Kevytkypärä kesäksi

Minulla on ihana kypärä, josta tykkään tosi paljon ja istuu päähän kuin valettu. Se on Charles Owen Ayr 8, ostin sen Englannin-lomalla kaksi vuotta sitten. Se on kaikinpuolin ihana, mutta kesällä aikamoinen hikipotta. Nyt olen katsellut erilaisia kevytkypäröitä kakkoskypäräksi. Hinta saisi mielellään olla alle sata euroa ja kypärä mahdollisimman kevyt ja ilmava. Minulla on aika kapea pää, joten esimerkiksi Uvex ei käy malliltaan lainkaan (Fridan Uvex-kypärää kokeillut). CO on tarkoitettu juuri tämmöiselle suippopäälle joten se istuu loistavasti.

Netistä olen katsellut mm. seuraavia vaihtoehtoja. Mitään näistä en ole vielä sovittanut. Mikä teidän mielestä on hienoin? Onko kenelläkään kokemuksia jostain näistä?

Lamicellin Ventex -kypärästä löytyisi tällaista herkullista suklaanruskeaa väriä. Hinta on 79 euroa. Tämä on mun mielestä aika kevyen näköinen.

Horse Comfortin kypärä näyttää myös ilmavalta. Hinta on 69e. Aika peruskypärä.

Tästä merkistä en ollutkaan ennen kuullut, Horka Condor.

Kypärää saa sekä strasseilla varustettuna, että ilman. Strassiversio on 79e, strassiton 69e. Huono tuotekuva, ei oikein näy esimerkiksi lipan muoto eikä kypärän profiili. Kuitenkin kiinnostaa kovasti. Tämän käyn sovittamassa ekaksi. Mutta strasseilla vai ilman?

Yllä se strassiton versio.

Lamicellin Ventexin musta versio.

Tämä ruskea näköjään houkuttaa, kun olen sen kopionut tänne vahingossa kahdesta eri paikasta :) tää on nyt listalla kakkosena.

Hööksin Coolmax (yllä) maksaa vajaat 79e ja on ihan kivan näköinen peruskypärä.

Lamicell Transformer ei oikein miellytä silmää, näyttää hieman raskaalta. Tästä olisi kyllä myöskin monta väriä, muun muassa ruskea ja sininen.

Kertokaapa mikäs näistä olisi kivoin ja tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja? Toki hienompiakin löytyy esimerkiksi Uvexilta ja GPA:lta, mutta hinta pomppaa sitten useisiin satoihin ja nyt on tällainen maastoilu/kesäkypärä haussa.

*************************

Lopuksi hieman kuulumisia. Lotta on nyt tuntunut oikein hyvältä ratsastaa ja alan olla toiveikas, että kortisoni on sittenkin auttanut. Tallikaveri totesi tänään maneesissa että sehän näyttää paremmalta kuin pitkään aikaan! 

Yritän ratsastaa sitä niin, että aloitan hyvin huolellisesti pienillä siirtymillä ja ajattelen koko ajan tasapainoa ja takajalkoja alle. Siitä siirrymme pikkuhiljaa pieniin ravi ja laukkasiirtymiin. Näin saan sen kuulolle heti ja takajalat alle ja siten sen on helpompi kantaa itseään ja saadaan painoa pois niiltä etusilta. Eli ei mitään holtitonta ravilampsimista vapain ohjin edes aluksi. Hyvin on kyllä toiminut. Eilen suorastaan hihkuin onnesta, kun tuntui niin hyvältä. Pientä tahtimista tosin oli vieläkin havaittavissa joissain kaarteissa.

Kahtena päivänä olemme myös harjoitelleet lastaamista ja jippii, sekin meni ihan hyvin, tänään lastattiin heppa kolme kertaa traikkuun, takapuomi kiinni ja taas ulos. Ihan hyvin sujui, mutta liina on laitettava heti, muuten se ei onnistu. Mutta hälläväliä miten se sinne saadaan, kunhan menee. Vieläkin muistoissa se kammottava kolmen tunnin lastaus puoli vuotta sitten. Sellaista en halua enää koskaan kokea, joten toivotaan että huomenna kaikki sujuu, kun lähdemme laitumelle.

