Ollaan Mandyn kanssa treenattu aika paljonkin. Viikko sitten oli Ypäjän open valmennus. Mentiin ensin taas oikein reippaasti eteen. Mandy oli ihan hirvittävän energinen ja ihan lensi taas eteenpäin. Olisi kyllä tosi kiva saada videota joskus, että miltä se näyttää, kun selkään ainakin tuntuu ihan hurjalta. Se oikein kauhoo menemään ja tuntuu kuin se nousisi edestä. Kun pyydän lisäämään, se lähtee ihan leijumaan. Mä niiiiin haluaisin nähdä, miltä se näyttää. Valmentajakin kyllä sanoi, että "tuon pikkuhepan liike on kuin 176-senttisen peeveen liikettä". Heheh. Hän tuntuu muutenkin olevan kovin ihastunut mun pieneen valkoiseen pulleromahaneitiin.
Sitten tuli se pitkään odottamani hetki. Opettaja sanoi, että nyt teillä alkaa uusi elämä. Nyt täytyykin mennä hitaasti. Eli ruvetaan kokoamaan, vihdoin. Reilu vuosi tässä menikin.
Olipa vaikeata. Mandyn piti odottaa, odottaa, odottaa. Vielä hitaammin. Melkein käyntiin, mutta pystäänkin ravissa. Vasta kun pidin itseni ihan hipihiljaa, se alkoi onnistua. Mutta kauhian vaikeaa. Ettei painu etupainoiseksi, vaan polkee takasillaan.
 |
| Mandy lähdössä hommiin. |
Laukassa mentiin voltteja ja meni oikein mainiosti. Open mukaan voi alkaa vaatia siltä nyt enemmän. Enemmän kokoamista, enemmän suoruutta. Takaa eteen ja kuolaimelle.
Varsinkin vasen laukka on hyvää, mutta oikeassakin sujuu 10 metrin voltti hyvin.
Seuraavat pari kolme päivää jatkoin harjoituksia. Tulin ehkä vähän ahneeksi. Hitto kun tuntuu kivalta, kun ravi-käynti-ravi -siirtymissä vaan istuu pepullaan, pitää tuntuman ja pyytää eteen ja hevonen ponnistaa takaa liikkeelle. Ja hevonen vaan petras päivä päivältä. Ja tuntui ehdottomasti suoremmalta.
Sitten tytär kävi ratsastamassa (hänen piti vaan ravailla rennosti eteenalas ja pitää rento välipäivä) ja sanoi, että Mandy oli ihan outo. Ei laukannut, vaan jäi vain pomppimaan. Seuraavana päivänä mun piti mennä maastoon, mutta meninkin maneesiin ihmettelemään, että mikäs sillä on. Noh, pomppi kerran tai pari laukannostossa, muuten oli oikein kiva. Kuittasin, että se vaan vähän kekkuloi, on vissiin hiukan virtaa.
Eilen käytiin maastokävelyllä, mikä käytännössä on vapaa. Ja tänään huomasin, että voi hittolainen, on tainnut taas kipeyttää kintereet. Olen ollut liian ahne treenaamaan. Vai mitä ihmettä tämä nyt on?
 |
| Mietteliäs silmä. |
No pyydän vaan eteen, mikä on vaikeaa, kun hevonen menee vain ylös ja ohjastuntuma häviää kokonaan.
Sain sen kyllä sitten laukkaamaan ihan normisti, mutta sen jälkeen ravi oli toooosi jännittynyttä, koko hevonen vaan tikitti hermostuneena ja tyhjänä, kaula mutkalla kiihtyneenä eteenpäin. Ei rennosta tietoakaan. Vihdoin sain sen rauhoittumaan ja relaamaan, lopuksi mentiin pitkin ohjin kivaan kevyttä ravia ja hevonen pärskyi. Tallikaverin mukaan liike näytti ihan hyvältä.
Ei ehkä kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta ei tuo ole sille kyllä normaalia.
 |
| Tää oli sellaisen hyvän ratsastuksen jälkeen viikonloppuna. |
Viime talvena oli tosiaan samanlaista. Silloin käytiin läpi kaikki asiat. Satula, vatsa, kintereet, hampaat...
Sitten ongelma helpotti (en loppuviimeksi oikein osaa sanoa miksi), ja viime aikoina laukka on ollut tosiaan ihan superhyvää ja nyt sitten taas tällainen takapakki. Voi shit.
