keskiviikko 31. elokuuta 2016

Epätoivo ponin silmissä

Poikkeuksellisesti nyt on pakkoa puuttua muiden asioihin.

Puolitoista vuotta sitten, myytyäni Coco-hevosen, etsin uutta heppakaveria. Kävin koeratsastamassa ihan meidän lähellä erästä oikein kaunista isoa ponia. Se oli hyvin pidetty, liikkui kivasti ja oli selkeästi laadukas, mutta oli todella jännittynyt. Herkkä poni oli ollut pienessä ratsastuskoulussa ja toiminut tunneilla joskus paremmin, joskus huonommin. Sitä oltiin hoidettu hyvin ja se oli oikein hienossa kunnossa.
Poni oli tullut Hollannista pari vuotta sitten ja oli selkeästi enemmän kilpaponiainesta. Hiukan mietin jo sen ostoakin, mutta päädyin siihen, että se oli liian jännittynyt ja säpäkkä tätiratsuksi, Tunneilla se oli mennyt muiden perässä ihan kivasti, mutta yksinään se jännittyi eikä sillä oltu esimerkiksi juuri maastoiltu. Aina välillä joku muksahti sen selästä. Oli selvää, ettei se soveltuisi ratsastuskouluun.

Tässä pieni pätkä koeratsastusta, jossa vain yritin saada ponia hieman rennommaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=46VtgJy9Ufo

Pian sen jälkeen tapahtuikin se onnettomuuteni (toisen hevosen kanssa), ja tämä poni tietysti jäi. Välillä mietin, että mitä sillekin mahtoi kuulua ja olikohan se löytänyt uuden kivan kodin.

Kunnes.
Eilen törmäsin yhtäkkiä netissä ihan sattumalta tutun näköiseen kuvaan, ja kas, siinähän se oli. Ystäväni tytär selässään. Kuva oli huutokauppa.net sivustolla. Puolentoista vuoden takainen kuva herätti taatusti monien huomion, sillä poni oli kivan näköinen.
Klikkailin auki uusimmat videot, enkä ollut uskoa silmiäni. Melkein tuli itku. Miten voi poni mennä tämän näköiseksi nopeassa ajassa?

https://www.youtube.com/watch?v=Hp0efswo540&feature=youtu.be


Ht-netissäkin tästä oli pitkät pulinat ja ponin välittäjä/myyjä/nykyinenomistaja/mikälie tietysti kiistää kaiken. Vaikka mielestäni tämä kuva kertoo oleellisen.



Niin surullista.

Korostan, etten tunne ponia, enkä sen luonnetta, olen vain kerran sillä ratsastanut. Silti se jätti vaikutuksen ja tunteen, että siitä voisi ajan kanssa tulla kiva, kun se oppisi luottamaan omaan ihmiseensä. Helppo se ei varmasti ole.
En tiedä onko ponilla enää toivoa. Katse sen silmissä on aika epätoivoinen.

maanantai 29. elokuuta 2016

Klinikkapäivä

Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen suunnistin tallille aikaisin maanantaiaamuna. Mandy oli onneksi päässyt ekojen joukossa ulos ja oli ehtinyt rouskuttaa heiniä jo tunnin verran. Olin varannut klinikkakäynnin heti aamuun, jotta ehdin sinne ennen työiltavuoroni alkua.

Vaikka kuinka yritän ottaa tämän hevostelun rennosti, oli yöllä kuitenkin hiipinyt mieleeni kauheita ajatuksia. Mitä jos se ontuukin ihan hirveästi? Mitä jos sillä onkin jotain vakavaa? Aamulla olinkin jo ihan hysterian vallassa, kädet tärisivät ja vatsaa poltti. Ei sille vaan voi mitään. Kuinkahan monta kertaa olen jo käynyt hevosen kanssa klinikalla (liian monta) ja aina vaan sama juttu.


Röntgenissä oli syvimmät kännit.