Hiukan surumielisyyttä ilmassa

Viime päivät pääni on täyttynyt kaikenlaisista ajatuksista.
Onko kortisoni auttanut? Niin vaikea sanoa. Toisaalta Lotta on aivan hurjan hyvä ratsastaa, mutta jotain siinä on.
Olen ratsastanut noin puoli tuntia joka päivä. Alkuunsa muutama kierros on outoa, jäykkää, mutta hevonen kuitenkin korvat hörössä ja erittäin mukava. Hiukan tahmea, muttei kuitenkaan sellaisella vastaanvänkäämistyylillä.
Tänään katselin, kun Frida ratsasti kevyesti. Aluksi näytti taas aika huonolta, mutta selkeästi takaa. Jossain vaiheessa hevonen rupesi pärskymään oikein kunnolla, hakeutui eteen alas ja sitten näytti siltä kuin jokin siellä takapäässä olisi auennut ja askel muuttui huomattavasti paremmaksi.
Samaa fiilistä on itsellä ollut. Kuin lukko aukeaisi.
Fysioterapeutti tai ell eivät kuitenkaan sieltä mitään löytäneet ja kuvattukin on polviin saakka.
Lotalla on taas myöskin aivan hirvittävä kiima. Se on jatkuvasti häntä pystyssä, jalat harallaa ja lorottaa. Kaikenlisäksi se oikein niiaa peppua alas aivan jatkuvasti samalla köyristää lantiota. Se oli niin kiihdyksissään ettei edes vihreä maistunut!!
Toki tuollainenkin voi vaikuttaa, erityisesti sinne takapäähän.
En tiedä enää mitä ajatella. Hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä, ei ollenkaan kipeältä. Laukannostot sujuvat hyvin ja hörökorvin. Laukkakin (ne pienet pätkät) menee erittäin hyvin, paljon paremmin kuin ennen.
Mutta alussa hevonen on vasemmasa kuitenkin melko selvästi epäpuhdas. Tosin ystäväni ei oikein nähnyt samaa.
Kun juoksutin, se selkeästi ontui, toiseen kierrokseen.
Totuushan on se, että hevosella on alkava nivelrikko, se ei koskaan parane. Noin pienillä löydöksillä ja hoidolla se voisi kuitenkin olla käyttökunnossa periaatteessa vielä pitempäänkin.
Suoraan sanoen väsyttää ja masentaa tämä pohdiskelu. Olenko sokea vai päinvastoin ylihuolehtivainen? En enää osaa sanoa.
Voisin toki viedä Lotan jälleen klinikalle (ja maksaa TAAS monta sataa euroa). Olen nyt kuitenkin päättänyt, että hevonen lähtee suunnitelmien mukaan laitumelle. Liikutetaan kunnon mukaan. Laitumella se pääsee liikkumaan koko ajan, mikä on ainakin nivelille hyväksi. Viimeisin mitä haluan nyt tehdä on seisottaa sitä pienessä tarhassa.
Kesän lopulla sitten katsellaan mikä tilanne.
Myös pahimmat vaihtoehdot ovat jälleen mielessä. Muttä tätä se elämä on.
Nyt otan (ainakin kovasti yritän), vain päivän kerrallaan ja toivon parasta.

Viime kesän helteillä.

Täytyy kyllä sanoa, että surumielisyyttä on ilmassa.

Ankaraa treeniä

...nimittäin laiduntreeniä! Ja sehän on sitä parasta treeniä, keskivartalon kehittämistä.

Sujuvasti suuhun häviävät ruoho ja voikukat, ylähuuli tunnustelee ja hylkää päättäväisesti vääränlaiset vihreät. Voiko olla ihanampaa kuin kevään vihreä, mehukas ruoho? Siinä on kaikki ravinteet mitä hevonen kaipaa, sitä ei korvaa edes kallein ja hienoin purkkirivistö.

Tää on mun laji, täs mä oo hyvä.

On jännä ajatella, että hevonen tietää vaistomaisesti, mitä voi syödä, mitä ei.  Kai sen sanoo hevosen luontainen vaisto, vai opettako emä sen jollain tavalla varsalle?  

Oho, astuin narun päälle, ei haittaa, pääasia että saan syödä.

Lyhyttä, vihreää ja mehukasta.

Välillä nautiskellaan silmät kiinni.

Ihanaa kun pääsee taas ratsastamaan. Vielä otetaan kuitenkin kevyesti. Tänään menin puolisen tuntia kentällä, ihan mukavan tuntuinen hevonen ja mielestäni liikkui puhtaasti.
Tulevalla viikolla nostetaan rasitusta ja treenataan vihreän syöntiä. Myös lastausta pitäisi harjoitella, sillä ensi sunnuntaina on taas jännä päivä, kun Lotta lähtee laitumelle saaristoon.

Kyllä maistuu.

Helteisen päivän iltamaasto

Kylläpä on ollut kuuma! Lähdettiin ystäväni kanssa maastoon vasta puoli kahdeksan aikaa illalla. Samainen ihana ystäväni kävi keskellä päivää kastelemassa molemmat hevoset. Hepat olivat tietysti käyneet heti piehtaroimassa itselleen hurjat hiekkakuorrutukset.
Ennen maastoa huuhtelin Lotan vielä uudestaan muualta paitsi satulan kohdalta. Se vaikutti ihan pirteältä ja tyytyväiseltä kuumankin päivän jälkeen, taitaa olla sen verran arabia hepassa, että kestää kuumaa.

Ruuna haluaa aina olla ekana tallissa, vaikka muuten se menee Lotan hännän taakse aina turvaan!

Ihana maasto ja sen kruunasi se, että pääsin nyt ekan kerran pitkästä aikaa hiukan ravaamaan ja otettiin ihan pieni laukkapätkäkin. Tosi pirteä ja menohaluinen Lotta! Ja ainakin tuntui täysin siltä, että liikkui puhtaasti, vaikka maastossa on kyllä vaikeampi arvioida hevosen liikettä. Huomenna katson hieman tarkemmin kentällä.

Kävelyä tuli siis tehtyä tällä erää melkein kolme viikkoa kun laskee mukaan viikon ennen piikitystä. Hassua, miten hoito-ohjeet eri maissa muuten vaihtelevat, Kaviouralta -blogin Maukan Pantos piikitettiin samaan aikaan kun Lotta, ja heille oli määrätty vain pari päivää kevyttä liikuntaa piikin jälkeen, sitten paluu normaaliin (http://kaviouralta.vuodatus.net/ ), kun meille suositus oli kaksi viikkoa kävelyä.

Onnellinen ratsastaja.