Mun ykkösveikkaus on, että lisääntyneen kokoamisen takia kinner otti vähän nokkiinsa. Lämpöä tai turvotusta niissä ei ole. Tosin ravi oli kyllä hyvää...no, nyt Mandy saa olla kevyemmällä jonkin aikaa, ainakin jouluun saakka, liikutetaan kyllä, mutta käyntiä ja hiukan ravia. Kylmätään jalkoja ja hoidetaan. Hierojakin varmaan pyydetään pitkästä aikaa. Mä en kuitenkaan usko, että kyse olis mistään testailusta/uppiniskaisuudesta, ei ole sen tyylinen tuo hevonen.
Kattellaan ja ihmetellään. Ehkä pieni joululoma tekee hyvää itse kullekin!
 |
| Lauantaina oli vielä maa valkoisena, nyt on mustaa. |
Jään seuraamaan kommentteja, meilläkin kun joskus käy tota että jää pomppimaan ja kaula lyhenee niin että pää meinaa tulla syliin.
VastaaPoistaAi teilläkin on tuollaista. On kyllä outo reaktio. Herkkishän tämä on, voi olla että kerran kun ottaa vähän isommin suusta tuollaisessa tilanteessa, niin ottaa siitä sellaset herneet nenuun, jotka ei ihan heti tuu ulos :D Mutta vaikea sanoa, miksi tekee tuota. Ja miksi välillä joka laukannosto on yhtä pomppimista, välillä toimii taas hienosti. Jään minäkin odottamaan kommentteja.
PoistaMahtavia vinkkejä, täytyy testailla huomenna!
PoistaNo kyllä! Olen otettu, että ihmiset jaksavat pohtia näitä asioita kanssani. Ihan mahtavaa.
PoistaKunpa olis viisasten kivi jonka avulla kertoa, mistä johtuu! Meillä nimittäin kans samaa :D Tosin meillä ei reenata kokoamista juurikaan, mutta rehdisti tarttis silti kantaa ja liikkua suorana. Olen itse tulkinnut tämän niin, että laukan nostaminen oikein on aika raskasta, ja Pena jännittyy kun "vaadin" sitä tekemään sen oikein. Laukannosto on aina ollut sille sellainen luikahdus jolloin se nanohetkeksi hyppää pois avuilta ja livahtaa laukkaan, ja tulee vasta sitten laukassa takaisin tuntumalle. Kun koitan puuttua tähän, aiheutuu jännittymistä ja sitten jos jännittyminen kulminoituu, ei tule laukkaa vaan tulee kaula sylissä pomppimista.
VastaaPoistaPena ei myöskään itsestään ajattele laukannostossa eteen. Silloinkin se nostohetki jää jotenkin kelluvaksi enkä pääse siihen käsiksi. Paineen lisääminen ei auta kun sitten se vaan lyhenee ja lyhenee. Olen näitä reenannut samalla tavalla kuin Hess klinikassaan: isolla ympyrällä ravista laukkaan terävästi, isoa laukkaa, laukasta raviin äänellä huuuuu, ravista laukkaan terävästi, laukasta raviin äänellä.... Ja toistoja paljon ja aika rivakkaan tahtiin. Niin että hevonen alkaa ajatella eteen. Muodolla ei väliä, vaan kun hevonen alkaa ajatella eteen -> se relaa, luottaa ettei suusta tule nykäisyä -> uskaltaa löytää itse oman balanssinsa -> tuleekin aika hienoon muotoon. Tässä ei myöskään jää itse ylianalysoimaan sitä laukannostoa kun tavoite on vain laukata, kaikesta piperryksestä viis.
Oi että, mä toivoinkin, että saisin sulta jotain analyysia, KIITOS! Juuri noin mäkin olen ajatellut...että johtuu siitä kun ei ole kivaa eikä miellyttävää nostaa tuntumalta suorana, takajaloilta sitä laukkaa. Varsinkin käynnistä nostaessa hevosella (ja itselläkin) on aikaa miettiä sitä liikaa. Mehän ollaan vuoden verran tehty laukannostoja Kirsin ohjauksessa juuri noin kun kuvailit, isoa, imuisaa ravia, ajatus eteen ja niin ettei hevonen ehdi yhtään ajatella taakse. Kun taakse-ajatustahan tuo pomppinen juuri on. Ja nyt kun sille meni tuo vanha, opittu tapa taas pikkuaivoihin, alkoi pomppiminen. Mutta kun...mä niin aattelin että se ois valmis tuohon ihan isojen tyttöjen laukannostoon, käynnistä ja melko koottuna. Ja siltä se vaikuttikin, mutta kai sitä takapakkia sitten aina välillä tulee näissä.