Harjasin hepan nopeasti, putsasin kaviot ja talutin 20 metrin matkan klinikalle. On tää kyllä etu, että on näin lähellä!
Meidän maailman mukavin eläinlääkärimme tutki ensin Mandyn joka puolelta. Selkä ei aristanut mistään. Jännetupit hiukan täynnä, mutta jaloissa kaikki muuten normaalia. Mitään isompia huomauttamisia ei löytynyt mistään.

Jahas, sitten on toimenpiteet tehty ja voisi heräillä.

Lähdettiin sitten juoksuttamaan, ensi suoralla ja sitten ympyrällä. Mandy teki taas arabijipon ja villiintyi. Olin juuri sanonut, että se ei halua laukata, kun tamma otti ja läks kuin kuppa Töölöstä. Juuri ja juuri sain pideltyä. Laukkaa meniin sitten pukitusten kera monta ympyrää. Ja nätisti laukkasikin. Ei mitään ristipupulaukkaa, kuten silloin viimeksi, vaan puhdasta ja isoa. Ravikin oli melko näyttävää sen jälkeen. Ei vaikuttanut lainkaan kipeältä, hehe.

Ravi näytti mun silmään ihan kohtalaisen hyvältä vasempaan kierrokseen, oikeaan hiukan huonommalta. Eläinläärin mukaan oikea etunen oli aavistuksen ep (0,5/5) ihan aluksi, mutta vertyi. Sen sijaan oikea takanen onnahteli varsinkin oikeassa kierroksessa eli sisäjalkana. Takaosan ontumaa on kyllä vaikea havaita.

Päätettiin taivutusten jälkeen siirtyä samantien kuvaamaan kinnertä, eli ei tehty puudutuksia. Sehän oli juuri se sama jalka, joka on ennenkin vaivannut. Oikea etunen on kuvattu kolme kertaa, eikä siitä ole koskaan löytynyt mitään. Ell:n mukaan sitä ei nyt tarvitsisi piikittää, sillä epäpuhtaus oli niin minimaalista.

Kinnerpatti on kuulemma vielä aktiivinen, mutta näyttäisi olevan luutumassa. Päädyttiin piikittämään kortisonilla ja laitettiin myös uutta Osphos -lääkettä, joka on Tildrenin kaltainen. Kortisoni auttaa nopealla aikavälillä ja vähentää tulehdusta, Osphosin vaikutus näkyy parhaimmillaan vasta 5-6 viikon päästä (kuten Tildreninkin).
Otettiin samantien myös hiekkakuvat vatsasta ja pieni hiekkakeräymä löytyikin. Eli psylliumkuuri ja kontrolli sitten myöhemmin. Onneksi hiekkaa oli kuitenkin vain vähän. Myös hampaat raspattiin ja jonkin verran terävyyttä oli.

Kaksi viikkoa nyt kävellään ja sitten paluu asteittain normaaliin.
Nyt on siinä mielessä aika hyvä mieli, että ei ainakaan ollut mitään sen vakavampaa tai jotain uutta. Poni on nyt hoidettu yltä ja alta (ihanan kallista). Ehkäpä tuo kinner tuosta pikkuhiljaa rauhoittuu. Paikoilleen ei saa jättää, vaan hevosta kuunnellen liikuntaa pitää olla päivittäin. Mähän tykkään tehdä ihan käyntimaastojakin, eli ei se niin haittaa, jos ei aina voi mennä "täysillä". Onneksi Mandyn kanssa on helppo olla silloinin kun se on saikulla, ei muutu sekopäiseksi kuten monet kisapeeveet.

Mandyn kanssa on myös helppo olla klinikalla kun ei tarvitse pelätä että se purisi tai potkisi. Neuloista se ei oikein tykkää, mutta kyllä pistäminenkin sitten onnistui.

Ja on ne niin reppanoita kun ovat rauhoitettuja, hiki valuu otsatukan alta ja silmät ovat ihan sumeat. Voi pientä.

