lauantai 22. lokakuuta 2016

Hyvä buugi jatkuu

Tänään oli taas valmennus. Toinen tällä viikolla. Olis kyllä mahtavaa kun pääsis tätä tahtia valmentautumaan, voi olla että jopa kehittyisi!
Olen nyt ajatellut satsata liikenevät pennoset valkkuihin. Jätän vaikka sitten muut houkutukset kuten satulahuovat, ratsastushousut ja muut ostamatta. Loimiakin on tarpeeksi, vaikka niitäkin teksi aina mieli ostella uusia. Mutta mieluummin laitan nekin rahat valmennukseen.

Postauksen kuvituksena lisää poseerauksia keskiviikolta!

Tänään siis kolmannen valkkuni, S:n tunti. Mulla on vähän sellainen "ongelma", että tykkään käydä näiden kaikkien valmennuksessa. Kaikki käyvät meidän tallilla säännöllisen epäsäännöllisesti.

Järkevintä olisi varmaan pitäytyä yhdessä tai korkeintaan kahdessa, mutta tykkään näistä kaikista ja yritän poimia kaikista ne parhaat jutut. Jossain vaiheessa mulla oli kauhea hämmennys kun tuntui siltä, että kaikki neuvoivat eri tavalla, jopa päinvastaisesti.

Nyt olen jotenkin pystynyt järkeilemään ja tulkitsemaan neuvoja ehkä paremmin. Vaikka joku käskisi ratsastaa enemmän eteen ja toinen menemään hitaammin, voi kyse olla samasta asiasta. Liikkeeseen enemmän energiaa, mutta ei vauhtia. Ja niin edelleen.

Mitä mieltä olette, onko hyvä käydä eri valmentajien tunnilla vai pysyä vain yhdessa opettajassa?


Tehtiin ensin hevosjoogaa. Taivutusta vasemmalle, josta pienellä ympyrällä väistettiin takapäätä eli tehtiin tavallaan ympyrällä etuosankäännöstä taivutettuna. Pää melko alhaalla ja takajalat astuvat rungon alla vahvasti ristiin. Siitä ponnistus suoraan kevyeeseen raviin, hidastus, harjoitusravia, käyntiin ja välittömästi sama pyörimiskuvio käynnissä.

Tää on aika haastava tajuta ekalla kerralla, mutta ollaan onneksi tehty ennenkin tätä. Tarkoituksena on jumpata hevosen rankaa ja koko hevosta irtonaiseksi ja tapumaan.
Vasen kierros sujui ihan ok, oikea oli vaikeampi. Melko hyvin sekin alkoi sujua, kun muistin pitää oman kropan myös suunnattuna oikealle, enkä istunut liikettä vastaan.

Sitten piti pysähdyksessä ottaa kohtuullisen hyvä, kumimainen tuntuma ja vaihtaa hevosen asetusta puolelta toiselle. Ihan vain sentin verran, niin että asetus on todellakin vain niskan ja pään liitoksessa. Tarkoituksena rentouttaa niskaa. Siitä käyntiin samaa jatkaen, hevonen vakaassa peräänannossa ja heti laukkaan, samaa tuntumaa ja pienenpientä asetusta vaihtaen. 

Tuntuma oli normaalia napakampi ja vaatii siksi myös paljon jalkaa. Huomasin miten kiltti mä aina olen Mandylle laukannostoissa, tuollaista tuntumaa sen oli vaikea hyväksyä ja se pukittikin dramaattisesti kerran, kun vaadin sitä eteen kohti tuntumaa. Sen jälkeen laukka sujuikin ihan mainiosti. Tärkeintä on siis vakaa, kuminauhamainen tuntuma, ei kova käsi, vaikka ratsastetaan "itseä vastaan". Tätä täytyy harjoitella. Oli selkeästi Mandylle hiukan mukavuusrajan ulkona, siitä pukituskin, mutta toisaalta se joutui ottamaan painoa taakse ja laukkasi hyvässä tasapainossa. Vaatimustasoa täytyy pikkuhiljaa nostaa, jotta mentäisiin eteenpäin. Pidän kuitenkin mielessä toisen valkun ajatukset siitä, että liike täytyy tulla läpi kropan.

Laukan jälkeen ravissa avotaivutusta ympyrällä ja hämmästys oli suuri kun Mandy taipui aika hienosti myös oikealle.


Lopuksi tehtiin vielä sikavaikeaa juttua. Takaosankäännöstä, jossa hevosen täytyy olla voimakkaasti taipuneena liikkeen suuntaan. Vähän niinkuin sulkua pienen pienellä ympyrällä, eli käyntipiruettia.

Vähemmällä taivutuksella olisi jotenkin onnistunut, mutta kun voimakkaasta taivututusta varten täytyy antaa ulkoa tilaa ja ohjaa, niin hevonen ei millään halunnut jäädä polkemaan takasillaan, vaan käveli eteen. Meillä meni jonkin aikaa, että saatiin jotain tolkkua. Raipan kanssa piti koskea pyllyn päälle, jotta Mandy tajuaisi, että se pysyisi myös liikkeen suunnassa, eikä luistaisi päinvastaiseen suuntaan.

