Ainaista vainoharhaisuutta

Maneesikausi  odottaa. Uusia kuvia ei viime aikoina ole tullut otettua, tässä yksi viime keväältä tekstin piristykseksi.

Sitä kai se on meidän kaikkien hevosenomistajien elämä. Tarkoitan sitä, kun jatkuvasti kuvittelee, että hevonen on kipeä jostain paikasta, koska....tiedätte varmaan....?

Tämä on ollut taas viimepäivinä mielessä sen jalan tulehduksen jälkeen. Lotta on tuntunut jotenkin haluttomalta. Meillä oli ensimmäinen kouluvalmennus pitkään aikaan, Lotta oli aluksi tosi hyväkin, oikeassa laukassa olin ihan huumassa. Mutta Lotta mutta väsähti jossain vaiheessa ihan totaalisesti eikä mikään sujunut sen jälkeen. Vasen laukka oli aivan hirveätä. Mieleen hiipi taas, että onko se sittenkin kipeä.

Me olemme nykyisellä tallilla niin onnekkaita, että vieressämme on klinikka. Yksi eläinlääkäreistä käveli muutama päivä sitten kentän ohitse kun ratsastin, ja katseli pitkään ratsastustamme. En sitten voinut olla kysymättä, että miltä näyttää, liikkuuko puhtaasti? Lääkäri sanoi hämmästyneenä, että kyllä, ja kehui kovasti että on kyllä hieno peli sinulla siinä alla. Itseasiassa hän kysyi että onko minulla toinenkin hevonen, kun tämä ei näytä yhtään samalta kuin se minkä hän näki noin vuosi sitten, oli kuulemma paljon isomman näköinen :D
Kai se on sitten uskottava, että tamma on ihan ok, kun valmentajankin mielestä liikkui ihan hyvin.

Taidan itse ratsastaa huonosti ja säästellen kun niin paljon pelkään, että mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Onhan se selvää, että hevosen kunto laskee nopeasti parinkin viikon kevyemmän jakson aikana. Maastoiltu kyllä ollaan paljon, mutta kyllä se varsinainen koulutuuppaus on se, mikä hevosta eniten väsyttää. Lotta voi vaikka hypätä esteitä hikoamatta, mutta kun se joutuu oikein kunnolla töihin, silloin se hikoaa paljon.

Nyt kuitenkin maastoilemme vielä niin paljon kuin pystymme, edessä on pitkä ja ankea maneesikausi. Vielä viikon verran olemme nykyisellä tallilla ja sitten muutamme. Tunnelma on haikea, mutta kokeilemme tämän talven, miten elämä helpottuu, kun tallille on vain neljä kilometriä kotiovelta ja Frida pääsee itsekin sinne kulkemaan. En voi uskoa, että näköpiirissä on tallivapaita iltoja. Niin paljon kuin tykkäänkin käydä tallilla, on siellä tullut roikuttua lähes joka ikinen ilta viimeisinä vuosina, ja joskus voisi oikeasti tehdä jotain muutakin, esimerkiksi imuroida, hahhah!

Lotta ja pinkki satulahuopa :D