PoistaJa niin sama, paineen lisääminen meillä aiheuttaa vaan käpertymistä, tuntuman häviämistä, tikitystä ja ahdistusta. Hevonen tulee liikkeiltään nykiväksi ja jopa epäpuhtaaksi. Sitten kun taas rentoutuu, ravaa puhtaasti. Tosi pitkään se on ollut rentona ja tukeutunut kuolaimeen, mutta nyt tuli taas tämmöinen "kohtaus". Onneksi Mandyn kohtaukset eivät kuitenkaan ole kovin vaarallisia. Lähinnä hämmästyttää, että mitä ihmettä se oikein yrittää mulle kertoa.
Nyt kun tämän tähän kirjoitin, niin sain muuten omia ajatuksia päässäni taas järjestykseen myös. Mahtavaa.
Nostojen vaatimusastettahan voi nostaa vähän varkain, esim.voltin, väistön tai avon kautta. Siinä hevosella usein säilyy eteenpyrkimys paremmin, mutta silti liikkeen tuoma taivutus tai alleastunta saadaan paremmin ylläpidettyä ja nosto on laadukkaampi.
VastaaPoistaItse tykkään jumittavalla tehdä nostoja nimenomaan näiden kautta; voltilla viimeinen neljännes vähän lisää tempoa ja samalla taipuneella hevosella muutama askel väistömäisesti tulos ja laukkaan isosti suoralle uralle.
Avosssa sama ajatus; avoa, kasvata ravia muutama askel ja "polkaise laukka" alkuun.
Väistön kautta; väistätä hevosta muutamia askelia jyrkemmin, sitten loivenna väistöä, ratsasta eteen ja lähde laukkaan.
Kiitos, nämä olivat hyviä ohjeita! Varsinkin oikeassa laukassa olen tehnyt paljon tuota, että pitkälle sivulle hiukan aikaisemmin, muutama askel väistöä kohti seinää ja siitä laukannosto. Täytyykin ottaa tuo avo ja voltti myös mukaan kuvioihin. Käynnistä nostaminen vaikuttaa olevan nyt se myrkky, joka saa neidin kiehumaan kiukusta :)
PoistaEn tiedä liittyykö asiaan ollenkaan, mutta Willin kanssa olen huomannut, että tuo kokoava työskentely on yllättävän raskasta hevoselle. Vaikka tekisin enimmäkseen vain käynnissä hommia, niin silti huomaan, että jos tekee yhtään normaalia enemmän, saattaa hevonen seuraavana päivänä olla väsynyt ja lihakset hellänä. Siinä aktivoituu niin eri lihakset kuin mitä hevonen ns. normaalisti liikuessaan käyttää. Varmasti lihakset ollut Mandyllä hellänä, ja ehkä ainakin osittain saattanut vaikuttanut tuohon käpertymiseen.
VastaaPoistaSekin on muuten hassua miten eri suunnista ihmiset lähtee treenaamaan. Me tehdään järjestyksessä suoruus, kokoaminen ja vasta sitten isompi liike eteen. Mä olen välillä miettinyt, että mitä ihmiset pelkää siinä kokoamisessa?
Heippa, kiva kun jätit kommentin!
PoistaIhan varmasti tuosta on osittain kyse. Mandy nimittäin harvoin edes hikoaa, mutta tuon valmennuksen jälkeen se oli ihan hiestä märkä.
Siksi pidänkin nyt palauttavan, kevyemmän jakson.
Tuo on niin mielenkiintoinen kysymys. Koko sen ajan, kun olen ratsastanut, olen pohtinut juuri tuota. Kumpi ensin, tasapaino, suoruus ja sitten liike, vaiko liike, jonka kautta suoruus ja tasapaino?
Mun valmentaja ei suinkaan anna samaa reseptiä kaikille. Me saatiin tuo ohje, sillä Mandyn ravi on hyvää vasta, kun se liikkuu kunnolla eteen ja rintakehä kohoaa. Se pysyy etenevässä ravissa aika hyvin tasapainossa, sen sijaan hitaasti meneminen on vaikeaa. Jos ravissa ei ole energiaa, se menee nykiväksi ja etupainoiseksi. Lisäksi kinnerpatit tuovat omat rajoitteensa. Valmentaja haluaa, että Mandyllä on tarpeeksi lihaskuntoa, jotta se voisi kantaa itseään niillä, näin se toivon mukaan kestää paremmin kokoamisen tuovat rasitteet. Jollain toisella hevosella oltaisiin lähdetty liikkeelle ehkä toisin. Tosin se pohkeen edessä oleminen on asia numero yksi jokaisella ratsukolla. Mutta sehän ei tarokoita vauhtia, vaan mielentilaa.
Me pelättiin kokoamisessa juuri tuota kipeytymistä. Sillä oli viime talvena oireita, joiden takia sen haluttiin nyt menevän tasapainossa, ei koottuna, mutta ei etupainoisenakaan. Sitten pikkuhiljaa painoa taaemmas. Ja nyt ehkä tosiaan tuli ahnehdittua liian nopeasti. Joskus niitä rajoja on pakko venyttää, jotta tietäisi missä ne kulkevat.
