Tervetuloa, Mandy!

Vaikea uskoa, että tämä on nyt totta! 

Eilen haimme kotiin Mandy-tamman. Mandy muutti samalle tallille, jossa aikaisemmat hevosemmekin ovat olleet. Tänään kävin kahdesti tallilla ja molemmilla kerroilla piti melkein nipistää itseä. Tuo suloinen pieni, lempeäsilmäinen tamma taisi viedä sydämeni samantien.

Kuulin Mandysta ekan kerran jo maaliskuussa, ennen onnettomuutani, ja ihastuin kuviin ja videoihin. Asia ei kuitenkaan silloin edennyt  sen pitemmälle. Kun Mandyn omistaja pari kuukautta sitten otti uudestaan yhteyttä, loksahtivat palaset kohdalleen. Kävimme Fridan kanssa katsomassa tammaa ja mielikuva vastasi todellisuutta. Ostamisen sijaan päädyimme nyt kuitenkin aluksi ylläpitoon, jotta voisimme kaikki olla varmoja päätöksestä.

Suloinen tammuska matkusti hiljaa ja hillitysti, ei tullut edes hiki.

Mandy on 11-vuotias tamma, jossa virtaa sekä espanjalaista-, että arabiverta. Se on valtavan kiltin ja sympaattisen oloinen. Sillä on ihana pitkä otsatukka ja harja.

Nyt tutustumme pikkuhiljaa toisiimme. Koska en (ainakaan vielä) omista tammaa, en voi kirjoittaa siitä kuin omastani, mutta aina silloin tällöin tulen varmasti kertomaan kuulumisiamme.

Olin kyllä unelmoinut tästä päivästä, mutta en olisi uskonut että se tulee näin pian. Samalla kun iloitsen omasta puolestani, suren ystäväni puolesta, joka menetti upean, parhaassa iässä olevan hevosensa kammottavassa onnettomuudessa päivää ennen kun haimme Mandyn. Elämä on välillä niin kummallista ja asiat voivat äkkiä kääntyä päälaelleen, hyvässä ja huonossa. Pussailkaa hevosiane!