Hierontaa, satulan tarkistusta ja pikavisiitti klinikalle

Ihan aluksi pieni videopätkä villistä menosta. Testasimme, miten aikaisemmin niin sopuisasti toimeentulleet hanipuppeliinit reagoisivat, jos laittaisimme ne hetkeksi syömään laitumelle. Hevosten mielestä olikin huikean jännää ja villiä päästä hiukan juoksemaan. Muutama pikku vammakin tässä syntyi, mutta onneksi ei ilmeisesti mitään vakavaa.

http://youtu.be/TnLxk70FDVs

Tiistaina Mandyllä oli pitkästä aikaa hieroja. Tämä hieroja on käynyt vain kerran aikaisemmin, melko  alkuvaiheessa. Mielenkiinnolla odotin, mitä hän sanoo nyt, noin 7 kuukautta myöhemmin. 

Mandyllä oli tullessaan aika painunut selkä, varsinkin satulan takapaneelien kohdalla, jossa oli suoranaiset kuopat. Satula olikin melko takapainotteinen. Mandyllä on kuitenkin niin hankalan mallinen, kaareva ja taaksepäin nouseva selkä, että ostin sen satulan sille mukaan, jotta olisi edes joku satula millä päästä alkuun. Satula oli Henri de Rivelin Austal, vajaan vuoden ikäinen. Sitä oli topattu useaan otteeseen, jotta siitä saataisiin painopistettä hiukan edemmäs. Siinä vaiheessa kun satula tuli mulle, oli siitä vähennetty villoja edestä ja lisätty taakse. Etuosa oli siis melko tyhjä. Satula oli pehmeä ja mukava istua, tosin muhkeat polvituet nappasivat jalan jotenkin melko taakse.

Selässä Henri de Rivel Austal.

Mandyllä oli talven aikana erilaisia ongelmia, ja jälkeenpäin ajateltuna ne johtuivat varmaan kinnerpatista, joka kipuili. Se viskoi päätään ja protestoi. Siinä vaiheessa tarkistettiin myös satula, joka todettiin epäsopivaksi, mutta ei sentään ihan katastrofiksi. Yllä olevasta kuvastakin näkyy, miten takakenossa satula oli erilaisista muokkausyrityksistä huolimatta. Myös vyö oli huono ja jäi ihan liian alas.

Kokeilin erilaisia satuloita ja yhdessä satulasepän kanssa päädyttiin huhtikuussa Amerigo Vega Siena Specialiin. Leveys on +1,5 ja pituus 17". Amerigot ovat tosi lyhyitä ja mistään muusta merkistä ei olisi voinut Mandylle ottaa 17-tuumaista. Lisäksi hankin sille Mattesin Cresent -karvavyön, joka on muotoilultaan hyvä tuollaiselle pyöreävatsaiselle. On ollut hyvä vyö!

Hierojan mukaan Mandy oli nyt lihaksistoltaan ihan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin talvella. Selän kuopat olivat täyttyneet ja selkä noussut kivasti ylöspäin. Ihan pieniä kireyksiä, mutta ei juuri mitään mainittavaa. Suurin muutos hevosessa oli sen rentous, aikaisemmin se oli ihan kireänä koko hevonen ja kiersi karsinassa hierojaa karkuun.

Katsottiin sitten vielä satulakin, ja hiukan jännitti, että mikä on tuomio. Hieroja suorastaan hihkaisi laittaessaan satulan selkään. "Tää on hyvä, todella hyvä" hän totesi. Kerrankin näin! Todella mukava kuulla, sen verran nimittäin tehtiin hommia, jotta sopiva löytyisi.

Uudessa satulassa (kuva yllä), on painopiste paljon edempänä. Se oli aluksi oudon tuntuista, mutta nyt olen jo tottunut siihen.

Mutta hieroja kiinnitti huomion Mandyn vasemman etusen jänteeseen, jonka yläosassa oli paksuuntuma ja turvotuksen tapaista. Meidän onneksi pääsin samantien klinikalle näyttämään jalkaa. Ell totesi, että hänen mielestään siinä ei ole mitään, jonka takia pitäisi epäillä jännevammaa. Käytiin katsomassa liikettäkin, ja saatiin hyviä uutisia. Liikkui takaa "ihmeen hyvin". Oikeassa etusessa oli aluksi pienenpientä epämääräisyyttä, mutta vertyi pian. Eläinlääkärin mielestä se ei ollut kuitenkaan sellaista, että tarvitsisi hoitaa. 

Tuo oli kyllä niin hyvä kuulla, minä kun aina mietin sitä, että miten se liikkuu. Mandyllä on kieltämättä välillä aika erikoinen tapa liikkua, ja siitä on joskus vaikea sanoa mitään. Joten olipa hyvä käydä näyttämässä sitä klinikalla, niin sain hetkeksi taas rauhan.

Huomenna lähdemme Mandyn kanssa Ypäjälle valmentajan luo tehotreeniin. Mukaan tulee neljä muuta tallikamua hevosineen. Todella hauskaa ja odotan innolla!