Leppoisaa kävelyä (ja hiukan jumppaa)

Kävelyä, kävelyä....eka viikko taluttaen, nyt jo selästä. Oikeastaan sopii näille helleilmoille hyvin!
Eilen oltiin maastossa Lotan kanssa kahdestaan. Tamma pörisi pää pystyssä, kaikki oli niiin pelottavaa. Tallilta pois jumitti eikä käynti kulkenut ollenkaan. Kaikkea piti katsoa niin että meinattiin pudota ojaan.

Käytiin vähän kiipeämässä.

Kotimatkalla käynti kiihtyi. Ja kiihtyi. Vaikutti kyllä kovin terveeltä, sen verran jaksoi sählätä ja säpsähdellä :) Hyvä merkki!

Kotimatkalla alkoi askel pidentyä ja tahti kiihtyä.

Pitkin pellonreunaa....

Reippahasti käypi askeleet...

Istuin eilen pellonreunalla ja katselin, kuinka Lotta veti vihreää ruohoa suuhunsa kuin viimeistä päivää. Rouskutus vaan kävi ja voikukat hävisivät. Kyllä oli nautinto.
Vihreys on nyt niin huikaisevaa!

Ja eikun vihreälle, mumsmumsmums...

....mumsmumsmums...älä vaan vie mua vielä pois...mumsmums

Aaaah, mumsmums....

Moni on toivonut tarkempaa selostusta ja videoita Heli Hyytiäisen antamista jumppaohjeista. Yritin houkutella Fridaa kuvaamaan, mutta se oli kyllä hankalaa. Lotta oli sillä hetkellä tosi levoton, oli kiire päiväheinille yms. Tässä vain muutama pysäytyskuva videosta (joka oli kauheta sählinkiä).

Ekassa kuvassa Lotan selkä normitilassa. Tässä näkyy myös se ongelmakohta oikean lavan takana.

Kutitettaiskos sua vähän mahan alta?

Tässä  raavin Lottaa kynsillä mahan alta, hevosen pitkittäissuunnassa, vatsan "saumakohdasta".  Apuna voi käyttää vaikka raipan kahvaosaa, jos tarvis. Raapia pitää kovaa, jotta olisi vaikutusta. Ei kannata yrittää, jos varoo kynsiään.

Porkkanavenytyksiä. Tässä hiukan liian ylös, oikeampi kohta olisi ratsastajan polven korkeudella. Tässä jujuna on katsoa, näkyykö selkälihaksissa liikettä. Lotalla ne liikkuivat selkeästi kun se venyttää näin.

Voimia ja jaksamista Kyra!

Luin juuri uutisen että Kyra Kyrklundilla on todettu rintasyöpä. Toivotan hänelle koko sydämestäni paranemista, voimia ja jaksamista!

Kyra on idolini. Pääsin häntä kerran tapaamaan ja haastattelemaan. Istuimme Kyran kanssa kahdestaan maneesin katsomossa ja joimme kahvia. Kun sokeria ei ollut, haki Kyran hevosen hoitaja Maxin harjapakista minulle sokeria. Join siis kahvini seassa Maxin sokeripaloja. Iiiik! En pystynyt välillä olemaan hihkumatta kun haastattelin Kyraa.

Mikä onni meille kaikille ratsastajille, että meillä on Suomessa Kyra Kyrklundin kaltainen esikuva!

Onnesta soikeana Ypäjällä vuonna 2010.

Lotta ja lapamonttu (Raportti Heli Hyytiäisen vierailusta)

Nyt olisi niin paljon kerrottavaa, että mistä oikein alottaisi. Tänään Lotta pääsi siis fysioterapeutti Heli Hyytiäisen käsittelyyn (katso edeltävän postauksen linkistä lisätietoja Helistä). Täytyypä ihan ekana sanoa että Heli on kyllä niin mukavan ja aidon oloinen ihminen, että sain hänestä jo ekoilla minuuteilla todella hyvän mielen.

Kirjoittelen tässä näitä asioita myös itselleni muistiin, paljon tuli tietoa ja ohjeita. Joten tekstistä on tulossa PITKÄ! Ja kuviakin tuli vain muutama, kun ei oikein ehtinyt muuta kuin kuunnella ja katsella.

Apua, hevosessani on monttu!

Ensinnäkin, mitään dramaattista ja kauheaa ei onneksi löytynyt! Suurin asia mihin Heli kiinnitti huomionsa heti, on Lotan lapojen toispuoleisuus. Oikea lapa on siis paljon suurempi kuin vasen. Tai oikeammin sanottuna, se näyttää suuremmalta, sillä oikean lavan takana on paljon suurempi kuoppa kuin vasemman. Vasemmalta hevonen näyttää melko hyvältä, oikealla on lavan takana, satulan etureunan kohdalla ihan kunnollinen monttu.

Heli arveli, että tämä saattaa johtua osittain kipeästä oikeasta jalasta, jota hevonen on varonut. Hän myös muistutti, että kaikki hevoset ovat enemmän tai vähemmän toispuoleisia.

Monttu aiheuttaa monenlaista probleemaa. Satula jää oikean lavan takaa ilmaan ja satula valahtaa siksi hieman vasemmalle. Tästä johtunee myös se tunne selässä, että vasen puoli olisi hieman alempana kuin oikea. Myöskin satula ajautuu joskus, varsinkin laukassa, hieman vinoon, jollen ole hyvin tarkkana omasta istunnastani.

