Ihan huikeata

Hiukan jännittyneenä menin taas eilen Ypäjän-open valmennukseen. Viimeksi olen ollut hänen valkussaan heinäkuussa. Sitten oli kaikenlaista työestettä ja Mandy oli välillä saikullakin.
Kävin katsomassa muiden valkkuja ensin ja rupesi jännittämään entistä enemmän, kun valmentaja oli melkoisen tiukalla ja tomeralla päällä.

Frida se ottaa niin söpöjä kuvia, eikö vaan? Mitä tästä bloggauksesta tulisi ilman häntä?

Verkkasin hetken käyntiä ja vähän ravia. Mandy tuntui vähän löysältä, mutta muuten ihan mukavalta.
Valmentaja K sanoi heti, että Mandy näyttää jotenkin erilaiselta ja että sille on tullut kaulaan lihasta. Ja onneksi oikeaan paikkaan, eli sään etupuolelle (eikä esimerkiksi alakaulaan, haha).

Mums, mä saa napsia ruohoa, jeee!

Aloitettiin käynnissä tiukkoja kaarevia uria vähän nelikaarisen kiemurauran tyyliin. Pitkää sivua piti sitten lähettää hevonen oikein vauhdilla lentoon.
Yritin heti saada Mandyn kävelemään pienesti ja terävästi. Sain kuitenkin vähän erilaisia ohjeita kuin toiselta valmentajalta. K käski mennä aika isoa käyntiä. - Sä olet saanut sen elastiseksi ja läpi selän, nyt ei voi vielä koota, kun se elastisuus häipyy, hän sanoi.

Tuhat poseerausta :)

Ravissa tiukat kaarteet ovat vaikeita, erityisesti oikealle. K:n mukaan se johtuu siitä, että Mandyn liikkeet ovat huikean isot ja se liikkuu nyt paljon isommin kuin ennen. Se ei kuitenkaan löydä tasapainoa niin jyrkissä kaarteissa ja liikkeeseen tulee nykivyyttä siksi.
K sanoi olevansa ihan häkeltynyt siitä, miten paljon lihaksia hevonen on saanut, voimaa ja elastisuutta.
- Nyt se voi alkaa kestää treeniä, sillä on oikeat lihakset kasvaneet, se kantaa itsensä, liikkuu selkää käyttäen ja pyrkii eteen, Vielä kesällä se oli aika heikko ja särkyvä. Kun hevonen käyttää oikeita lihaksia liikkuessaan, se kestää käyttöä, K sanoi. Makes sense. Tuo lause oli mun korviin kuin musiikkia!
En ole koskaan saanut niin huikeata palautetta kuin eilen. Toki moni asia on tosi vaiketa, mutta perustaa on nyt rakennetu ilmeisesti oikein.

Muru <3

Harmi kun ei tullut videota, sillä Mandy teki sellaisia ravipätkiä, että valmentaja melkein haukkoi henkeään. Pitkillä sivuilla hän huusi mulle, että lennätä sitä! Nostin Mandyn päätä vähän ylös, jotta lavat saisivat tilaa ja etujalat ehtisivät takajalkojen alta pois. Ja Mandy läks kuin raketti! Siis oikeesti jeskamandeera! Valkoinen lumipallo lentää, nauroi valmentaja kun Mandy kauhoi menemään.

Tässä tänään otettua rakennekuvaa. Ja jep, jos ette aikaisemmin huomanneet, niin hänellä on myös ratsutukka. Siitä tuli hiukan liian lyhyt, kun tapahtui pieni äksidentti. No onneksi on uusiutuvaa materiaalia. Melkoisen takakorkea tuo heppa on, mutta onneksi takajaloista löytyy joustoa!

