sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kotiutumista

Turha oli jännittää Lotan kotiutumista uuteen talliin. Murehdin näköjään aina turhaan näitä asioita etukäteen, pakko uskoa että Lotta on nykyään ihan eri hevonen kuin silloin kun se tuli meille.

Tosin yksi asia meni huonosti, lastaaminen kesti tunnin ja 45 minuuttia!  En tajua mikä sille tuli, viimeksi meni koppiin viiden minuutin empimisen jälkeen. No, Lotalla oli kiima, kaverit vieressä ja olin ehkä itse liian nössö alusta saakka. Lotta hyppi pystyyn, yritti lapa edellä karkuun, hyppäsi alas lastaussillalta, tuli aina puoleen väliin ja ryntäsi sitten ulos. You name it. Kiehuin lopuksi kiukusta, saakelin venäläinen metwursti! Mieheni vain nauroi ja taputteli Lottaa ja antoi sille porkkanoita. Huh mikä show! Nyt lupaan itselleni pyhästi, että lastaamista täytyy ruveta harjoittelemaan. Eikä olisi pahitteeksi saada taas ammattilaista apuun.

Lotta sai huuliinsa pari nirhaumaa temppuillessaan lastauksessa, laitoimme hassut siniset tutit suojaamaan niitä. (Pahoittelen kuvan laatua)

Mutta heti kun tamma tuli uuteen talliinsa, se rupesi rouskuttamaan heiniä aivan viattomana. Seuraavana päivänä mentiin heti ratsastamaan, käytiin sänkipellolla ja pienellä metsäpolulla, maneesissa ja kentällä. Lotta käyttäytyi kuin olisi ikänsä ollut siellä. Myös tallityöntekijöiden mukaan tamma oli oikein kiltisti koko ajan.

Ihanan kaunista syksyä, rakastan sitä. (Kiitos kuvasta Challi!)

Lotalla on ollut hirveästi energiaa ja se on ollut oikein ihana ratsastaa. Frida pääsee nyt itsekin tallille ja se on mukavaa, mutta en malttaisikaan olla sieltä yhtenäkään iltana pois :D

Talli on kiva, siisti ja kodikas. Kaikki on vanhaa, romanttista ja kaunista, mutta toimivaa. Paikka on melko lailla aikaisempaa talliamme pienempi. Sieltä on rauhallista ja mukavaa, vaikka se on todella lähellä kaupunkia. Mitään kunnon laukkamaastoja ei taida löytyä, se on harmi. Sänkipelloilla pystyy nyt menemään ja siellä ollaan oltu jo muutaman kerran. Lumen tultua pääsee ehkä jonnekin hiukan pitemmällekin.

Uudessa maneesissa on hyvät peilit. On muuten ihan älyttömän hyvä tsekata sieltä omaa istuntaa, hevosen suoruutta, tarkistaa avoväistössä miten hevonen kulkee. Tänään sain oikein ahaaelämyksen kun korjasin käsiäni peilin avulla. Kun nostin käsiäni ylöspäin oikeaan asentoon, Lotta vastasi heti tarjoten ihan mahtavaa ravia ja laukkaa!

Lotta-kaunotar (Kiitos Challille kuvasta!)

8 kommenttia:

  1. Hienoa että tallipaikan vaihdos on sujunut noin hyvin! Onko tuo kuvassa oleva rakennus siis talli? Upean näköinen :)

    Yksi kaveri opetti huonosti lastautuvan hevosensa lastaamaan itse itsensä Eddy Modden opeilla. Vepsältä on tietty myös moni saanut apua.

    Olisip meilläkin maneesissa peilit! Niistä olisi iso apu.