Satula tyhjän päällä

Muuten satula istui kuulemma Lotan selkään melko hyvin (toppausta voisi kyllä harkita). Se kuitenkin tuppasi menemään vinoon jo kun hevonen oli paikoillaan. Siihen ei kuitenkaan auta erilainen satula, kaikissa tulisi olemaan tämä ongelma. Kyselin, josko voisi laittaa Mattesin karvattomaan romaaniin, jota pidämme satulan alla, lisää täyttöpaloja oikean lavan taakse.

Helin mukaan parempi tapa olisi leikata pisaran mallisia, asteittain pieneviä kangaspaloja jostain teddykarva-tyyppisestä materiaalista, ja ommella ne kiinni satulahuopaan montun kohdalle, täytteeksi. Niistä voi sitten lihasten kasvaessa poistaa aina yhden kerrallaan.

Näytin vissiin hieman epäileväiseltä (olen kyyninen toimittaja), jolloin Heli perusteli näyttämällä miten monta potentiaalista sauma- ja painaumakohtaa yksi ohutkin Mattes-(tai muu) romaani huovan ja satulan välissä mahdollisesti aiheuttaa. Totta.

Heli mukaan Lotalle kannattaisi myös kokeilla satulavyöhön pehmustetta, vaikkapa ravureiden silavyötä. Lotta nimittäin tapansa mukaan irvisteli ja nosteli takajalkaansa, kun Heli paineli sitä satulavyön kohdalta ja mahan alta.

- Tämä saattaa olla opittua käytöstä ja/tai sitten tamma on hyvin herkkä. Tällaiset arabi-täykkärit ovat usein niin herkkiä, että on hyvin pienestä kiinni, milloin ne tuntevat olonsa mukaviksi, Heli tuumasi.

Lotta oli muutenkin varautunut, sillä olimme taas klinikalla, jossa se viimeksi perjantaina sai piikkejä ja muuta kauheaa. Se nosteli päätää ja potki takajaloillaan. Heli kyselikin heti, että mahtaako tämä potkia ja sanoin että kannattaa kyllä pitää silmät selässäkin tämän kanssa, luonne on hieman kipakka...

Lotta näyttää ihan miniponilta pitkän Helin vieressä. Ystäväni Jaana oli avustamassa.

Ja kas näin selkä nousee, selkä nousee näin!

Ja sitten näihin jumppaohjeisiin. Ensinnäkin, selkälihakset on saatava paremmin käyttöön, varsinkin sieltä oikealta puolelta. Hevosen selkälihasten aktivoinnista vatsan alta olen kyllä kuullut ja yrittänytkin, mutta Lotta on lähinnä luiminut yrityksille. Heli varoitti laittamasta käsiä jaloillaan huitovan hevosen vatsan alle mutta tunnen hevosen niin hyvin, että eipä se mitään tehnyt kun kokeilin.

Ajatus on siis rapsuttaa tai raapia hevosta sormilla satulavyön edestä, keskeltä vatsaa pitkittäissuunnassa. Ja kovaa! Ei siis tökkiä, vaan rapsuttaa, kuin siellä olisi kärpäsiä. Ja kappas vaan, Lotan selkä nousi kuin jousilla. Ja ylähuuli alkoi venyä, sehän nautti ihan täpöllä! Olin tosi yllättynyt.

Teimme tätä ainakin yhdeksän kertaa, ja kerta kerralta selkä nousi paremmin. Saimme ohjeeksi tehdä lihasaktivointia joka käänteessä, harjatessa, tarhasta tuodessa, ennen satulointia ym. Pieni tauko aina nostojen välissä. Selän nosto on hevoselle melko raskasta.

Vielä parempi olisi, jos selkää aktivoisi erityisesti oikealta puolelta. Sitä voi tehdä niin, että nostaa vasemman etusen ilmaan, ja rapsuttaa samalla vatsan alta, jolloin hevonen nostaa vain oikean puolen selkää.

Porkkanavenytyksiä olemme tehneet aikaisemminkin, mutta Heli näytti niihin uuden tavan, joka aktivoi kaulan ja lapojen ohella selkää. Venytykset hieman ylempänä, ei niin pitkälle taakse ja oma katse samalla selässä, näkyykö siellä jotain liikettä lihaksissa? Ja näkyihän siellä, todellakin.

Käytiin läpi vielä etujalkojen välistä taakse -venytys (tarpeeksi alas, makupala lattian tasolla), sekä kyselin olinko tehnyt oikein Lotan jalkojen venytykset. Niihinkin sain lisäohjeita, kuten myös hevosen lihashierontaan, joka on myös hyödykästä itse tehtynä.

Lotan selän lihaksista ei löytynyt kuin pientä kireyttä ristiselän kohdalla. Heli selvensi myös yhden asian, jota olen miettinyt. Jos hevosen selkärangan vierestä vetää terävästi kynsillä ja hevonen notkauttaa selkäänsä, se on vain hyvä ja terve merkki. Sen sijaan jos painelee kunnolla selän pitkiä lihaksia, ja hevonen reagoi voimakkaasti, se on huono merkki.

Helin juttuja kuunteli herkeämättä ja pari tuntia vilahti nopeasti.. Lottaa rupesi kyllä sapettamaan pikkuhiljaa paikallaan olo, mutta kiltisti se oli.

Kraniosakraalit, OTE-terapiat, laserit ja mitä-näitä-nyt-on....

Käytiin Helin kanssa myös pitkä keskustelu siitä, minkälaisia hoitoja kannattaisi noin ylipäätään hevoselleen ottaa. Hevosala kun on oikein promiseland kaikenlaiselle (kalliille) huuhaalle. Itse olen skeptikkona hyvinkin epäileväinen. Mielestäni on turha väitellä uskon asioista. Jos joku vaihtoehtohoito auttaa jollekin, hieno homma, mutta ei se todista sitä että se auttaisi kaikille muillekin. 

