Muistiinpanoja kahdelta ensimmäiseltä viikolta

Kun menimme katsomaan Mandya ekan kerran lokukauun alussa 2015, olin ollut hevosen selässä vasta muutaman kerran onnettomuuden jälkeen. Frida koeratsasti ja minä ratsastin kaksi kierrosta kentän ympäri käynnissä ja yhden pitkän sivun ravia. Se riitti siihen, että tiesin tykkääväni hevosesta. Kuukauden  päästä haimme hevosen kotiin.
Tilanne oli kuitenkin jännä, olin vielä toipilas ja ratsastus piti aloittaa vähitellen. Siksi sovittiin, että Frida ratsastaa aluksi enemmän ja minä totuttelen pikkuhiljaa kroppaani ja mieltäni hevosteluun. Lupasin antavani itselleni aikaa, luvan jännittää ja pelätäkin. Periksi en kuitenkaan halunnut antaa.

Tässä vielä lisää muisteluita, kirjoitettu siinä vaiheessa kun Mandy oli ollut meillä kaksi viikkoa.

******************
Kirjoitettu 14.11.2015

1.11. Sunnuntai

 Mandyn eka aamu uudessa paikassa, oli aamulla hirnunut tarhassa paljon, mutta kun kaikki hevoset oli tuotu ulos, se rauhottui.  Kävelytin ja juoksutin pari kierrosta, näytti hiukan jäykältä, mikä johtunee viime viikon ratsastusvapaasta (rokotusreaktion takia) ja kuljetuksesta edellisenä iltana. Mandy oli maannut karsinassa jo ekana iltana heinää syöden, aika rento typykkä!

Ihan kivaa tälleen vaan chillailla, patja on pehmeä ja ruokaa tuodaan nokan eteen, ei hullumpi paikka tääs uuskaan.

2.11 Maanantai

Kävin aamulla kävelyttämässä ja rapsuttamassa, laittelimme lettiä harjaan. Suloinen! Frida kävi illalla ratsastamassa kevyesti, kun itse olin iltavuorossa, ja hyvin oli mennyt. Hiukan oli pelännyt maneesin ovea, ja jännittänyt mutta ei tosiaankaan tehnyt mitään tyhmää.

Letti numero 1. Ei paha. Mahdanko jaksaa tai ehtiä tällaisia aina väsäämään?

3.11 Tiistai

Päätin, että nyt alkaa mun ratsastukset. Menin kentällä, ja sain tallista kaksi tukihenkilöä, eka kierros taluttaen ja sitten uskalsin jo mennä yksin :). Käyntiä, ravia ja sitten myös hiukan laukkaa molempiin suuntiin! Ekaa kertaa "oman" hevoseni kanssa siis laukkaa! Ihan mahtava fiilis, kivalta tuntui! Luulen että oon hankkinut aivan ihanan hevosen!

Wauuuu, me laukataan! Ihana, upea marraskuun päivä, kuin kesällä. Tunnelmat huipussaan!

4.11 Keskiviikko

Nyt korkattiin maneesi. Ratsastin kevyesti, ehkä puoli tuntia. Kaikki sujui hyvin ja heppa oli tosi kiltti. Tuli makea fiilis ratsastamisesta. Maneesissa oli myös Jenna Ainon kanssa meidän turvana, mutta ei mitenkään pelottanut.

Mussukka.

5.11. Torstai

Jenna ratsutti Mandyn. Tykkäsi ja sanoi, ettei Mandy lotkauttanut korvaansakaan millekään äänille taikka pomppivalle juoksutettavalle, joka oli klinikalla tutkimuksissa. Kivalta näytti, varsinkin sitten kun Mandy rentoutui.

6.11 Perjantai 

Käytiin taluttaen kävelyllä aamulla  Pötrösen lenkki. Mandy oli kiltisti, mutta sitä selkeästi jännitti ja kerran piti hypätä ojaankin, kun edellä kulkeva hevonenkin hyppäsi, hahaha.

Onnellinen heppätäti.

7.11 Lauantai

Frida ratsasti, aika kevyesti ja laukkaa kevyessä istunnassa, spurtteja. Mandy on niin kiltti, voi laukata pitkin ohjin. Ihana heppa!!!

8.11 Sunnuntai

Mä ratsastin ja oma kroppa tuntui tosi jäykältä. Jaana kävi myös selässä ja laukkasi, kun itselläni loppui kunto ja halusin, että laukkahommat viedään loppuun.

9.11 Maanantai

Frida ratsasti illalla maneesissa, kivasti meni ja Mandy oli oikein hyvä ja rento. Alan pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei tuo hevonen tee mitään tyhmää, oli sitten päivä tai ilta, kentällä tai maneesissa. Love.

Ihana, kaunis Mandy.

10.11 Tiistai

Päätin, että nyt rupean vaan rääkkäämään enemmän lonkkaani, katsotaan kuinka käy. Ratsastusta ehkä vajaan tunnin maneesissa, kivaa oli. Oli aluksi hiukan hidas pohkeelle, otin raipan käteen ja johan piristyi (raipalla ei todellakaan tarvinut edes koskea ja laitoin sen hetken päästä pois). Laukan jälkeen vähän sählä, laukkasin vain ihan hiukan, kun ei kunto (oma) oikein kestä.

11.11 Keskiviikko

Saman verran, Mandyllä oli nyt hurja kiire koko ajan, mulla oli raippa alusta saakka kädessä, ja se ehkä sai Mandyn vähän kuumaksi. Yritin saada hidasta mummoravia, mutta tarjosi Vermon iltalähtöä. Laukan jälkeen alkoi sähläys, mutta se on oikeastaan vain herttaista ja se on niin kiltti kuitenkin koko ajan, vain touhottaa.

Mua ei jännitä enää ollenkaan.

12.11. Torstai

Juoksutusta, Mandy oli villi ja laukkasi kuin viimeistä päivää, häntä pystyssä ja pää korkealla, selkä notkolla, näytti arabiorilta. On kuitenkin kevyt kädessä eikä yritä mitään tyhmää, mutta energiaa piisaa. Tässä on meillä työmaata! Kävelyllä tiellä. Työkaveri Anne oli katsomassa Mandyä.

13.11 Perjantai

Ensimmäinen valmennus (päivämäärää uhmaten)! Ihan superkivaa! Mandy sai paljon kehuja ja minä paljon vinkkejä. Nyt saatiin aikaan hidasta, energistä ravia, laukkakin oli hillittyä. Mä jaksoin jopa 40 minuutin valmennuksen! Wau, mä oikeesti ratsastin, uskomatonta! Ratsastushimo kasvoi. Jalka jomotti hiukan, mutta ei pahasti. Oli sen arvoista!!

Taas mahtifiiliksessä. Kunto kesti yli puolen tunnin valmennuksen ja Mandy oli todella kiva.

14.11 Lauantai

Fridan ja Mandyn kanssa kävelyllä maastossa. Frida selässä. Mandy oli ihana ja kiltti. Tehtiin noin neljän kilometrin lenkki.

On se vaan niin mainion näköinen tamma!

Kahden viikon saldo: Mandy on aivan ihana hevonen ja juuri sellainen, jota olen varmaan koko ikäni etsinyt. Eloisa, utelias, pirteä, herkkä ja kuitenkin hurjan kiltti. Olen aivan myyty ja rakastunut. Myös oma kunto on kestänyt paremmin kuin oletin. Ihan mahtavat kaksi viikkoa.