Täällä sitä istutaan autossa ja odotellaan erään talllin ulkopuolella. Takana on satoja kilometrejä, edessä saman verran. Hevosia on koeratsastettu jo 11 kappaletta, kolmena viikoloppuna. Melko rankkaa.
Tänään tajusin, että ei se niin ole. Haen vain samanlaisella työmoraalilla varustettua hevosta. Sellaista työmyyrää, joka haluaa tehdä, joka haluaa miellyttää. Sellaista, joka kyselee, että mitäs seuraavaksi ja sanoo että kato, kyllä mä osaan, kun vaan pyydät oikein.
Se oli se asia, johon Lotassa ihastuin. Yhden suloisen pikku työmyyrän jo löysin ja melkein ostinkin. Sillä oli kuitenkin pikku kremppaa, ja järjen ääni (lue:mieheni ääni) voitti onneksi. Useita ihan kivoja ja oikeinkin kivoja olen myös kokeillut. Jos olisin ostamassa ensimmäistä hevosta, ehkä niistä joku olisi tarttunut jo mukaani. Suloisia hevosia, mutta jokin puuttuu. Sellainen sisäinen palo.
Täytyy kyllä sanoa, että syynä voi olla myöskin uusi tuttavuus: pari kertaa olen nyt käynyt sellaisen hevosen selässä, jonka jälkeen kaikki muut hevoset tuntuvat melko mitään sanomattomilta. Tämä lipizza-herra on juurikin sellainen työmyyrä, ei ihan helppo, mutta sellaista tulen paloa ja potentiaalia siinä on, että ei jätä kylmäksi. Herralta sujuu kokoaminen ja moottori hyrrää. Melkoinen pakkaus. Katsotaan josko tämän herran kanssa olisi enemmänkin yhteistyötä jatkossa.
Eli siinä vastauksia lukijoille, jotka ovat kovasti kyselleet että joko sellainen oikea on löytynyt. Ei vielä ole.
Oikein ihmettelen itsekin, miten krantuksi olen tullut. Toisaalta tiedän, että jos en löydä sellaista hevosta, joka sykähdyttää, ei motivaatio välttämättä pysy sellaisina pahimpina, mustimpina aikoina, kun tallilla rämmitään kurassa ja väsyttää.
Lotta sykähdytti minua joka päivä. Olen varma että jokin muukin hevonen tulee vielä sykähdyttämään ja haluan odottaa sitä tunnetta, vaikka se veisi vähän kauemminkin.
on oikein olla kranttu. Osta vain sellainen hevonen joka saa hymyn kasvoillesi ja jolla ei ole terveysongelmia. Tsemppia. Loydat viela helmen, anna sille aikaa.
VastaaPoistaToi oli hyvin sanottu, sellaisen joka saa hymyn kasvoille. Juuri niin se on!
PoistaPS. Sellaisen kun tuossa alemmassa kuvassa....
PoistaHevosen osto on todella pitkälle fiilisasia. Joku hevonen sykähdyttää heti, toinen ei koskaan. Mutta hyvää kannattaa odottaa.
PoistaHevosten etsiminen alkaa käydä työstä jos sitä ei ihan heti löydykkään. Etenkin jos etsii jo tietyntasoista ja muutkin palikat on osuttava kohdalleen. Teille on sitten kertynyt paljon kokeiltavia, vielä se löytyy se oma ja oikea. Ajokilometrejä niitä kertyy, mutta toivottavasti löydät omasi.
VastaaPoistaMinä aloitin kuitenkin blogin pitämisen, vaikka mietinkin joskos sen jättäisin kokonaan. Ja on meillä alkanut jo pientä testailuakin uuden nuoren kohdalla. ;) http://tahtivarma.blogspot.fi/
Kiva kun aloitit taas blogin pitämisen täytyykin käydä katsomassa!
PoistaJuuri niin se on, että pitäisi löytyä nopeasti sw heppa ja jos ei löydy niin voikin sitten venyä...mutta ei tässä nyt niin kova kiire ole, ratsastaa kun olen saanut kuitenkin koko ajan ja olla hevoaten kanssa tekemisissä, se on pääasia.
Tsemppiä etsintöihin! Se oikeanfiiliksenhevonen kyllä vielä osuu kohdallesi! Joskus voi jopa käydä niin että näet hevosesta jo kaukaa kaikki sen hyvät ominaisuudet ja koeratsastus vain vahvistaa sen tunteen! Eli käytännössä päätös voi olla jo tehtynä vaikka hevosen selässä et olisi vielä käynytkään! Se on ihan parasta se!
VastaaPoistaVoi kun niin kävisikin. Toistaiseksi on käynyt hiukan päinvastoin. Mutta kyllä se oikea sieltä jostain vastaan tulee! Kiitos tsempeistä!
