Onnettomuudesta on huomenna seitsemän viikkoa. Viikko sitten kävin röntgenissä ja sain hiukan huonoja uutisia. Murtuma ei ollut vielä luutunut, joten en päässyt eroon kepeistä. Sairaslomaakin tuli kuukausi lisää.
Seuraava kontrolli on vasta kuuden viikon päästä ja toivon todellakin että luutuminen on silloin hyvässä vauhdissa. Pahimmassa tapauksessa lonkka joudutaan leikkaamaan uudestaan, mutta en nyt pysty edes ajattelemaan moista kauheutta.
Parin viikon päästä saan kuitenkin alkaa jättää keppejä pois pikkuhiljaa, mielenkiintoista. Nyt pitäisi koko ajan ihan oikeasti varata jalalle puolipainolla, mikä on aika vaikeaa, kun on jo oppinut jalkaa varomaan.
Lisäksi mun polvi on tuntunut välillä aika oudolta, joten se magneettikuvataan. Olen melko varma, että jotenkin polvikin siinä vääntyi, mutta kuinka pahasti, se jää nähtäväksi. Polvessa ei juurikaan ole ollut nestettä tai turvotusta, mutta en saa jalkaa kunnolla koukkuun ja jos suoristan jalan ääriasentoon, vihlaisee polven sisällä kipeästi.
Onneksi pystyn hyvin ajamaan automaattivaihteisella autollani. Olenkin hemmotellut itseäni lounailla kaupungilla ja ajellut välillä tallillekin kavereita moikkaamaan ja ratsastusta katsomaan. Se, että pääsee liikkeelle, on kyllä niin tärkeätä. Tosin parkkipaikka täytyy löytää läheltä, sillä kovin pitkiä matkoja en jaksa keppien kanssa könkätä.
 |
| Eka kerta auton ratissa, jeee! Rakastan autolla ajamista. |
Kyselin ihan huvikseni lääkäriltä, koska hän uskoo, että voisin päästä hevosen selkään. Hän arveli, että kolmen kuukauden päästä, mikä oli mielestäni ihan positiivinen arvio. Lääkärin mukaan menee kuitenkin vuosi, ennen kuin olen ihan kunnossa (tai siis niin kunnossa, kun voin tulla, ainahan näistä jotain pientä jää). Kysyin samaa fysioterapeutilta, ja hän arveli että kuuden viikon päästä! Ihan käsittämätöntä, kun murtuma on vielä auki ja jalan liikeradat aivan mitättömät! Ja tietysti murtuman täytyy olla aivan luutunut jo siinä vaiheessa. Noh katsotaan. Luulen, että lääkärin arvio on oikeampi.
 |
| Nautitaan sitten siitä, mistä voidaan, esimerkiksi Pub Niskan antimista. |
Mieliala on vaihdellut toiveikkaasta masentuneeseen. Se, ettei luutumista ollut tapahtunut, oli kyllä kova isku ja täytyy myöntää, että melkoisen määrän kyyneliä olen vuodattanut. Joinain päivinä ei vain pysty olemaan positiivinen. Tottakai olen kiitollinen siitä, että ei ole tämän pahempaa, mutta silti välillä tulee katkera olo. Pelottaa, että mitä jos en tulekaan koskaan kuntoon. Mitä jos joudun uuteen leikkaukseen ja polvikin on sökönä? Onneksi mulla on tsemppaavat kotijoukot ja paljon kavereita, jotka takovat järkeä päähäni. Ja lääkärinkin mukaan on erittäin todennäköistä, että tulen 95-prosenttiseti ennalleni!
Ponien myyntipalstat kuuluvat edelleen mielilukemistooni. Se on se haave, joka auttaa jaksamaan.
Näen jo itseni metsäpolulla kauniin, pitkäharjaisen kimon connemarani kanssa!