Pari hyvää askelta ja lopetin siihen, ja hyppäsin samantien alas selästä, muuta jatkoivat vielä kevyttä ravia. Mandy kuolasi passelisti valkoista vaahtoa ja imi kuolainta. Oli joutunut oikein miettimään (niinkuin kuskinsakin).

Olipa kiva tunti!




keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Ihan huikeata

Hiukan jännittyneenä menin taas eilen Ypäjän-open valmennukseen. Viimeksi olen ollut hänen valkussaan heinäkuussa. Sitten oli kaikenlaista työestettä ja Mandy oli välillä saikullakin.
Kävin katsomassa muiden valkkuja ensin ja rupesi jännittämään entistä enemmän, kun valmentaja oli melkoisen tiukalla ja tomeralla päällä.

Frida se ottaa niin söpöjä kuvia, eikö vaan? Mitä tästä bloggauksesta tulisi ilman häntä?

Verkkasin hetken käyntiä ja vähän ravia. Mandy tuntui vähän löysältä, mutta muuten ihan mukavalta.
Valmentaja K sanoi heti, että Mandy näyttää jotenkin erilaiselta ja että sille on tullut kaulaan lihasta. Ja onneksi oikeaan paikkaan, eli sään etupuolelle (eikä esimerkiksi alakaulaan, haha).

Mums, mä saa napsia ruohoa, jeee!

Aloitettiin käynnissä tiukkoja kaarevia uria vähän nelikaarisen kiemurauran tyyliin. Pitkää sivua piti sitten lähettää hevonen oikein vauhdilla lentoon.
Yritin heti saada Mandyn kävelemään pienesti ja terävästi. Sain kuitenkin vähän erilaisia ohjeita kuin toiselta valmentajalta. K käski mennä aika isoa käyntiä. - Sä olet saanut sen elastiseksi ja läpi selän, nyt ei voi vielä koota, kun se elastisuus häipyy, hän sanoi.

Tuhat poseerausta :)
Ravissa tiukat kaarteet ovat vaikeita, erityisesti oikealle. K:n mukaan se johtuu siitä, että Mandyn liikkeet ovat huikean isot ja se liikkuu nyt paljon isommin kuin ennen. Se ei kuitenkaan löydä tasapainoa niin jyrkissä kaarteissa ja liikkeeseen tulee nykivyyttä siksi.
K sanoi olevansa ihan häkeltynyt siitä, miten paljon lihaksia hevonen on saanut, voimaa ja elastisuutta.
- Nyt se voi alkaa kestää treeniä, sillä on oikeat lihakset kasvaneet, se kantaa itsensä, liikkuu selkää käyttäen ja pyrkii eteen, Vielä kesällä se oli aika heikko ja särkyvä. Kun hevonen käyttää oikeita lihaksia liikkuessaan, se kestää käyttöä, K sanoi. Makes sense. Tuo lause oli mun korviin kuin musiikkia!
En ole koskaan saanut niin huikeata palautetta kuin eilen. Toki moni asia on tosi vaiketa, mutta perustaa on nyt rakennetu ilmeisesti oikein.


Muru <3

Harmi kun ei tullut videota, sillä Mandy teki sellaisia ravipätkiä, että valmentaja melkein haukkoi henkeään. Pitkillä sivuilla hän huusi mulle, että lennätä sitä! Nostin Mandyn päätä vähän ylös, jotta lavat saisivat tilaa ja etujalat ehtisivät takajalkojen alta pois. Ja Mandy läks kuin raketti! Siis oikeesti jeskamandeera! Valkoinen lumipallo lentää, nauroi valmentaja kun Mandy kauhoi menemään.

Tässä tänään otettua rakennekuvaa. Ja jep, jos ette aikaisemmin huomanneet, niin hänellä on myös ratsutukka. Siitä tuli hiukan liian lyhyt, kun tapahtui pieni äksidentti. No onneksi on uusiutuvaa materiaalia. Melkoisen takakorkea tuo heppa on, mutta onneksi takajaloista löytyy joustoa!
Toisaalta tuo järkyttävän iso liike on "liikaa" sen pieneen kroppaan. Se ei välillä oikein tiedä mihin se laittaisi jalkansa ja silloin tulee tahtirikkoja. Näin käy juuri kaarteissa, kun se hessuhopomaisesti huitelee jaloillaan ja siinä vaiheessa selkäkin laskee. Se tuntuu tosi tukalalle selkään myös ratsastajalle. K neuvoikin välttämään edelleen tiukkoja kaarteita. Ne helpottuvat sitten, kun hevosta ruvetaan kunnolla kokoamaan, joka kuulemma voisi olla edessä keväällä :) Vielä ei saa ravissa kauheasti koota, jotta selänkäyttö vahvistuu edelleen ja elastisuus säilyy. Mandyllä onkin selkesti tullut lihaksia selkään jo nyt, ja lisääkin saisi tulla.
Suurin ongelma sen liikkeessä on siis se, että etujalat ja takajalat ovat vähän eri paria. Takaa se työntää ihan hurjasti ja kintereissä ei ole nyt mitään ongelmaa. Sen sijaan (takakorkeana, rakennekuva kertonee haasteet!) sen on vaikea saada etusia tarpeeksi nopeasti takajalkojen edestä pois. Rintakehää täytyy saada ylös, ja se nousee vasta kun ravi on tarpeeksi lennokasta.