Otan asian vakavasti, kun siitä on tieteellistä tutkimusta.

Helin mukaan erilaiset uuden hieronta- ja hoitomuodot ovat tavallaan poimintoja isosta fysioterapian paletista, jossa käsittely- ja hierontatapoja on kymmeniä, ellei satoja. Hevosen ja tapauksen mukaan sitten valitaan paketista sopivimmat.  Sen sijaan monet "uudet" hoitomuodot ovat varsin yksipuolisia ja toimivat joillan, jolle ne juuri sillä hetkellä sattuvat sopimaan.

Heli  myös muistutti, että vaikkapa Back on Track -tuotteista ei ole mitään tutkimuksia, toimivatko ne vai ei. Hän ei myöskään käytä linimenttejä, sillä niiden tuoma apu on nimellinen.

- Käytä maalaisjärkeä, kun menet sinne kauppaan, sanoi Heli monta kertaa. 

Ihanaa kun hevosalalla on vielä tällaisiakin ihmisiä!

PS. Liikettä emme katsoneet nyt lainkaan, sillä Helin mielestä piikityksestä oli niin vähän aikaa. Palaamme asiaan loppukesästä, Heli haluaa nähdä Lotan silloin uudestaan.

PS.2  Onnittelut, jos pääsit tekstin loppuun saakka! Oliko liian pitkä selostus?

Siinä sit vaan höpistään ja höpistään, mä haluun mennä syömään mun loput heinät, sano Lotta.

Huomenna jännä päivä

Huomenna onkin jännä ja mielenkiintoinen päivä. Lottaa tulee katsomaan fysioterapeutti ja hevosen biomekaniikan asiantuntija Heli Hyytäinen.
http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/ajankohtaista/2012/120724_fysioterapia_tutkinnot.html
http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/hevossairaala/tukipalvelut/fysioterapia.html
Mulla kävi nimittäin niin hyvä tuuri! Voitin hevosklinikka Hippomedin palkinnon, joka sisältää Hyytiäisen usean tunnin hoitosession hevoselle. Tarkistetaan hevosen liike, annetaan jumppaohjeita ja katsotaan satulan sopivuus.
Hyytiäinen on erittäin pitkälle kouluttautunut ja arvostettu fysioterapeutti. Hänellä on alasta maisterin tutkinto ja suunnitteilla myös tohtorin väitöskirja.
Olen ollut hänen Hevosen biomekaniikka -luennollaan aikaisemmin ja vakuutuin hänen asiantuntemuksestaan. Lisäksi Hyytiäinen on mainio, iloinen ja innostava persoona (ei, tämä ei ole mainos, vaan ihan oma fiilikseni).

Ratsastaja on se hevosen tärkein oma fysioterapeutti ja hevosen lihaskunto pitkälti kertoo, miten kuski on onnistunut.

Ajattelin jo siirtää aikaisemmin sovitun tapaamisen loppukesään, kun Lottahan on nyt kävelyliikunnalla. Eläinlääkärin mukaan hevosta voi kuitenkin juoksuttaa muutaman kierroksen.
Jännittävää ja mielenkiintoista nähdä, mitä Heli sanoo.

Klinikalla

Tänään oli siis klinikkapäivä.

Olin hyvissä ajoin tallilla, klinikalla puolestaan aikataulu oli hieman myöhässä joten kävin Lotan kanssa pienellä maastokävelyllä ennen lääkäriä.

Pikku herkuttelua ennen piikkejä...

Kävelytin Lottaan ensin klinikalla sisällä kovalla lattialla pientä ympyrää, oli ihan puhdas. Sitten juoksutettiin maneesissa suoralla käyntiä ja ravia sekä ympyrällä kaikki askellajit. 

Lotta totteli niin hienosti, se on oppinut juoksemaan liinassa kivasti.

Lääkärin mielestä Lotta ontui selvästi oikeaa etujalkaa ulkojalkana, eli vasemmassa kierroksessa, ravissa. Ontuma oli 1,5/5. Käynnissä, laukasssa ja oikeassa kierroksessa puhdas. Takapää toimi kuulemma oikein hyvin.

Taivutettiin jalka alaosasta ja reagoi voimakkaasti. Eläinlääkäri arvioi, että kipukohta on vuohisnivelessä. Se puudutettiin ja kokeiltiin juuoksuttamista jonkin ajan päästä uudestaan. Lotta piti myös rauhoittaa puudutusta varten, joten se oli melko unelias kun piti juosta ja sain tehdä oikein töitä että sain sen liikkeelle, piiskan heilutus ja kunnon viuhuna ei pelottanut sitä tippaakaan :)

Ell arveli, että puudutuksesta saatiin 90 prosentin vaste, joten kipukohta löytyi aika helposti. Niveltulehdus siis diagnoosina. Myöskään aikaisempi toinen kipukohta eli ruununivel/kavioluun takaosa ei ollut enää kipeä johtuen ilmeisesti kengityksen muutoksista, kantaa on saatu tuettua nyt hyvin. Tässä vaiheessa suositeltiin siksi paikallista hoitoa, eli kortisonia ja kipulääkäkettä Tildrenin sijaan. Jos kortisoni ei auta tai on lyhytvaikutteinen, niin sitten voidaan laittaa Tildren.