Ikävä kuulla, että jalan paraneminen ei ole edennyt ihan toiveitten mukaisesti :( Toivottavasti kuitenkin selviät ilman uusintaleikkausta ja toivon mukaan polvesta ei ole mitään pahemmin rikki. Mutta onneksi pääset tutkimuksiin polvenkin osalta. Jos se täytyy jotenkin operoida, niin menisi samoilla sairaslomilla.
VastaaPoistaMukavaa on se, että polte hevosten pariin ei ole vähentynyt. Jos muuten satut autoilemaan täällä Kanta-Hämeen suunnalla, niin tervetuloa varsaa moikkaamaan, se jos mikä saa heppakuumeen nousemaan, vaikka alhainen heppakuume ei taida ollakaan se ongelma :)
Olin kieltämättä pettynyt, mutta olen nyt jälkeenpäin lukenut (googlaamalla valelääkäriksi), että luutuminen saattaa joskus kestää kuukausiakin. Hevoskuume ei ainakaan teoriassa ole laskenut, mutta en tosiaan tiedä, miltä se ratsastus sitten joskus tuntuu.
PoistaVarsaa olisi niin ihana tulla moikkaamaan, pidän mielessä jo sinnepäin tulee reissua. Ihanaa ja lämpimämpää kesänjatkoa teille!
Heippa,
VastaaPoistaeiköhän ne murtumat yleensä luudu, kun seurataan röntgenkuvilla oikean asennon pysymistä. Mutta eihän yhtään ihme ole, että ajatukset pyörii tuossa, kun niin moni asia riippuu nyt kuntoutumisestasi. Itsekin olen aina netissä tekemässä omia selvityksiä, jos jotain epäilyksiä on oman terveyden suhteen ;-). Mutta varmaan ainakin kalsiumin ja d-vitamiinin saannista kannattaa huolehtia...?
Minä kyllä just nyt kadehdin kiireettömyyttä, kun oma loma ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ja kaipaisin juurikin kaiken aikataulutetun ohjelman unohtamista. Mutta tiedän ettei siitä sairaana pysty innostumaan.
Mutta pääasia, että tulet kuntoon, vaikka meniskin aikaa! :-)
Kaipa ne useinmiten luutuu, tosin joissain tapauksissa saattaa vaatia uusintaleikkauksen. Asento oli kyllä hyvä eli toivotaan parasta.
PoistaKalsiumin ja d-vitamiinin lisäsin juuri ruokavalioon ja buranat jätin pois, ne kun saattavat hidastaa luutumista.
Viime päivinä olo on kyllä ollut tosi hyvä eikä ole sattunut tai särkenyt, heti parempi mieli ja usko tulevaisuuteen palasi taas!
Kiireettömyys on tavallaan kyllä ihanaa, nautin pitkistä aamukahveista terassilla :)
Hyvää ja toivottavasti rentoa lomaa sulle, vaikka aikataulut hiukan heittäneetkin!
Hei Liisa! Tulin vasta nyt pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja hämmästyin kun kohtalotoverikseni olet joutunut. minä loukkasin jo 21.4 ja minulla meni nilkka tosi pahasti. En ollut hevosen selässä mutta hevosten parissa aamuheiniä viemässä. Kello oli hieman yli seitsemän kun olin hakemassa vielä ämpärillä vettä tammalle ja pari viikkoiselle varsalle eri karsinaan ja menin tarhan sähkölanka aidan välistä ja juutuin nilkastani siihen lankaan..Lanka lähti kiertymään jalkapöydänyli ja nilkan ympäri kaataen minut maahan ja tuli paha kierto ja vääntövoima ja lanka kun ei pettänyt petti luu...Jouduin konttaamaan sisälle kun jalka ei pitänyt yhtään vaan se lenksotti nilkasta ihan 90 asteen kulmassa ties minne. Mies soitti ambulanssin ja minä kertasin hänelle hevosten ruokinta-ohjeita ja nii sitä mentiin sitten sairaalaan. Minut leikattiin seuraavana päivänä kun oli todettu vaikea