maanantai 16. tammikuuta 2017

Äsh, kyllä ärsyttää

Perjantai 13. päivä ei hetkauttanut, kun vein Mandya kontrolliin.  Olin ihan varma, että kaikki on hyvin. Olen reilut kaksi viikkoa liikuttanut sitä selästä käsin, ilman satulaa, joka päivä puoli tuntia. Mandy on ollut superkiltti ja tuntunut tyytyväiseltä.

Ja sitten kun piti juoksuttaa, niin ponineitihän vetikin sellaiset muuvit että ell sanoi heti kättelyssä ehei, mennäänpä ottamaan pikku kännit! Arabitötteröö meni nimittäin lähinnä kahdella jalalla riekkuen. Ei ollut köyhän eikä kipeen oloinen. Ell ihmettelikin, että tämäkö on se tätiratsu. Ja että hän ei ainakaan sen selkään menisi, hehe.

Uusi yritys ja nythän ei tokkurainen heppa meinannut jaksaa juosta lainkaan. Löysästi sitten lähti ravailemaan.

Ell vähän varoittelikin silloin ekalla hoitokerralla, että saattavat kintereet ottaa itseensä sairaslomasta ja vähemmästä liikkumisesta. Ja nänhän olikin käynyt, otj kinner näytti nyt huonommalta ja ontui lievästi takaa. Kauhea pettymys. Ell ehdotti perusteellista tukimusta puudutuksineen, jota ei kuitenkaan olisi ehditty tehdä juuri nyt. Mä puolestaan mietin, että kannattaisiko kuitenkin alkaa liikuttaa varovasti ja katsoa, auttaako, kun kintereestä kuitenkin kyse mitä ilmeisemmin. Ja liike siihen on auttanut ennenkin. Polvi oli nimittäin nyt hyvä, ei kiertänyt enää ja se pieni nestekin ihan hävinnyt.

Päädyttiin sitten hoitamaan kinner ja kymmenen päivää vielä kävelyä hiukan määrää nostaen ja sitten pikku hiljaa enemmän ravia. Ja jos edelleen huono, niin sitten tutkitaan ja hutkitaan enemmän. Ihanan kallista.

Mieli oli maassa viikonloppuna. Harmittaa ja ärsyttää. Mutta siihen auttoi kyllä pieni kävelylenkki ihanassa tyynessä talvisäässä. Mandy oli niin rento ja rauhallinen. Ja oli miten oli, niin tuo hevonen on vaan niin hurjan rakas. Tuli mitä tuli, Mandyn ehdoilla mennään.





11 kommenttia:

  1. Voi harmistus! :( Mutta jospa liike olisi lääke ja pääsisitte sitten jatkamaan treenejä niinkuin ennenkin. Pidetään peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin toivon minäkin. Useinmiten liike on lääke noihin kinnervaivoihin, ja tuon vaivan kanssa täytyy vain elää.

      Poista
  2. kurjuus ! tiedan niin hyvin tuon tunteen. Tsemppia kuitenkin ja toivottavasti liike auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tää on niin tätä hevosten kanssa, mutta ainahan se on pettymys, kun luulee että nyt on kaikki hyvin.

      Poista
  3. Kurja juttu! Mutta toivottavasti kintereet alkavat pian toeta. Minä ainakin uskon, että nivelvaivoissa liike on useimmiten lääke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siksi mä jotenkin hiukan protestoin tota että annetaan vaan lisää sairaslomaa hevoselle. Ei niin, että kipeää rupeaisi heti treenaamaan, mutta tunnustellen lisäisi hiukan liikettä ja katsoisi mihin suuntaan menee. Mandy oli niin hyvä ennen tuota polven venähdystä, selkeesti se enempi treeni oli kintereielle ollut hyväksi, ja taas tää saikkuaika oli huonoa. Noh, ei vielä luovuteta ja toivon että pääsen pian taas treeneihin.

      Poista
  4. Voin niin samaistua tuntemuksiisi. Takapolvivaivojen kanssa ihan samanlaista, mitä säännöllisempi liikutus ja on käytössä, voi hyvin. Jos tulee taukoa / sairaslomaa tms. niin se näkyy sitten levon jälkeen. Meillä on ollut nyt hyvä vaihe. Kokeiltiin iilimatohoitoa ja en tiedä oliko siitä apua, oliko tuntemukset jo ennen tuota hyvät, mutta meillä on Tuikku voinut yllättävän hyvin. Viikko iilimatohoidon jälkeen oli kiro ja huomautti, ettei SI-nivel reakoi, on hyvä. Takapolvissakaan ei ollut huomauttamista.

    Eiköhän Mandy taas vähitellen tule paremmaksi, meilläkin klinikan (syyskuu) jälkeen ollaan edetty hitaasti, nyt aletaan lisäämään liikutuksen määrää. Tsemppiä ja ei kannata vaipua epätoivoon, välillä toki voi näyttää huonolta, mutta kyllä se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että Tuikku voi hyvin! Kyllähän meillä on kaikki mahdollisuudet päästä jälleen kuntoon, mutta harmittaa tietysti tämä takaisku, juuri kun oli niin hyvä vaihe meneillään. Mutta tällaista tämä on, koskaan ei voi tietää.
      Mandyllä on selkä ollut kokoajan hyvä (eläinlääkärinkään mukaan selkä kunnossa), eikä kinnerkipu muutenkaan "säteile" ilmeisesti muualle. Mandyhän on sellainen, joka heti näyttää pienetkin epämukavuudet, joten huomaisin varmasti. Toivotaan nyt että liikunta auttaisi tähän.

      Poista
    2. Ei minulla ole ollut kokemusta takapolvivaivoista. Pitänyt sitä vähän siten, että liikunta on lääke. Mutta ei se aina niin helposti menekään , onneksi on tullut yhteyksiä samoista vaivoista oireilevien hevosomistajien kanssa. Näitä löytyykin ja usein alkavat 4-5 vuoden tuntumassa ja heijastuvat selkään, kintereisiin ja niveliin mm.

      Poista
  5. Toivottavasti kevyt liikkuminen auttaa!
    Onneksi sitä ihmismieli on mukautuvainen ja sitä oppii olemaan iloinen pienistäkin asioista. Vaikka siitä, että saa tehdä niitä kävelylenkkejä hevosensa kanssa. Tänäänkin tallilla me taas lompsoteltiin tuon meidän toipilaan kanssa pitkin kenttää ja siinä kävellessä mietin, että kaikki on hyvin hevosten kanssa. Jonkun muun mitta-asteikolla meillähän on kaikki päin hanuria, kun hevosella ei voi toistaiseksi ratsastaa, mutta me keskitytään nyt hetki vaan kävelyyn (ja mahan kasvattamiseen). Siihen nähden, että hevonen möllötti ensin 10 viikkoa tarhassa, niin nämä meidän kävelylenkit on jo ihan luksusta :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Mun onnettomuus jotenkin myös "kasvatti" mua, klisee tai ei, nauttimaan näistä pienistä asioista. Voiskin sanoa, että nykyisin nautin eniten siitä, kun huomaan hevosen olevan tyytyväinen, oli se sitten kesken valmennuksen taikka hiljaisen maastoköpöttelyn. Ja nautin tuon hevosen luonteesta, se on niin...ihana!
      Ja jos sen kinttu ei kestä ns. vakavaa valmennusta, niin sitten siirrytään jollekin pikkutallille, ja käydään vain puskailemassa ja mennään hevosen ehdoilla. Sekin riittää minulle.

      Poista