sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Muistiinpanoja kahdelta ensimmäiseltä viikolta

Kun menimme katsomaan Mandya ekan kerran lokukauun alussa 2015, olin ollut hevosen selässä vasta muutaman kerran onnettomuuden jälkeen. Frida koeratsasti ja minä ratsastin kaksi kierrosta kentän ympäri käynnissä ja yhden pitkän sivun ravia. Se riitti siihen, että tiesin tykkääväni hevosesta. Kuukauden  päästä haimme hevosen kotiin.
Tilanne oli kuitenkin jännä, olin vielä toipilas ja ratsastus piti aloittaa vähitellen. Siksi sovittiin, että Frida ratsastaa aluksi enemmän ja minä totuttelen pikkuhiljaa kroppaani ja mieltäni hevosteluun. Lupasin antavani itselleni aikaa, luvan jännittää ja pelätäkin. Periksi en kuitenkaan halunnut antaa.

Tässä vielä lisää muisteluita, kirjoitettu siinä vaiheessa kun Mandy oli ollut meillä kaksi viikkoa.

******************
Kirjoitettu 14.11.2015

1.11. Sunnuntai
 Mandyn eka aamu uudessa paikassa, oli aamulla hirnunut tarhassa paljon, mutta kun kaikki hevoset oli tuotu ulos, se rauhottui.  Kävelytin ja juoksutin pari kierrosta, näytti hiukan jäykältä, mikä johtunee viime viikon ratsastusvapaasta (rokotusreaktion takia) ja kuljetuksesta edellisenä iltana. Mandy oli maannut karsinassa jo ekana iltana heinää syöden, aika rento typykkä!

Ihan kivaa tälleen vaan chillailla, patja on pehmeä ja ruokaa tuodaan nokan eteen, ei hullumpi paikka tääs uuskaan.

2.11 Maanantai
Kävin aamulla kävelyttämässä ja rapsuttamassa, laittelimme lettiä harjaan. Suloinen! Frida kävi illalla ratsastamassa kevyesti, kun itse olin iltavuorossa, ja hyvin oli mennyt. Hiukan oli pelännyt maneesin ovea, ja jännittänyt mutta ei tosiaankaan tehnyt mitään tyhmää.

Letti numero 1. Ei paha. Mahdanko jaksaa tai ehtiä tällaisia aina väsäämään?

3.11 Tiistai
Päätin, että nyt alkaa mun ratsastukset. Menin kentällä, ja sain tallista kaksi tukihenkilöä, eka kierros taluttaen ja sitten uskalsin jo mennä yksin :). Käyntiä, ravia ja sitten myös hiukan laukkaa molempiin suuntiin! Ekaa kertaa "oman" hevoseni kanssa siis laukkaa! Ihan mahtava fiilis, kivalta tuntui! Luulen että oon hankkinut aivan ihanan hevosen!

Wauuuu, me laukataan! Ihana, upea marraskuun päivä, kuin kesällä. Tunnelmat huipussaan!

4.11 Keskiviikko
Nyt korkattiin maneesi. Ratsastin kevyesti, ehkä puoli tuntia. Kaikki sujui hyvin ja heppa oli tosi kiltti. Tuli makea fiilis ratsastamisesta. Maneesissa oli myös Jenna Ainon kanssa meidän turvana, mutta ei mitenkään pelottanut.

Mussukka.

5.11. Torstai
Jenna ratsutti Mandyn. Tykkäsi ja sanoi, ettei Mandy lotkauttanut korvaansakaan millekään äänille taikka pomppivalle juoksutettavalle, joka oli klinikalla tutkimuksissa. Kivalta näytti, varsinkin sitten kun Mandy rentoutui.

6.11 Perjantai 
Käytiin taluttaen kävelyllä aamulla  Pötrösen lenkki. Mandy oli kiltisti, mutta sitä selkeästi jännitti ja kerran piti hypätä ojaankin, kun edellä kulkeva hevonenkin hyppäsi, hahaha.

Onnellinen heppätäti.

7.11 Lauantai
Frida ratsasti, aika kevyesti ja laukkaa kevyessä istunnassa, spurtteja. Mandy on niin kiltti, voi laukata pitkin ohjin. Ihana heppa!!!

8.11 Sunnuntai
Mä ratsastin ja oma kroppa tuntui tosi jäykältä. Jaana kävi myös selässä ja laukkasi, kun itselläni loppui kunto ja halusin, että laukkahommat viedään loppuun.

9.11 Maanantai
Frida ratsasti illalla maneesissa, kivasti meni ja Mandy oli oikein hyvä ja rento. Alan pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei tuo hevonen tee mitään tyhmää, oli sitten päivä tai ilta, kentällä tai maneesissa. Love.

Ihana, kaunis Mandy.