molemminpuoleinen nilkan kehräsluiden kiertomurtuma sain titaania ja ruuveja jalkaani. Kuvat näyttivät kuitenkin että nivelhaarukka olisi vieläkin liian leveä joten uusinta leikkaus parin päivän päästä ja taas kipsaus. Olin viikon myös sairaalassa. Minun nilkka luutui kuudessa viikossa ja sain kipsin pois. Jalka oli todella kipeä ja turvoksissa. en voinut sillä alkaa varaamaan kun vasta kahden viikon päästä kun kipsi oli pois otettu kun saatiin turvotus hallintaan. Jalkani kipeytyy edelleen tosi paljon ja odotan nyt heinäkuun ajan että päiväkirurgia aukeaa elokuussa ja nilkastani poistetaan ne jäykistävimmät ruuvit että voin kävellä kunnolla. kävely on hidasta ja kömpelöä kun nilkka taipuu aika vähän. tasaisemmalla se sujuu vähän paremmin. Onneksi mieheni on hoitanut hevoset kotona töiden sä ohella ja ystäviäkin on käynyt auttamassa. minä olen aivan samoin pelännyt, itkenyt, kiukunnutkin mutta lähinnä vain yksinollessani ja mujurehtinut että ratsastanko koskaan, juoksenko ikinä enää...Kaikki nää pelot on kyllä aika inhottavia kun niiden kanssa on joutunut silmätyksin. Ihan niinkuin sinäkin toteat toisaalta joutilaisuudessa on puolensakin. Saa luke, istua ja ihmetellä. kuunnella musiikkia ja vaan olla. Nauttia vaikka virtuaali matkailusta netin eri sivustoilla yms. Kova hinku on minullakin tekemiseen ja tänäänkin jo olin tuollakentällä kun juoksutettiin uuutta poniani vanhemman ponin kanssa. Lähetän sinulle kovasti ajatuksia toipumiselle ja tsemppiä. On toisaalta lohdullista saada vertaistukea ja todellakin tajuta kuitenkin olevansa onnekas kun on oma perhe ja rakkaat jotka on ne tärkeimmät.
VastaaPoistaHeippa! Jossain vaiheessa luinkin blogistasi onnettomuudestasi. Ihan käsittämätön juttu, miten tuolla tavalla edes voi käydä. Hirmuisen huono tuuri! Mitä olen ymmärtänyt niin nuo nilkan vammat ovat todella kurjia.
PoistaMulla alkaa nyt olla aika hyvä ja positiivinen fiilis, jotenkin sellainen tunne että nyt menee parempaan päin. Enää ei masennakaan niin paljon. Toivon hurjasti, ettei tarvitse taas sitten pettyä kontrollissa. Ja että polvi säästyisi leikkaukselta.
Mun hevosinnostus ei kyllä ole laantunut, viimeksi tänään kävin tallilla kaverin hevosta taputtelemassa ja myyntipalstoja selaan jatkuvasti. Paljon siinä on sitä haaveilun tuomaa voimaa. Haaveet auttavat jaksamaan ja tsemppaamaan.
Monet itkut olen minäkin itkenyt. Mulla on ollut tietysti siinä mielessä helppoa, että eu ole hevosta/hevosia, joista pitäisi huolehtia juuri nyt. Mutta onneksi olet saanut apua heppojen kanssa!
Pidän peukkuja, että jalkasi kuntoutuu hyvin. Kerro blogissa kuulumisia!
Tulin katsomaan mitä sulle kuuluu. Toivottavasti uusintaleikkausta ei tarvita ja kävely siitä helpottuisi. Mahdollisimman mukavaa loppukesää!
VastaaPoistaHeippa! Olipa mukavaa kun jätit viestin! Paraneminen edistyy, mutta hitaasti, yhden kepin kanssa nyt mennään. Seuraava röntgen on vasta elokuussa, silloin selviää, tarvitaanko toinen leikkaus. Jalka on kestänyt melko hyvin muutamia askeleita, ei tule juurikaan kipua, eli toivottavasti se tarkoittaa sitä, että murtuma on luutumassamhyvää vauhtia.
PoistaTosi hyvää kesää sulle ja Tahvolle myös!