perjantai 13. syyskuuta 2013

Upeita maastoiluja, upea ilma ja upea hevonen



VAROITUS: Nyt on taas vuorossa melkoisen imelää hehkutusta!

Viime aikoina ollaan taas koettu sitä hevostelun parhautta. Ilma on ollut niin ihana, että sitä on vaikea uskoa. Lämmintä mutta raikasta, ei itikoita ja vielä tyyntäkin. Olemme nauttineet maastoilusta ja kasvattaneet Lotan kuntoa oikein kunnon pitkillä laukkaspurteilla sekä hiekkateillä että sänkipelloilla. Kävin eräänä iltana lenkillä ja laukkasin ja ravasin niin että hiki valui molemmilla. Välillä hengähdettiin hetki ja sitten taas jatkettiin. Nauroin oikein ääneen kun Lotta ampaisi täysillä yhdessä kurvissa ja sänkkärillä innostui heittelemään päätään. Jopas ryhtyi oikein villiksi! Mulla oli pieni videokamera toisessa kädessä kun laukkasin, joten kuva on hiukan heiluvaa :D

Edellispäivänä ja eilen menin kentällä, mutta tänäänkin ennen kouluvääntöä ja Maijan valmennustuntia menin alkulaukkoja sänkkärillä pellon reunalta toiselle. Oli muuten hyvä ja vetreä hevonen sen jälkeen!

Maijan tunnilla oli oikein hyvä fiilis, Lotta oli jo paljon parempi kuin viikko sitten, jolloin parin viikon hiljaiselo vielä tuntui jäykkyytenä ja voimattomuutena. Oikea laukka oli nyt vähän hakusessa, mutta vasen sujuikin taas paremmin. Mentiin avoja ja pohkeenväistöjä. Päämääränä oli se, että Lotta menisi kohti kuolainta eikä heittäytyisi tyhjäksi suusta.

Hauska juttu oli se, että mulla oli raidallinen paita päällä ja siitä näkyy heti, jos istuu vinossa. Rupesin itsekin miettimään, että raitojen pitää pysyä vaakasuorassa myös väistöissä ja se mielikuva auttoi paljon. Olen usein jotenkin vänkkyrällä pohkeenväistöissä, sen sijaan että luottaisin siihen että hevonen väistää pohjetta, tuuppaan sitä jotenkin lantiollani.

Frida otti eilen näitä kuvia, tyttö osaa kyllä kuvata. Valkkasin tietty parhaat päältä, joissain kuvissa kauhistelin taas vanhoja istuntavirheitäni, jotka itsepintaisesti pullahtavat esiin, vaikka kuinka kuvittelisin että olen päässyt niistä eroon. Pahin on notkoselkä-hyppyripeppu-istunta, aivan hirveän näköistä ja saa hevosenkin selän tipahtamaan notkolle.

Vasen laukka alkaa taas sujua hiukan paremmin.
Heppa oli melko tahmea alkuun,  kentällä oli sopivasti pari estettä ja niiden avulla sain poniin vähän virtaa.


Askel alkoi venyä.

Päättäväisen näköinen kuski.

Lisäyksien harjoittelua.

Lähdetään lisäykseen. Miks mun kyynärpäät sojottaa aina tollai?

Loppuraveja.



2 kommenttia:

  1. IHANA video! Mä aina kattelen tuommoisia ja mietin, että vielä joskus...

    Lotta on kyllä suloinen!

    VastaaPoista