Toisaalta tuo järkyttävän iso liike on "liikaa" sen pieneen kroppaan. Se ei välillä oikein tiedä mihin se laittaisi jalkansa ja silloin tulee tahtirikkoja. Näin käy juuri kaarteissa, kun se hessuhopomaisesti huitelee jaloillaan ja siinä vaiheessa selkäkin laskee. Se tuntuu tosi tukalalle selkään myös ratsastajalle. K neuvoikin välttämään edelleen tiukkoja kaarteita. Ne helpottuvat sitten, kun hevosta ruvetaan kunnolla kokoamaan, joka kuulemma voisi olla edessä keväällä :) Vielä ei saa ravissa kauheasti koota, jotta selänkäyttö vahvistuu edelleen ja elastisuus säilyy. Mandyllä onkin selkesti tullut lihaksia selkään jo nyt, ja lisääkin saisi tulla.
Suurin ongelma sen liikkeessä on siis se, että etujalat ja takajalat ovat vähän eri paria. Takaa se työntää ihan hurjasti ja kintereissä ei ole nyt mitään ongelmaa. Sen sijaan (takakorkeana, rakennekuva kertonee haasteet!) sen on vaikea saada etusia tarpeeksi nopeasti takajalkojen edestä pois. Rintakehää täytyy saada ylös, ja se nousee vasta kun ravi on tarpeeksi lennokasta.

Sekuntti tämän jälkeen neiti M singahti mun ympäri. Sillä on niitä päiviä, jolloin pää nousee korkeuksiin ja rapsahdukset pelottavat. Hömppä tamma.

Sitten laukkasimme ja nyt hurjan eteenpäin pyrkivä ja hiukan kuumunut Mandy laukkasi parhaimmat laukat koskaan. Vahvaa, isoa laukkaa ja mä istuin kaikin voimin siellä, ei ollutkaan enää ihan helppoa meinaan! Kuntokin meinasi loppua ihan tykkänään multa. K huusi että tuolta laukan pitää näyttää ja että hänellä ei ollut vasempaan laukkaan siinä kohdassa mitään korjattavaa. Halleluja. Mä vaan istuin ja hymyilin kuin idiootti.

Mandy oli tänään ekan kerran koskaan solariumissa ja mä hieroin selkää, lapoja ja rapsuttelin. Mandy osaa nautiskella.

Oikeasta laukasta olin kertonut etukäteen siitä, että usein nousee väärä laukka ja ongelma on suurempi maneesissa kuin ulkokentällä. K tuumasi heti, että johtunee siitä, että maneesissa pyrkimys on huonompi. Totta!
Nostettiin sitten laukkaaa siitä "lennätysravista", rintakehä ylös ja laukkaa. Ja jopa nousi. Ja mitä laukkaa, vihdoin oli tunne että nyt hevonen oikeasti laukkaa ja kuljettaa mua. K:n mukaan laukassa voin mennä tiukempiakin kaarteita ja kootakin hetkellisesti, kunhan ratsastan sitten taas eteen.
Diagonaalin jälkeen käyntiin ja taas valmentaja hämmästyi (niin kuin minäkin). Hevonen siirtyi takaosallaan käyntiin nätisti.

Loppuravien sijaan K suositteli loppukäyntejä pitkällä kaulalla, mutta tuntumalla, jossa melkoisesti kuumentunut hevonen saatiin rauhoittumaan. Mua naurattaa aina niin hitosti kun Mandy kuumenee, se on niin hölmö ja symppis kun se tarjoilee sitä ja tätä. Joskus aikaisemmin se oli mun mielestä ärsyttävää, mutta nyt se on just sellaista pientä hössötystä, joka lähinnä huvittaa.

Jäi kyllä niin hyvä fiilis, että näitä sitten muistellaan kun taas tulee takapakkia!

Tänään Mandyllä olikin hemmottelupäivä, käytiin kävelemässä, syömässä vähän vihreätä, hän sai (multa) hierontaa ja rapsutusta sekä oli elämänsä ekan kerran solariumissa.

Nyt pari kevyttä päivää väliin ja lauantaina on taas valmennusta. Ensi viikolla on rokotus ja Mandy saa varmaan melkein viikon lomailla, pitkästä aikaa.

Niin pal ihana heppa.