Tämän valmentajan tuntien jälkeen mulla on kyllä lähes aina ollut sellainen jes-fiilis, ja uskon siksi, että asiat tehdään nyt oikein. Ehkä kyse on myös kommunikaatiosta, moni valmentaja sanoo periaatteessa samoja asioita, mutta toista ymmärrät, toista et niin hyvin.
Kokoaminen ilman hyvää eteenpyrkimystä on sama tilanne kuin tunkea hammastahnaa takaisin tuubiin.. siksi se eteenpyrkimys on merkityksellistä, pitää olla energiaa jota koota, josta pyytää syvempää alleastumista. Tahti, rentous, suoruus, kokoaminen, lennokkuus - siinä minun palikkajärjestykseni. Vinon hevosen kokoaminen vahvistaa vain vinooutta, suoruus siis ehdottomasti on tärkeää.
PoistaPitkään blogia hiljaa seuranneena pistän lusikkani soppaan...
VastaaPoistaMun teini-iän ihastus oli iäkkäämpi poniherra jolla oli kinnerpatit. Huonoja aikoja oli ja meni, mutta tälle papparaiselle oli ravi ehdottomasti hankalampaa kuin laukka. Tiedä sitten miten kukin mihinkin vaivaan reagoi mutta vuosia me paapan kanssa yhtä matkaa kuljettiin ja huonoina aikoina aloiteltiin suoraan laukalla kun kunnon käyntiverkat oli tehty.
Viime talvena pappa numero 2, kinnerpattieläin hänkin, esitti aikamoisia kuvioita laukannostoissa, mutta ainoastaan toiseen suuntaan. Diagnoosiksi päädyimme asettamaan liukastumisen ja siitä aiheutuneen jäykkyyden.
Toivottavasti teille ei tulis tästä mitään isompaa ongelmaa. Noissa kinnerpattikavereissa on oma hoitamisensa ja melkein aina tarttis lähteä edes kävelyttämään mutta toisaalta välillä on sitten pitkään hyviäkin kausia kun ei edes muista mokomia patteja... Tsemppiä!
T. Ponitäti
Hei, ja kiva kun jätit kommentin vuosien hiljaisen seuraamisen jälkeen!
PoistaKaiken järjen mukaan pitäisi olla juuri noin, että laukka on helpompaa kuin ravi näillä kinnerpattieläimillä. Siksi olenkin kallistumassa tuohon Sannan teoriaan, että johtuu varmaan siitä, kun on vaadittu "liikaa" ja se on ärsyttävää ja vaikeaa. Ja mennyt varmaan hiukan jumiinkin. Mene ja tiedä. Voi miksei näissä voi olla jotain näyttötaulua....
Kiitos tsempeistä!
Jos toistuu samaan aikaan vuodesta niin voisiko olla mahdollista että johtuu hokeista? Hokki ei anna kavion pyörähtää normaalisti -> vääntö tulee niveliin ( -> siihen päälle kasvanut treenirasitus) -> oireilee.
VastaaPoistaTotta, sekin voi vaikuttaa. Tosin enimmäkseen menty maneesissa, jossa kyllä melkoisen hyvä pohja, ei luulisi että pienillä, tosi matalilla lyöntihokeilla niin suurta merkitystä. Ja tarhassakin ne uppoavat pohjaan. Tosin eihän se kavio ihan samalla pyörähdä hokkien kanssa, se on totta. Mutta toisaalta...pakko niitä on käyttää, riskit vielä suuremmat ilman. Ja ravi kuitenkin sujuu...hmmm.
PoistaMoikka Liisa! Mitenkä on nyt sujunut? Oletko saanut asioita ratkottua? Toivottavasti, ja olet ehkä ottanut nyt vähän kevyemmin, jotta Mandy pääsee "mutustelemaan" oppimaansa. Meillä alkaa nyt toivottavasti satulaongelmat ratketa ja päästään pikkuhiljaa työskentelemään hepalle sopivalla satulalla -ei tässä mennyt kuin vajaa vuosi ;) Oikein hyvää alkavaa vuotta sinulle ja koko perheelle -Mandy-prinsessaa unohtamatta!! Terkuin Anne
VastaaPoistaHeippa, kiva kun satula löytyi, mihin päädyitte? Ja nyt pääset sinäkin sitten taas ratsaille, eikö vaan?
PoistaMe ollaan otettu kevyesti. Juuri kirjoittelinkin kuulumisia uuteen postaukseen. Hyvää vuodenvaihdetta ja valoisaa vuotta 2017 teille myös!