maanantai 29. elokuuta 2016

Klinikkapäivä

Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen suunnistin tallille aikaisin maanantaiaamuna. Mandy oli onneksi päässyt ekojen joukossa ulos ja oli ehtinyt rouskuttaa heiniä jo tunnin verran. Olin varannut klinikkakäynnin heti aamuun, jotta ehdin sinne ennen työiltavuoroni alkua.

Vaikka kuinka yritän ottaa tämän hevostelun rennosti, oli yöllä kuitenkin hiipinyt mieleeni kauheita ajatuksia. Mitä jos se ontuukin ihan hirveästi? Mitä jos sillä onkin jotain vakavaa? Aamulla olinkin jo ihan hysterian vallassa, kädet tärisivät ja vatsaa poltti. Ei sille vaan voi mitään. Kuinkahan monta kertaa olen jo käynyt hevosen kanssa klinikalla (liian monta) ja aina vaan sama juttu.


Röntgenissä oli syvimmät kännit.

Harjasin hepan nopeasti, putsasin kaviot ja talutin 20 metrin matkan klinikalle. On tää kyllä etu, että on näin lähellä!
Meidän maailman mukavin eläinlääkärimme tutki ensin Mandyn joka puolelta. Selkä ei aristanut mistään. Jännetupit hiukan täynnä, mutta jaloissa kaikki muuten normaalia. Mitään isompia huomauttamisia ei löytynyt mistään.

Jahas, sitten on toimenpiteet tehty ja voisi heräillä.

Lähdettiin sitten juoksuttamaan, ensi suoralla ja sitten ympyrällä. Mandy teki taas arabijipon ja villiintyi. Olin juuri sanonut, että se ei halua laukata, kun tamma otti ja läks kuin kuppa Töölöstä. Juuri ja juuri sain pideltyä. Laukkaa meniin sitten pukitusten kera monta ympyrää. Ja nätisti laukkasikin. Ei mitään ristipupulaukkaa, kuten silloin viimeksi, vaan puhdasta ja isoa. Ravikin oli melko näyttävää sen jälkeen. Ei vaikuttanut lainkaan kipeältä, hehe.

Ravi näytti mun silmään ihan kohtalaisen hyvältä vasempaan kierrokseen, oikeaan hiukan huonommalta. Eläinläärin mukaan oikea etunen oli aavistuksen ep (0,5/5) ihan aluksi, mutta vertyi. Sen sijaan oikea takanen onnahteli varsinkin oikeassa kierroksessa eli sisäjalkana. Takaosan ontumaa on kyllä vaikea havaita.

Päätettiin taivutusten jälkeen siirtyä samantien kuvaamaan kinnertä, eli ei tehty puudutuksia. Sehän oli juuri se sama jalka, joka on ennenkin vaivannut. Oikea etunen on kuvattu kolme kertaa, eikä siitä ole koskaan löytynyt mitään. Ell:n mukaan sitä ei nyt tarvitsisi piikittää, sillä epäpuhtaus oli niin minimaalista.

Kinnerpatti on kuulemma vielä aktiivinen, mutta näyttäisi olevan luutumassa. Päädyttiin piikittämään kortisonilla ja laitettiin myös uutta Osphos -lääkettä, joka on Tildrenin kaltainen. Kortisoni auttaa nopealla aikavälillä ja vähentää tulehdusta, Osphosin vaikutus näkyy parhaimmillaan vasta 5-6 viikon päästä (kuten Tildreninkin).
Otettiin samantien myös hiekkakuvat vatsasta ja pieni hiekkakeräymä löytyikin. Eli psylliumkuuri ja kontrolli sitten myöhemmin. Onneksi hiekkaa oli kuitenkin vain vähän. Myös hampaat raspattiin ja jonkin verran terävyyttä oli.

Kaksi viikkoa nyt kävellään ja sitten paluu asteittain normaaliin.
Nyt on siinä mielessä aika hyvä mieli, että ei ainakaan ollut mitään sen vakavampaa tai jotain uutta. Poni on nyt hoidettu yltä ja alta (ihanan kallista). Ehkäpä tuo kinner tuosta pikkuhiljaa rauhoittuu. Paikoilleen ei saa jättää, vaan hevosta kuunnellen liikuntaa pitää olla päivittäin. Mähän tykkään tehdä ihan käyntimaastojakin, eli ei se niin haittaa, jos ei aina voi mennä "täysillä". Onneksi Mandyn kanssa on helppo olla silloinin kun se on saikulla, ei muutu sekopäiseksi kuten monet kisapeeveet.