Niinpä Lotta piikitettiin ja nyt syödään kuurin kipulääkettä, kävellään pari viikkoa ja sitten palataan normaaliin. Takaisin tositoimiin pääsee, jos siis kaikki menee hyvin, nopeammin kuin Tildrenin jälkeen.

Mä oon niiiiin väsynyt.

Tavallaan hyvät tulokset siis. Tällä kertaa ei otettu kuvia lainkaan, sillä niitä otettiin runsaasti puoli vuotta sitten ja muutoksia ei siinä ajassa luultavasti ole tullut. Seuraavat kuvat sitten syksyllä, jos tarvis. Lääkärin mukaan Lotan jalassa on melko lievä muutos kuitenkin, ei varsinaisesti rikkoa vaan alkua, joten tulehdukset on tärkeä hoitaa pois.

Pikku lapuilla pestiin Lotan jalka ja se otti neitiä kovasti päähän. Rauhoite vei kuitenkin voimat.

Niin kurjaa kuin se onkin että hevonen sairastaa, niin päivästä jäi kuitenkin hyvä mieli.  Ell oli kirjannut papereihin "erittäin hienossa kunnossa oleva hevonen", ja täytyy kyllä sanoa, että Lotta on nyt tosi hienossa kunnossa. Mistään lihaksista, selästä tms. ei löytynyt mitään kipua tai poikkeavaa, oli lihaksiltaan symmetrinen (aina ennen sanottu jonkin verran toispuoleiseksi). Kivaa, että kengitys on auttanut.

Hassuinta ja liikuttavinta oli se, että mun täytyi itse klipata Lotalta alue kaulasta ja jalasta. Se ei kertakaikkiaan halunnut että hoitaja tulee lähellekään sen klipperin kanssa. Kun otin sen omaan käteeni Lotta näytti hetken epäluuloiselta (sitä ei ole kai koskaan klipattu), mutta antoi mun sitten ihan rauhassa klipata. Tää tuntui kyllä niin hyvältä. Mun ihana ihana mussukkani luottaa muhun, ei parempaa vois olla.

Voi että mä toivon nyt että piikitys auttaisi!

PS. Ai niin, ja kyselin siitä, miksi hevonen on alkuratsastuksessa niin jäykkä ja huono ja sitten vertyy hyväksi. Lääkärin mukaan se on todella yleistä. Ihmiset eivät oikein osaa edes ajatella että hevonen on sairas. Jos se verryttelyn jälkeen liikkuu oikeinpäin, painoa takaosalla ja hyvällä kuolaintuntumalla, niin silloin se usein liikkuu puhtaasti, vaikka sillä olisikin vaikka niveltulehdus. Kuolain antaa tukea ja takaosalla oleva paino helpottaa myös etujalkoja. Jos hevosta ei juoksuta, niin silloin ei helpostikaan näe, että se onkin epäpuhdas. Sitten vasta ostotarkastuksessa hevonen voikin olla yllättäen epäpuhdas vaikka omistajan/myyjän mielestä se ei olisi koskaan ennen ontunut.

Arvotaan hyvä päivä, huono päivä ja lisänumerot

Eilen tein Lotan kanssa ihan pienen maastokävelyn, se oli tahmea ja outo. Pari ravikierrosta maneesissa vahvisti asian. Vasempaan kierrokseen todella jäykkää liikettä ja jopa ontumista. Oikea hiukan parempi, mutta hevonen oli haluton liikkumaan, en kiusannut sitä enempää.

Tänään oli vastassa innokas ja pirteä, erittäin kiimainen daami. Pää pystyssä, hirnui ja tepasteli. Käytiin talutuslenkillä maastossa, Lotta tarpoi kovaa kyytiä ja hirnui aina välillä. Sekopää!

Evästauko pikku lammen rannalla.

Juoksutin vielä hiukan kentällä, vasen kierros oli edelleen huono, muttä ei mikään kauhean paha. Oikea ihan kohtalainen ja heppa jopa laukkasi ihan pyytämättä.

On tämä kyllä mielenkiintoista...

Vuoden ajan bloggaajana (Ajatuksia blogin pitämisestä)

Jestas sentään, ihan pääsi menemään ohitse blogin vuosipäivä! Ensimmäinen postaus oli 1.5.2013. Ajattelin tapahtuman kunniaksi kertoa hieman ajatuksiani bloggaamisesta.

Bloggaaminen houkutti jo pitkään ennen sen aloittamista, mutta en jostain syystä kehdannut aloittaa omaa nettipäiväkirjaa. Kehtaaminen ei liity siihen, ettenkö ilkeisi julkaista tekstejäni, se on minulle lähes jokapäiväistä ison maakuntalehden toimittajana. Mutta ehkä asia liittyykin siihen, että töissä olen tarkka ammattiteksteistäni, blogissa en jaksa niin kauheasti pingottaa ja siksi mietin, onko järkevää päästää ilmoille näitä ei-niin-kauheasti-miettyjä kirjoitelmia.

Onneksi kuitenkin aloitin! Bloggaamisesta on tullut rakas osa tätä harrastusta. On aivan ihanaa jakaa kokemuksia muiden alan harrastajien kanssa ja lukea toisten blogeja. Tuntuu kuin tuntisin useat blogikolleegani.

Lotta vime kesän laidunkauden alussa. Pian pääsee taas laitumelle!

