keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joululoman kevyttä köpöttelyä

Hyvää joulunjälkeistä elämää!

Me ollaan Mandyn kanssa otettu kevyesti, käyty maastossa kävelemässä ja pikkuisen ravaamassa. Mulla on lomaa, joten ihana päästä tallille valoisassa.

Parina päivänä saatiin jopa nauttia auringosta. Yhtenä päivänä tiet olivat niin sulia, että olisi voinut laukata. Tänäänkin piti lähteä maastoon, mutta tie oli niin kova ja liukas, että meninkin suosiolla maneesiin hiukan hölkkäämään. Tuntuu siltä, että superliukkaalla tiellä varovasti tipsuttava hevonen ei ainakaan rentoudu, vaan jumittuu lisää.

Välillä ilma on ollut jopa hiukan keväinen.

Yhtenä päivänä vastaan tuli shettis kärryjen kanssa, mukanaan suomenhevosratsukko. Joskus aikoinaan se aiheutti Mandyssä suurta kuohuntaa ja leijuravia töräytyksineen. Nyt päästiin ihan ilman suurempaa draamaa ohitse. No, mitä nyt muutama pikku passageaskel, mutta rauhoittui nopeasti.


Parina päivänä oli tosi kova tuuli,  mutta ihana päästä kuitenkin maastoilemaan. 
Tuuli tuo Mandyyn hiukan ilmavuutta, mutta pysyttiin kuitenkin maan kamaralla.

Katsotaan auttaako kevyempi jakso Mandyn oletettuihin kinnervaivoihin. Mitään turvotusta tai lämpöä jaloissa ei ole, kaikki ihan kylmiä ja kuivia.
Tänään kävin koko hevosen läpi, painelin, ja hieroin, rapsutin ja tökin, enkä löytänyt mistään yhtäkään kohtaa, jossa voisi olettaa olevan kipua. Hevonen vain nautiskeli, ja painautui lähemmäksi. Se tykkää niin rapsutuksesta ja kosketuksesta. Mutta ennen joulua juoksutin kerran, eikä se oikein hyvältä näyttänyt, takapää oli mun silmään aika kökkö. Että luultavasti siellä jotain on. 

Tosin tänään tamma oli jo paljon iloisempi oma itsensä, kun keventelin hiukan maneesissa. Menin pitkin ohjin, tavoitteena saada kaula niin pitkälle ja alas kuin mahdollista. Lisäksi menin hevosjoogaa, jota yksi valmentaja on käynyt meille opettamassa. Tuntui tekevän hyvää ja Mandy rentoutui oikein kivasti. Liikekin tuntui taas ihan hyvältä. Laukkaa en kuitenkaan vielä mennyt. Nyt täytyy taas saada rentous takaisin, ennen kuin ryhdymme taas hommiin. 

Perjantaina käyn sen kuitenkin näyttämässä klinikalla, katsotaan ainakin liike ja mietitään sitten sen mukaan, mitä tehdään. Meillä kun on klinikka ihan naapurissa, niin tulee siellä käytyä aika (lue liiankin, ainakin jos kukkaroa ajattelee) herkästi, eipä sitten tartte pohtia päätään kipeäksi tai tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että liikuttaa kenties kipeätä hevosta.


6 kommenttia:

  1. Tuo on ihanaa, kun pääsee noin helposti klinikalle! Mie käyttäisin Rippeä varmaan joka viikko! :D Ei meilläkään pitkä matka ole lähimmälle pikkuklinikalle, mutta kuitenkin menee aina traikkureissuksi, niin hankalampi saada kaikki järjesteltyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, niin helppoa, joskus liiankin. Täytyy oikein toppuutella itseään, ettei jokaisesta pienestä huolenaiheesta juokse naapuriin kyselemään. Varmasti tulisi harvemmin klinikkakäyntejä, jos pitäisi lähteä traikkumatkan taa. Toisaalta hyvä, että tulee hoidettua vaivat ennen kuin ne tulevat suuriksi. Toisaalta, ehkä joku vaiva häviäisi vain ajan kanssa, jos olisi pakko odottaa...

      Poista
  2. Kerro lisää tuosta hevosjoogasta! Kuulostaa mielenkiintoiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos googlaat Visconte Simon Cocozza, niin löytyy tietoa hevosjoogasta. Mä olen ollut vain parilla tunnilla, jossa kentiin pelkästään joogaa, mutta monella tunnilla se oli alkuverkkaa sekä aina sopivissa väleissä myös venyteltiin. Ajatuksena siis eteen-alas, hevonen polkee takasillaan ja voimakas taivutus sisään. Siitä hevonen väistämään, niin että se menee oman akselinsa ympäri ja astuu sisätakajalalla pitkälle painopisteensä alle. Ohjat pitkänä, mutta tuntumalla.
      Tämä vain yksi liike, mutta juuri tuota aina välillä tehdään, molempiin suuntiin. Myös laukan voi nostaa tuosta, ja pyrkiä pitämään turvan melkein hiekassa siinäkin. Mandy ainakin rentoutuu tosi kivasti noista taivutteluista.

      Poista
  3. Meillä on klinikka suhteellisen lähellä tallia (~50km) ja näköjään meillä on klinikan tarvetta aina tiineenä. Koska matka on melko lyhyt, niin olen katsonut klinikkalääkärin tallikäynnit tiineelle tammalle järkevimmiksi. Ei tarvitse turhaan ottaa riskejä siinä, että raahaa hevosensa (ja erityisesti syntymättömän varsan) paikkaan, missä yleensä on vain sairaita (osa jopa vakavasti sairaita, kun kyse kuitenkin 24/7 päivystävästä hevossairaalasta). Noin lyhyellä matkalla lääkärin kilometrikustannukset jää alle 50 euroon ja ei tarvitse puljailla millään aikaisemmilla töistä lähtemisillä jne. Sama raha melkein kuluu siinä, että vie hevosen sinne!
    Mutta olishan se perin kätevää, jos voisi vaikka kävelyttää sen lekurin siitä pihan poikki... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan klinikka ihan samassa pihassa, on kyllä kätevää! Kyllähän nuo lääkärit kävisivät tallillakin, mutta me ollaan aina käyty klinikalla, vaikka toki siellä niitä pöpöjä on. Meidän talli on myöskin sellanen kisaajien talli, jossa paljon ympäri Suomea (ja ulkomaitakin) kulkevia hevosia joten niitä pöpöjä voi tulla mistä vaan. Toistaiseksi meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään tarttuvia juttuja tallilla, onneksi. Mutta tiineen tamman kanssa tosiaan eri juttu.

      Poista