Mandyn kanssa on myös helppo olla klinikalla kun ei tarvitse pelätä että se purisi tai potkisi. Neuloista se ei oikein tykkää, mutta kyllä pistäminenkin sitten onnistui.

Ja on ne niin reppanoita kun ovat rauhoitettuja, hiki valuu otsatukan alta ja silmät ovat ihan sumeat. Voi pientä.

Huhhuijaa, kun väsyttää.

10 kommenttia:

  1. Tuttua todellakin tuo klinikkastressaaminen. En tiedä mikä siinä on, että joka kerta pitää ruveta suunnilleen jo suunnittelemaan ponirukan hautajaisia ja jokunen kyynelkin siinä ehkä tirauttaa. Yön pimeydessä asiat tuntuvat niin valtavan suurilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! Mä käyn jo mielessäni aina läpi eri lopetustavat, hautaukset, tavaroitten myynnin...itkua tuherran. Ihan sairasta. Eikö tätä nyt voisi ottaa hiukan vähemmällä tunnemyllerryksellä? Koska sitä oikein oppii?

      Poista
    2. Vastaus : ei ikina...joka kerta sama juttu. vaikka varmaan joka ponista loytyy vikaa kun aletaan syynaamaan...

      Poista
    3. Totta. Joku sanoikin, että on vain kahdenlaisia "terveitä" hevosia: niitä, joita ei ole tutkittu ja niitä, jotka tulevat toimeen vaivojensa kanssa. Näin se on.

      Poista
  2. Hahhah. Ihanaa, että on muitakin. Klinikkapäivinä syön ekan kerran, kun ollaan matkalla kotiin. En vaan saa ruokaa alas. Oksettaa, ahdistaa, itkettää ja olen aina varma, että tappotuomio tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Ja sitten yleensä iskee vielä migreeni. Kyl on rankkaa :)

      Poista
  3. Facen puolella näitä jo luin mutta kommentoin tänne: musta nää olivat ihan hyviä klinikkauutisia, ei mitään uutta vaan "tutun ja turvallisen" vaivan hoitoa. Ei se nyt tietty kiva ole olla saikulla ja syytää rahaa eläinlääkärin taskuun (saati ressata, huh!), mutta hyvä on ettei löytynyt mitään uutta ja ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin mäkin ajattelen. Ja hurjasti toivon, että auttaa ja pääsen taas jatkamaan takajalkojen metsästystä. Mandy on aika kiva ratsastaa, kun on kunnossa. Meidän yhteisestä taipaleesta aika iso osa on mennyt kinnerpatin ehdolla, mutta ei se haittaa. Mulle on kaikkein tärkeintä että hevonen on luonteeltaan juuri sellainen kun etsin, eloisa mutta viisas ja luotettava. Vaikka sitten ois välillä saikkujakin. Ja rahaa tuli tosiaan syydettyä. Mutta pakkohan se on hoitaa, kun hevosen on hankkinut. Ja nyt saatiin kyllä melkoinen setti tutkimusta, oli ihan hyvä ottaa ne hiekkakuvat ja raspaukset samaan syssyyn, yksillä toimistomaksuilla jne. Hyviä ja toivon mukaan lepposia päiviä sulle, Sanna!

      Poista
  4. Mulle valitettavasti klinikalla ramppaaminen on niin tuttua, etten edes jaksa stressata sitä. :P Yleensä uutiset ovat vieläpä olleet luultua huonompia, mutta yhtä rohkein ja avoimin mielin sinne klinikalle silti aina saapastelen.

    Itseasiassa mun varmaan tarttis hilata tuo yks käynnissä vahvasti ep oleva otus näytille, mutta olkoot nyt vielä. :) Kisakausi tuli ja meni ja koko talvi nyt on jokatapauksessa aikasmoista tyhjäkäyntiä.

    VastaaPoista
  5. Autsis, ai käynnissä vahvasti ep, kuulostaa pahalta. Mikäs siihen on iskenyt? Totta sekin on se että yks hoitomuoto on runsas aika ja lepo, mutta mun hermo ei kestä sitä, vaan on pakko päästä klinikalle...muuten ei saa nukuttua öitänsä. Nyt on muuten joku ontumaepidemia iskenyt meidänkin talliin. Kisakausi muuttui kertaheitolla klinikkakaudeksi. Että silleen.

    VastaaPoista