Blogi syntyi oikeastaan siksi, että tyttärelläni Fridalla oli kova hinku kuvata. Nyt innostus on lopahtanut kokonaan, joten hienoja kuvia on tarjolla harvoin. Onneksi tämä ei näytä lukijoita kovasti harmittavan, sivujen latauksien määrä on vain kasvanut. Tyypillisenä päivänä latauksia saattaa olla 100-150.

Pääsiäisenä kisoissa.

Ilahdun aivan suunnattomasti, suorastaan lapsellisen paljon, kun saan kommentteja! Postauksen jälkeen katselen aina pitkään, josko joku kommentti ilmestyisi. Yritän muistaa tämän tunteen kun luen muiden tekstejä. Haluan jättää kommentin aina kun vaan jotain (positiivista, samaistumista tms.) tulee tekstistä mieleen. Liian usein vain mietin päässäni jotain, enkä jätäkään kommenttia. Tähän yritän tehdä parannuksen.

Jos kommentin jättäminen on hankalaa vaikkapa roskapostitunnisteen takia, niin kommenttia tulee jätettyä paljon harvemmin.

Viime kesän maastoiluja saaristossa.

Vaikka aloitin blogin ajatuksella, että siitä tulee mun ja Lotan treenipäiväkirja, olen alusta asti huomannut, että vuorovaikutus lukijoiden kanssa on kuitenkin kaiken a ja o.

Kiitoksia ihan hirveästi kaikille lukijoille jotka olette jaksaneet seurata touhujamme ja kommentoida!

Ja sitten näihin lukuihin. Blogilla on lukijoita jo käsittämättömät 110! Sivujen katseluja on vuodessa yli 30 000, mistä olen myös todella hämmästynyt. Mielestäni se on aika paljon.

Suosituimmat tekstit koko aikana ovat olleet nämä:

Miten niitä hyväkäytöksisiä heppoja tehdään?

24.5.2013

278

Kesäillat jo mielessä

2.5.2013, 2 kommenttia

234

Mistä tätä intoa oikein riittää?

4.3.2014, 20 kommenttia

220

Voi surkeus

29.3.2014, 21 kommenttia

208

(Loputtomia) satulapohdintoja

16.11.2013, 10 kommenttia

199

Joskus hypätään  ihan pieniä ja Lotta tykkää.

Kirjoitan tekstit yleensä tosi nopeasti, suurempia ajattelematta tai kikkailematta. Kirjoitusvirheitä korjailen jälkikäteen. Olen hieman löysä tämän suhteen, jokunen virhe ei häiritse, onhan tämä vapaa-aikaani!

Blogi kertoo lähinnä arjestamme. Mielipiteitä minulla olisi, vaikka muille jakaa, mutta en tähän saakka ole jaksanut mitään erityisiä mielipidepostauksia rustailla. Ennen kaikkea haluan kirjoittaa pienistä ahaa-elämyksistä ja tunteista, mitä ratsastus ja hevosen kanssa touhuilu herättävät. 

Olen niin kaunis!

Onnistumisen tunteen voi tuoda ihan pieni asia, kuten vaikkapa sellainen hetki hevosen kanssa, että tuntee ymmärtävänsä sitä hieman enemmän. Tai muutama minuutti, jolloin ratsastus tuntuu juuri siltä, miltä sen kuuluisi tuntua. Näistä haluan täällä kertoa.

Ihanaa, että olette mukanani seuraamassa elämäämme!

Laukka-ahaa, hahaa!

Sen sijaan että voivottelisin tänään ontuvaa Lottaa, hekumoinkin hyvällä ahaa-elämyksellä. Mentiin tänään laukkaa, joka tuntui niin hyvältä, että hymyilin onnessani vielä ruokaostoksillakin. Olisinkohan löytänyt ratkaisun meidän laukka-ahdistukseen?

Lotta oli pirteä ja sille oli tullut taas hurja kiima. Hain sen tarhasta talliin, pesarille se hirnui ja pörisi, pää pystyssä steppasi kuin kahjo. Kentälle päästyämme kaverini nauroi, että Lotta oli roikkunut tarhan portilla ja ruiskinut innoissaan, kun hän meni ruunansa kanssa ohi.

Samalla mietittiin, jos se outo jäykkyys voisikin olla kiimaan liittyvää. Viimeksi sama toistui nimittäin viisi viikkoa sitten, muistaakseni silloinkin oli kiima. Kaveri mietti, että jos vaikka munasarjoissa olisi jotain kipeätä, joka säteilisi takapäähän.

Lotta tuntui aluksi taas jäykältä, muttei ollenkaan niin pahalta kuin eilen. Päätin sitten ratsastaa ihan normisti ja katsoa kuinka käy.

Tamma alkoi tulla paremmaksi ja paremmaksi. Nostin laukan ja pidin ohjat kevyellä tuntumalla, välittämättä lainkaan mistään peräänannoista ja annoin hepan vaan laukata, laukata, laukata. Sellaista estelaukkaa. Lotta laukkasi kivasti, turpa taivaissa, mutta rytmikkäästi, halukkaasti ja tahdikkaasti. Se oli hyvin ohjailtavissa ja vauhti oli sopiva.

