Yhdeksän hevosta

Melko turha oli kuvitella, että pystyisin pitämään jonkunlaisen hevostelupaussin. Päinvastoin, hevoskuume on vaan pahentunut.

Laskin juuri, että olen Lotan kuoleman jälkeen ratsastanut yhdeksällä eri hevosellä, osalla useamman kerran. Jotkut hevosista ovat kavereideni hevosia, osa ratsastuskouluheppoja, muutama koeratsastuskin. Omalla tallillakin olen hypännyt ihan tuhkatiheään, milloin mistäkin syystä ja tekosyystä.

Todella mielenkiintoista kokeilla erilaisia hevosia. Joidenkin kohdalla olen iloisesti yllättynyt ja huomannut, että olen tainnut ratsastajana kehittyä jonkin verran vuosien varrella. Kunnes kokeilen toista ja huomaan että hupsista, olinkohan sittenkin ihan aloittelija?

Jokatapauksessa todella hauskaa ja opettavaista. Vain yhden hevosen kanssa tuli hiukan ontto olo, kun en oikein saanut kontrollia. Muuten on jokaisen ratsastuksen jälkeen ollut ihan hyvä mieli. Kuvan mukava Essu-poni oli allani maastoretkellä Bromarvissa.

Iloiset maastoilijat Raaseporin kauniissa maisemissa.

Niin hauskaa kuin on ollutkin kokeilla erilaisia hevosia (ja pitkän päälle näin oppisikin huomattavasti paremmin), huomaan että kaipaan valtavasti omaa mussukkaa. Kaipaan toki Lottaa, mutta haluaisin ylipäätään saada oman hevosen, jota hoivata, johon tutustua.

Pakko nyt yrittää sinnitellä talven yli, jotta saan rahat kerättyä uuteen hevoseen. Tosin muutama ylläpitohevosvirityskin on näkyvissä, joten kukapa tietää miten tässä käy. Ainoastaan sen tiedän, että ilman hevosta en osaa olla.

Vihreyttä ja vanhoja kiviaitoja.