perjantai 27. tammikuuta 2017

Hermoraunio täällä, päivää.

Viime lauantain tunnelmia, aivan fantastinen ilma.
Nyt ollaan ravattu muutamana päivänä. Ensin parina päivänä pikku hetken, sitten hiukan enemmän. Ekana kertana kaveri talutteli heppaansa vieressä ja sanoi että näytti oikein hyvältä ja letkeältä. Ihmeen hyvältä tuntuikin pitkä kävelykuurin jälkeen, ei yhtään jäykän oloinen.

Ihan kivalta on tuntunut muinakin päivinä, mutta mä en todellakaan osaa silti rentoutua vaan kuulostelen koko ajan. Eilen itse asiassa huomasin, että mä aiheutan itse tahtirikkoja koko ajan, kun olen niin hermona ja pelkään huonoja askelia ja "autan" (eli häiritsen). Mandy reagoi niin pieneen, että siellä selässä täytyy ihan oikeesti olla tosiaan hiljaa!

Päätin sitten vaan keskittyä tahtiin ja kevensin yks-kaks-yks-kaks. Kuin metronomi olisi päässä. Keskityin vain tahtiin ja tasaiseen eteenpäin menoon. Käsi ihan paikoillaan. jalat kevyesti kiinni kylkiin. Mietin vain sitä, että vauhti ja tahti ovat kokoajan samat. Mandy tuntui oikein tyytyväiseltä ja lopuksi pärskyi varmaan kierroksen verran...se oli iloinen kun pääsi hiukan liikkumaan irtonaisesti ja rennosti, ilman että joku häiritsi.

Nyt ajattelinkin vaan keskittyä jonkin aikaa siihen tahtiin, eteenpäin menoon, rentouteen ja irtonaisuuteen. Paljon pohkeenväistöä ja reipasta menoa. Ja sitten hiukan laukannostoja isosta ravista.

Ja otetaan tosiaan ihan rennosti nyt vielä. Valmennukseen vasta joskus helmikuun (loppu)puolella, jos kaikki menee hyvin. Yritetään päästä maastoon paljon, jos kelit vain sallivat. Välillä täällä rannikolla on ollut niin liukasta, että ei huvita lähteä, vaikka hokit pitäisivätkin pystyssä. Mandy ainakin kävelee jäällä tosi varovasti ja maastoilu on siksi liukkaalla aika jäykkää menoa.

Jestas, miten sitä jo odottaa sulia teitä ja kevätfiilistä!


4 kommenttia:

  1. Sehän siinä onkin, että itsestä tulee niin epävarma ja joka ainoa liikahdus tulkitaan ontumiseksi tms. Muistan itsekin, kun olin ihan varma, että Vihru ontuu edellisen kerran, kun palailtiin pitkältä saikku- ja mammalomalta, niin oli pakko pyytää kaveri videoimaan. Ja heti, kun sanoin, että nyt tää ontuu ihan varmasti, niin kaveri näytti videolta. Kun pari kertaa näki, että ei se onnu, niin pikku hiljaa pystyi itsekin tuntemaan, että ihan normaalisti liikutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Mulla on pakkomielle kysellä muilta miten hevonen liikkuu. Enkä oikein osaa edes nauttia koko ratsastuksesta, kun olen niin epäileväinen koko ajan. Huoh. Motivaatio on kieltämättä hiukan koetuksella nyt. Mutta kyllä se siitä varmaan taas, kun mennään kevättä ja valoakin kohti.

      Poista
  2. Täällä mennään kanssa kintereiden kanssa takapakkia. Oli koko syksyn tosi hyvä ratsastaa, kunnes tuli hokkiaika. Kintereet ilmeisesti ottivat hokeista nokkiinsa. Piikitettiin, mutta tällä kertaa ei edes piikityksestä ollut apua. Mennään siis nyt kevääseen saakka hevosen ehdoilla, maastoköpöttelyä ym kun selvästi kipeät (pyrkii kaarteissa laukalle, pomppii laukannostoissa, ei halua laukata).

    Tässä pohdinkin, että voisiko vika olla jossain muualla. Meillä ei kintereissä ole suuria muutoksia, mutta muutoksia kuitenkin. Toisaalta hevonen on yleensä mennyt kintereen piikityksestä parempaan, ett

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, lähti vähän ennen aikojaan. Siksi siis uskon, että vika on siellä kintereissä, on tismalleen samat oireet mitkä aijemmin. :-(

    Tsemppiä teille! :-)

    VastaaPoista