Huhhuijaa, kun väsyttää.

perjantai 26. elokuuta 2016

Harhaa vai hysteriaa

Kylläpä on vierähtänyt pitkään viime postauksesta!

Kurssin jälkeen Mandy tuntui hyvältä ratsastaa. Kävimme elokuun alussa kerran toisen valmentajamme tunnilla ja Mandy teki kaiken ihan hurjan hyvin. En tiedä mikä siinä muuten on, että tämän valmentajan tunnilla menee aina hyvin! Siellä ei liikaa mietitä, vaan tehdään. Mulla on vissiin taipumuksena vähän ylianalysoida kaikkea...
Teimme paljon väistöjä aluksi. Niissä piti mennä takapää edellä johtaen ja pyytää hevosta kunnolla avaamaan takajalkojaan. Mandylle se ei ollut temppu eikä mikään.
Jatkoimme harjoitusta, jossa piti mennä avoa pitkällä sivulla uran sisäpuolella (niin ettei seinästä saa apua). Puolessa välissä piti etupää suoristaa takajalkojen eteen, välittömästi muutama askel pohkeenväistöä sisälle ja siitä täysin suoraan eteen kohti lyhyttä sivua. Nämä käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Mandy teki tosi hyvin ja jaksoi mainiosti melkoisen rankan tunnin. Olin ihan fiiliksessä.

Maastossa eilen. Vastaan tuli suokkivarsa kärryt perässä ja mun kiltti pikku tamma muuttui silmänräpäyksessä melkoiseksi tanssivaksi trumpetiksi. Ei se kuitenkaan postunut maisemista ja rauhottui aika pian.


Kuitenkin olen silloin tällöin miettinyt, että onko se ihan kunnossa. Valmentajan mukaan se oli silloin ihan fine. Sanoi mulle että olen hysteerinen :D.
Mähän kävin sitä näyttämässä juoksutuksessa eläinlääkärille tuossa heinäkuun lopulla ja hänen mukaansa hevonen oli myöskin ihan ok.
Ollaan maastoiltu melko paljon, löydetty uusia metsäpolkuja rymyttäväksi, kiipelty mäkiä ja ratsastettu vaihdellen kentällä tai maneesissa. Välillä hevonen on oikein hyvä, välillä se on ollut jotenkin kiemurteleva. Fridakin on käynyt muutaman kerran, hänen mukaansa oli hiukan vino mutta kuitenkin liikkui puhtaasti.

Mutta mutta.
Jotain siinä on. Ei jotenkin ime eteenpäin ja kiemurtaa. Ja laukka taas huonontunut. Nyt nostaa kyllä hyvin, mutta tiputtaa raville todella helposti. Jos huomautan siitä, niin potkaisee sivulle taikka vetää pienen pukin. Laukkakaan ei ime eteenpäin yhtään. Tai se tunne on selässä, Olen mennyt aika kevyesti ja koettanut pitää tehtävät niin helppoina että niistä pääsee aina kehumaan. Tietty tulee mieleen että olenko vaan ollut liian lepsu.

Draamaprinsessahan tuo on, antaa välitöntä palautetta kyllä, jos vaikka pohje on liian takana. Esimerkiksi Fridalle ei protestoinut lainkaan.

Mennään nyt kuitenkin maanantaina klinikalle. Veikkaan, että kinner on uudestaan hiukan kipeytynyt ja haluan tsekata tilanteen. Laitetaan ehkä Tildreniä tai Osphosia. En oikein voi uskoa, että mitään dramaattista olisi, mutta hoidetaan ennen kuin menee mahdollisesti pahemmaksi. Ja jos kaikki on kunnossa, niin sitten ei auta muu kuin opetella taas ratsastamaan!

Frida ja Mandy kentällä maanantaina. Ihan kivasti liikkui silloin. On myös hoikistunut kivasti.