Normistihan sitä kärsii sellaista peräänantopakosta, hevonen on saatava kaula kaarelle, maksoi mitä maksoi. Usein Lotta on haluton laukkaamaan, mutta nyt ei ollut. Laukkasimme erilaisia kuvioita ja kaikki sujui. Ja sitten, simsalabim, se alkoi omintakeisesti hakeutua peräänantoon, kauniiseen sellaiseen. Itse en tehnyt käsillä yhtään mitään muuta kuin ohjailin pikkuisen ja puristelin nyrkkiä kun piti himmata vauhtia hiukan. Sain vasempaan laukkaan hyvän tasapainon ja reippaan poljennon ja ennenkaikkea, se ei ollut töpötöpöä, vaan hienoa, rentoa maasta irtoavaa pyöreätä laukkaa ja minä vain istui ja nautiskelin. Ihan mahtavaa.

Näinhän sitä kuuluisikin ratsastaa, mutta käsi sydämellä ihan oikeasti, kuinka moni näin tekee? Jos en ihan väärin ole huomannut, niin kyllä monella ratsatajalla on pahanlaatuinen peräänantopakko (itse myönnän ainakin sen ensimmäisenä). Onhan hevosta toki myös helpompi ratsastaa kun sen pää on luotiviivalla. Mutta Lotan kanssa taitaa nyt olla parasta ottaa laukassa pari askelta taaksepäin, ja pitää ainoana tavoitteena hevosta, joka haluaa laukata ilman paniikkia ja pakkoa, pysyy rytmissä ja pitää laukkaa yllä. Siitä sitten etenemme, oikeata tietä, näytti miltä näytti.

Siinä laukatessamme tuntuivat kaikki jäykkydet myös katoavan. Vain pikkuisen vasemmissa kaarteissa tuntui ajoittain epätahtiselta. 

Ota tästä nyt sitten selvää. No, katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Elämäni hevonen.

Ja taas pohditaan onko heppa kunnossa....

Kuten olen ennenkin lukuisia kertoja todennut, vapaat eivät sovi Lotalle. Vappuna sille tuli kuitenkin pakosta yksi vapaa, jolloin en ehtinyt tallille.

Torstaina osallistuin erään uuden valmentajan tunnille kokeilumielessä. Se kului lähinnä valmentajan puhuessa ja hevoset seisoivat. Hiukan menimme ravia ja pari laukannostoa. En ehtinyt etukäteen yhtään verkkaamaan ja Lotta oli valtavan jäykkä ja muutenkin huono, eikä asiaa parantanut se, että emme ehtineet lainkaan liikkua, kun tunti oli lähinnä teoriaa (asioista, jotka tiesin jo etukäteen). Valmennuksen jälkeen tuli kiire kotiin, joten hevonen jäi käytännössä liikuttamatta. Harmillista.

Seuraavanakin päivänä Lotta tuntui todella jäykältä. Laitoin sen parin päivän liikkumattomuuden piikkiin ja päätin ratsastaa ihan kunnolla ja katsoa vetristyykö se. Parinkymmenen minuutin päästä se liikkui jo ihan eri lailla ja oli hetken päästä jo oikein tosi rento ja hyvä, jopa tosi kivoja laukkapätkiä. Kyselin jällleen maneesissa samaan aikaa olevalta, miltä näyttää ja vastaus oli että molempiin suuntiin näyttää puhtaalta. Silloin oltiin jo loppuraveissa ja Lotta kulkikin oikein mukavasti, suorastaan kivasti.

Mutta tänään. Voi voi. Ajattelin, että viimeistään nyt pitäisi hevosen jo olla hiukan vetreämpi, mutta huonolta se näytti taas. Niin kireältä takaa, että pahaa teki. Toisaalta se näytti kuitenkin hyvin tyytyväiseltä ja ravasi korvat tötteröllä (Frida siis ratsasti) sekä todella yhteistyöhaluisen näköisenä. Ja oli kuulemma pirteä! Kuitenkin kroppa oli jäykkä ja liike epätahtista. Frida ravaili ja laukkasikin rennosti jonkin aikaa, meno parani huomattavasti mutta ei tullut ihan sataprosenttisen hyväksi kuitenkaan.

Ongelmainen etujalka on ollut nyt ihan kylmä ja hyvä, joten en voi uskoa, että ongelma on siellä. Taas näyttäisi siltä, että siellä takapäässä jokin ottaa vastaan. Siltä se tosin näyttti viimeksikin, mutta silti takaa ei löytynyt mitään.

Varasin Lotalle klinikka-ajan perjantaiksi. Katselen tässä vielä viikolla, miltä se vaikuttaa ja liikutan kunnon mukaan.

Kurjaahan tämä on, mutta toisaalta tämä on ollut koko ajan odotettavissa. Luulin jo kuukausi sitten että nivelvaivat ovat palanneet, mutta sittenhän Lotta muuttui taas yhtäkkiä hyväksi. Siksi katselen nyt viikon, mutta varasin kuitenkin ajan, jos sitä tarvitaan niin on sitten valmiina. Sen voi peruuttaa vuorokautta aikaisemmin (mutta tuskin perutaan). Ja luojan kiitos, klinikka on samassa pihassa kuin talli, niin sinne on helppo piipahtaa!

Aika hassua miten tämä vaihtelee. Lottahan oli tosi hyvä tässä välillä, kun treenasimme kisoihin. Silloin se oli oikein vetreä. Tuossa alla olevat videot on otettu vain muutama päivä sitten ja kyllä minusta silloin Lotta liikkui hyvin.  Tosin sinäkin päivänä oli aluksi jäykkä. Nyt ei näytä kunnon jumppakaan auttavan.

En nyt osaa oikein kauheasti edes stressata tätä, tällaista tämä hevosten kanssa on. Katsotaan ja pysytään rauhallisena.

Lotta ja pinkit pintelit.