Harppaus eteepäin

Nyt olen kyllä yhtä hymyä. Meillä oli tänään "Ypäjän-open" valmennus. Kerroin ensin laitumella tulleista oireista ja valmentaja katsoi tarkkaan Mandyn käyntiä molempiin suuntiin. Hänen mielestään käynti oli hiukan epäsymmetristä, mutta kun lähdettin ravaamaan, niin Mandy liikkui oikein hyvin. Valmentaja arvelikin, että Mandyllä on joku pieni lihasjumi, joka näkyi käynnissä.

Alkukäyntejä ulkona. Tuulen takia (ääni ei kuulu) siirryttiin sisälle.

Mentiin pitkillä sivuilla pienen pientä väistöä, lyhyillä sivuilla avoa.

Mandy väistää helposti isosti ja liikaa, päämääränä on edelleen saada "harppominen" pois ja tilalle shetlanninponiravia. Mandyllä on tavallaan liian iso askel sen pieneen kroppaan! Helposti tulee vain lisättyä vauhtia, kun askel ei tunnu isolta selästä. Mutta askelia pitäisi saada enemmän ylös ja lyhyemmiksi. Helposti sen jalat vispaavat isoa vaakasuoraa liikettä ja selkä pysyy paikoillaan.

Tässä aika kiva, Nyt vaan säkää ylös pikkuhiljaa.

Tämän olen kuullut lukuisia kertoja aikaisemminkin ja työstänyt sitä paljon. Oli ihan mahtavaa kuulla, että Mandy on kuulemma ihan toisesta maailmasta, kuin vielä syksyllä.

Ja mikä parasta, kinnerpattivaivoja ei näyttäisi olevan enää lainkaan. Nyt pitäisikin lähteä työstämään säkää ja lapoja ylös, takaosaa alle. Mukavuusrajojakin saa alkaa venyttää, sillä perusjutut alkavat olla ihan hyvällä, tai ainakin paljon entistä paremmalla mallilla.

Pientä väistöä, asetus ulos.

Laukkaa menimme vain hiukan ja valmentajan mielestä Mandy laukkasi parhaiten koskaan, oli suora ja meni jopa ylämäkeen. Olin aika hämmästynyt, sillä siltä ei oikein tuntunut selkään, vaikka se ihan mukavalta tuntuikin.

Ravissa pyritään shetlanninponiaskeliin.

Aina välillä otettiin käyntiin ja kunnon venytys eteen ja alas. Sen Mandy osaa kyllä oikein kiitettävästi.

Talvella meitä vaivannut pään heilutus ja viskominen ovat myös hävinneet ja Mandy on nyt varsin rauhallinen päästään.

Lepotauko.

Käyntiä. Hiukan on saatu notkoa pois, toki sitä vieläkin on jonkun verran, mutta suunta oikea.

Olen myös yrittänyt todella paljon saada mun pyrstöistuntaa pois ja notkoa pienemmäksi ja näiden kuvien mukaan siinä jopa hiukan onnistunut. Jes! Paras ajatus mulle on se, että vetää napaa kohti selkärankaa. Sitä täytyykin sitten ajatella joka välissä, ettei hyppyripylly pullahda esille, haha.

Pienenpienenpientä väistöä. Erinomainen harjoitus Mandylle.

Pieni tamma isoilla askelilla.

Yllä olevassa kuvassa just sitä tyypillistä harppomista tai hiihtamistä. Näyttää tavallaan näyttävältä, mutta periaattessa juuri tätä pitäisi vähentää. Mandyhän vetelee tavallaan keskiravia ihan normiravin tilalta, ja se on hyvin kuluttavaa hevoselle. Jos se samaan aikaan on lavoillaan ja etupainoinen, tulee sen etujalkoihin kova rasite. Eli energistä, pientä askelta, lavat ja säkä ylös, ristiselkää alas. 

Tällä kertaa valmentaja pyysi käyttämään hyvin kevyttä tuntumaa alussa ja työstämään siinä hevosen suoruutta. Sain kehuja siitä, että osasin tasapainottaa hevosta oikeissa kohdissa. Muutenkin oikeita asioita tehty ja edetty sopivaa vauhtia. Prässäystä tämä hevonen ei kestä eikä tarvitse, sillä se on aina kiltti ja tekee jos vain pystyy.

Säkää ja lapoja ylös, tässä pientä yritystä siihen suuntaan.

Ei lisättävää  <3

Eipä voi muuta sanoa, kuin että kyllä mä oon niin onnellinen ja etuoikeutettu. Ihana, ihana tamma!