    VastaaPoista
  2. hei Noora! Olen lukenut kyllä noista Eddy Modden käytännöistä paljon, mutta ongelmana on lähinnä se, että pitäisi pystyä harjoittelemaan kaikessa rauhassa ja tarpeeksi usein. Ja vielä aidatussa paikassa. Kun ei itsellä ole traileria, vetoautoa eikä traikkukorttia, eikä oikein aikaakaan, tuntuu että sitä ei tule oikein koskaan tehtyä. Lotta on kyllä hankala kun sille päälle sattuu, ammattilainenkin vuodatti hikeä sen kanssa melkoisesti :D Ja joskus sitten yllättää ja kävelee suoraan koppiin! Liinat eivät oikein auta, hyppii pystyyn niin että sotkeutuu niihin ym. Mutta ei tässä oikein varmaan muu auta kuin harjoitteleminen! :D

    VastaaPoista
  3. Kiva blogi sait uuden lukijan :) http://elamaetelassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja tervetuloa! Sulla myös kiva blogi ja mahdottoman kaunis hevonen! Liityin seuraamaan teidän elämäänne.

    VastaaPoista
  5. Ihanan näköinen on tuo tallirakennus, mikä idylli!

    VastaaPoista
  6. Paikka on tosiaankin idyllinen ja lähellä. Ainoa miinus on se, että maastoja on kovin rajoitetusti, kun ollaan niin lähella kaupunkia.

    VastaaPoista
  7. Esimmäinen hevoseni oli nuorempana tosi vaikea lastattava (lastattiin tuntikausia ja joskus jäi kokonaan menemättä kyytiin), mutta sain sen opetettua Tuire Kaimion kirjan opeilla niin, että nyt sen pystyy lastaamaan ihan yksinkin. Semmoinen rajoitus on, että tällä pitää trailerin olla aina jonkun seinän tai aidan vieressä. Riittää kun toisella puolella on seinä, niin se kävelee suoraan sisään. Jos traikku on aukealla paikalla, se ei mene sinne millään, vaan kääntyy aina sivuun ja mitkään liinat ei auta yhtään mitään. Jos hevonen olisi nuorempi, ottaisin projektiksi opettaa sen lastautumaan aukeallakin paikalla, mutta kun tuo on jo 23-vuotias niin menköön nyt loppuikänsä noin.

    Mutta tästä viisastuneena olen opettanut nuoremmat hevoseni lastaamiseen todella pitkän kaavan mukaan. Orivarsoillani oli kesällä traileri laitumella, ja tarjoilin aamu- ja iltakaurat sinne. Sehän oli itselle tosi helppoa, kun ei tarvinnut tehdä sen kummempaa, hevoset harjoittelivat itsekseen. Noin viikossa ne oppivat kulkemaan traileriin kuin kotiinsa, ja sitten piti traikku jo poistaa laitumelta kun sitä alettiin kohdella turhan kovakouraisesti. :D Pojat ovat nyt 2- ja 4-vuotiaat ja kumpaakin pystyy lastaamaan ja kuljettamaan yksinään ilman ongelmia. Mutta tämmöiset harjoitukset melkein vaatii sen että omistaa oman kuljetusvälineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuire Kaimion kirjassa on kyllä loistavia juttuja! Ja tuo traikku laitumella, kauratarjoiluineen varmaan tosi tehokas. Harmi kun ei ole omaa traileria. Toi Kaimion tyylikin vaatii kyllä paljon aikaa ja treeniä aluksi päivittäin. Huono tekosyy, tiedän, mutta kun töissäkin on käytävä ja perheenäidin velvollisuuksia ainakin jonkun verran hoidettava.
      Viime syksynä mulla oli kaverin traileri käytössä pihassa viikon, ja siinä harjoittelimme joka päivä. Alkoi jo mennä paremmin, meni jopa itsekseen sinne, mutta nyt tuli sitten tämä takapakki. Harmittaa, varsinkin kun loppulastaus meni melkoiseksi pakottamiseksi.
      Hassuinta on se, että sitten kun vihdoin menee sinne, niin on täysin rauhallinen, ei potki, ei rimpuile, ja näyttää aivan tyytyväiseltä :D

      Poista