10.11 Tiistai
Päätin, että nyt rupean vaan rääkkäämään enemmän lonkkaani, katsotaan kuinka käy. Ratsastusta ehkä vajaan tunnin maneesissa, kivaa oli. Oli aluksi hiukan hidas pohkeelle, otin raipan käteen ja johan piristyi (raipalla ei todellakaan tarvinut edes koskea ja laitoin sen hetken päästä pois). Laukan jälkeen vähän sählä, laukkasin vain ihan hiukan, kun ei kunto (oma) oikein kestä.

11.11 Keskiviikko
Saman verran, Mandyllä oli nyt hurja kiire koko ajan, mulla oli raippa alusta saakka kädessä, ja se ehkä sai Mandyn vähän kuumaksi. Yritin saada hidasta mummoravia, mutta tarjosi Vermon iltalähtöä. Laukan jälkeen alkoi sähläys, mutta se on oikeastaan vain herttaista ja se on niin kiltti kuitenkin koko ajan, vain touhottaa.
Mua ei jännitä enää ollenkaan.

12.11. Torstai
Juoksutusta, Mandy oli villi ja laukkasi kuin viimeistä päivää, häntä pystyssä ja pää korkealla, selkä notkolla, näytti arabiorilta. On kuitenkin kevyt kädessä eikä yritä mitään tyhmää, mutta energiaa piisaa. Tässä on meillä työmaata! Kävelyllä tiellä. Työkaveri Anne oli katsomassa Mandyä.

13.11 Perjantai
Ensimmäinen valmennus (päivämäärää uhmaten)! Ihan superkivaa! Mandy sai paljon kehuja ja minä paljon vinkkejä. Nyt saatiin aikaan hidasta, energistä ravia, laukkakin oli hillittyä. Mä jaksoin jopa 40 minuutin valmennuksen! Wau, mä oikeesti ratsastin, uskomatonta! Ratsastushimo kasvoi. Jalka jomotti hiukan, mutta ei pahasti. Oli sen arvoista!!


Taas mahtifiiliksessä. Kunto kesti yli puolen tunnin valmennuksen ja Mandy oli todella kiva.

14.11 Lauantai
Fridan ja Mandyn kanssa kävelyllä maastossa. Frida selässä. Mandy oli ihana ja kiltti. Tehtiin noin neljän kilometrin lenkki.

On se vaan niin mainion näköinen tamma!

Kahden viikon saldo: Mandy on aivan ihana hevonen ja juuri sellainen, jota olen varmaan koko ikäni etsinyt. Eloisa, utelias, pirteä, herkkä ja kuitenkin hurjan kiltti. Olen aivan myyty ja rakastunut. Myös oma kunto on kestänyt paremmin kuin oletin. Ihan mahtavat kaksi viikkoa.


7 kommenttia:

  1. Mukava lukea näistä teidän ensi hetkistä! Ja tuntuu jotenkin niin tutulta nuo kaikki jalkavaivatkin ja kommentit niistä, "jalkaa jomotti, mutta oli sen arvoista" :) Samoja juttuja täällä käydään tällä hetkellä läpi ja hevosta liikutetaan oman polven kunnon mukaan. Nälkä kunnolla ratsastamiseen olisi kova, mutta kaikki aikanaan. Ainakin toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti pääset vielä kunnolla ratsastamaan. Mulla on nyt jo melkein normaalia menoa, aina välillä lonkkaa jomottaa, mutta pari buranaa kurkkuun ja menoks! Fysioterapeutin mukaan ratsastus on vain hyväksi eikä pientä särkyä tarvitse pelätä. Ja yleensä pieni lepo sitten auttaa, jos ihan mahdottomaksi menee.
      Toivottavasti sun polvi paranee myös hyvää vauhtia! Aika nopeasti pääsit kuitenkin takaisin hevosen selkään!

      Poista
  2. Ihanaa, tervetuloa takaisin!!! Sirkku

    VastaaPoista
  3. Miten mukavaa, että jatkat kirjoittelua.

    Muistan kun Lambardiya tuli Suomeen (kävin silloin Raijalla tunneilla) ja ihastuin siihen välittömästi; olisin ehkä jopa saattanut sen ostaakin jos oma tilanteeni olisi ollut hiukan toinen...
    Jatkan sinun ja Mandyn seikkailujen seuraamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuli ihan hirveä ikävä Lottaa, kun tämän luin. Se oli ja on aina elämäni hevonen. Olisin niin halunnut tutustua siihen jo paljon aikaisemmin.
      Lotan jälkeen oli tosi pitkää vaikeata ihastua kunnolla mihinkään hevoseen. Mandy on kyllä hyvä ehdokas nyt Lotan haastajaksi, mutta eihän mikään vie sitä Lotan ykköspaikkaa mun sydämessäni.
      Kävin kurkkaamsaas un blogia ja toivottelen teille mukavaa ja tervettä kevättä ja toivottavasti laidunkausi auttaa vatsaongelmiin!

      Poista
    2. Kiitos!
      Kesää odotellessa...

      Poista