PoistaYmmärrän niin hyvin! En osaa kuvitella, että minulle tulisi hevonen, jossa ei olisi "sitä jotain". En oikein osaa sanoa, mikä "se jokin" on, mutta sen tiedän, että sitä ei järjellä tavoiteta vaan tunteella.
VastaaPoistaItse en ole koskaan ostanut ennalta tuntematonta hevosta enkä oikein tiedä, osaisinko. Ensimmäinen poni oli jo teini-iässä kolahtanut ja kolahti yhtä lujaa aikuisena. Ja toinen sitten putkahti siitä ensimmäisestä.
Aina kun olen miettinyt, että Ruusa ei välttämättä kovin vanhaksi elä, on tullut sellainen kauhu, että enhän minä löydä mistään sellaista ponia, johon yhtä paljon rakastuisin. Mutta nyt olen tajunnut, että kyllä niitä ihania on muitakin.
Ja uskon, että tekin vielä löydätte sen seuraavan oikean.
Se on totta, että sitä tunnetta ei voi oikein kenellekään selittää. Tunteen lisäksi kun on vielä järkikin nyt mukana enemmäin kuin ekalla kerralla, niin on melko vaikea yhtälö. Mutta katselen rauhassa ja odotan sitä oikeaa, joka kolahtaa!
PoistaVoi että, tuo koeratsastusrumba käy kyllä työstä... Joten tsemppiä siihen. Minusta kannattaa luottaa että se oikea löytyy, ja sen tietää kun se löytyy. Parempi malttaa ja jatkaa etsimistä, kuin ostaa sellainen hevonen joka ei ihan täysillä kolahda. Olen tätä varmaan ennenkin hokenut mutta hevosen kanssa tulee joka tapauksessa jollain aikavälillä aina jotain ongelmia eteen, niin mun mielestä kannattaa pyrkiä siihen että se on ainakin ostettaessa täydellinen :)
VastaaPoistaOot niin oikeassa! Tosin voipi olla etten koskaan löydä hevosta kun haen sitä täydellisyyttä...ei vaan, ei sen tarvitse olla täydellinen, kunhan ois terve ja kolahtaisi :)
PoistaNiin, ehkä toi täydellinen oli väärä sana... Oikeamminkin sellainen sulle täydellinen:)
PoistaKiva lukea sun kuulumisia! Koeratsastusrumba kuulostaa vähintäänkin työläältä, mutta toisaalta sekin on varmasti aika opettavaista - sitten, kun se oikea osuu kohdalle, sen taatusti tietää ja sitä osaa arvostaa. Minusta oot pelkästään fiksu, kun haluat löytää juuri sen sinulle oikealta tuntuvan hevosen. Tsemppiä etsintöihin!
VastaaPoistaKiitos Saija! Ja pahoittelut kun päivityksiä tulee näin harvakseltaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta osa ei kestä päivänvaloa :) Melko villejä tapauksia tulee vastaan, kun hevosta etsii! Tähän mennessä olen koeratsastanut 14 hevosta :O
PoistaLuulen minäkin, että tiedän sitten kun oikea osuu kohdalle. Hankalaa tässä on se, että odotukset ovat aina korkealla kun on menossa hevosta katsomaan ja on jo mielessään ehtinyt muodostaa jonkinlaisen unelmakuvan siitä. Todellisuus onkin sitten jotain aivan muuta. Eikä se ole myyjien vika, useimmat kyllä yrittävät ihan rehdisti kertoa hevosesta. Omat ruusunpunaiset kuvitelmat ovat vaan jo äityneet liian suuriksi...:) Taidankin tehdä päivityksen tästä aiheesta....
Juu, nythän tässä jännityksellä odotellaan päivitystä ja haluan lukea ne hurjemmatkin tapaukset, toki niin, ettei tule vahinkoa kenellekään eikä tunnistettavasti. Mutta odottelen mielenkiinnolla, millaisia hevosia oletkaan ratsastanut.
PoistaJuu, uskon kyllä, että tuommoisen matkan varrella näkee kaikenlaista, sellaistakin mitä mieluummin jättäisi näkemättä.
PoistaYksi asia mulla kuitenkin tuli vielä mieleen tuosta täydellisen hevosen metsästyksestä... nimittäin se, että kun vertailet, niin on ehkä hyvä muistaa, että Lotan kanssa olitte jo saavuttaneet melkoisen luottamuksen tason. Sellaiseen – ja tuskin edes lähelle sitä – ei voi yltää yhdessä tai kahdessa koeratsastuksessa. Oliko Lotan kanssa se sisäisen palon fiilis heti ensiratsastuksesta lähtien? Ja helppo se on täältä sivusta huudella kaikenlaista. Sitä paitsi sun lähestyminen on mun mielestä joka tapauksessa täysin oikea; sopivassa suhteessa tunnetta ja järkeä (vaikka jälkimmäinen sitten tulisin vähän ulkopuolelta :))