilen nyt vielä pari päivää ja jos tunne jatkuu, niin pakkohan tuo on saada! Ihan pakko :D

Tässä moneen otteeseen sopivaksi todettu Amerigo Vega Siena Special 17". Aika järeältä se näyttää.

....ja sama pituudessa 16".

Pieni ja sievä.

Meinasin hylätä koko satulan kun se jäi näin paljon ilmaan takaa, mutta hevonen vaikuttaa tykkäävän tästä satulasta kaikkein eniten.

Tässä Amerigo Classic 16,5", +1 -leveydellä. Ihan aavistuksen ehkä kapea, mutta istui aiva täydellisesti.

Sama Classic hiukan eri kuvakulmasta. Pesarin lattia viettää hiukan, joten kuvauspaikkana ei ihan optimaali.

Amerigo Classic. Näyttää aika hyvältä.

Ja vielä pieni Vega edestäpäin.