Sekuntti tämän jälkeen neiti M singahti mun ympäri. Sillä on niitä päiviä, jolloin pää nousee korkeuksiin ja rapsahdukset pelottavat. Hömppä tamma.
Sitten laukkasimme ja nyt hurjan eteenpäin pyrkivä ja hiukan kuumunut Mandy laukkasi parhaimmat laukat koskaan. Vahvaa, isoa laukkaa ja mä istuin kaikin voimin siellä, ei ollutkaan enää ihan helppoa meinaan! Kuntokin meinasi loppua ihan tykkänään multa. K huusi että tuolta laukan pitää näyttää ja että hänellä ei ollut vasempaan laukkaan siinä kohdassa mitään korjattavaa. Halleluja. Mä vaan istuin ja hymyilin kuin idiootti.

Mandy oli tänään ekan kerran koskaan solariumissa ja mä hieroin selkää, lapoja ja rapsuttelin. Mandy osaa nautiskella.
Oikeasta laukasta olin kertonut etukäteen siitä, että usein nousee väärä laukka ja ongelma on suurempi maneesissa kuin ulkokentällä. K tuumasi heti, että johtunee siitä, että maneesissa pyrkimys on huonompi. Totta!
Nostettiin sitten laukkaaa siitä "lennätysravista", rintakehä ylös ja laukkaa. Ja jopa nousi. Ja mitä laukkaa, vihdoin oli tunne että nyt hevonen oikeasti laukkaa ja kuljettaa mua. K:n mukaan laukassa voin mennä tiukempiakin kaarteita ja kootakin hetkellisesti, kunhan ratsastan sitten taas eteen.
Diagonaalin jälkeen käyntiin ja taas valmentaja hämmästyi (niin kuin minäkin). Hevonen siirtyi takaosallaan käyntiin nätisti.

Loppuravien sijaan K suositteli loppukäyntejä pitkällä kaulalla, mutta tuntumalla, jossa melkoisesti kuumentunut hevonen saatiin rauhoittumaan. Mua naurattaa aina niin hitosti kun Mandy kuumenee, se on niin hölmö ja symppis kun se tarjoilee sitä ja tätä. Joskus aikaisemmin se oli mun mielestä ärsyttävää, mutta nyt se on just sellaista pientä hössötystä, joka lähinnä huvittaa.

Jäi kyllä niin hyvä fiilis, että näitä sitten muistellaan kun taas tulee takapakkia!

Tänään Mandyllä olikin hemmottelupäivä, käytiin kävelemässä, syömässä vähän vihreätä, hän sai (multa) hierontaa ja rapsutusta sekä oli elämänsä ekan kerran solariumissa.

Nyt pari kevyttä päivää väliin ja lauantaina on taas valmennusta. Ensi viikolla on rokotus ja Mandy saa varmaan melkein viikon lomailla, pitkästä aikaa.

Niin pal ihana heppa.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Hassu pikku kuikula

Sain viestiä ihmiseltä, joka on hoitanut Mandyn äitiä silloin kun Mandy oli varsa. Hän lähetti kuvia ja voi hyvät hyssykät mikä hassu pieni rimpula Mandy on ollut varsana! Kiitos tuhannesti kuvista!
Vaikka se on ihan eri värinen ja pari sataa kiloa hoikempi, on siinä kuitenkin jotain niin samaa kuin nytkin. Ilme, asenne...ja niin, ne isot korvat!

Hei, olen pikku-Mandy ja heräsin just päikkäreiltä! Tunnistaako tästä nyky-Mandyn teidän mielestä?

Näin myös videoita sekä Mandystä että sen äidistä ja täytyy sanoa, että äiti (joka on puhdas P.R.E,) on niin identtinen liikkeiltään, että ihan nauratti.

Pikkuisen  rimpula kaula, mutta sitäkin isommat korvat :)
Mun valmentajan mukaan Mandy on ollut rumimpia varsoja, mitä hän on nähnyt. Mä olen ihan päinvastaista mieltä, se on hassu ja sympaattinen pikku kuikelo, ei ehkä maailman sopusuhtaisin varsa, mutta silti niin ihana, haha.

Tämä asento on tuttu nykyajoiltakin.

Mikä hauska väritys.
Hahaha, tää on niin huvittava, ihan samalla tavalla kiemurtaa edelleen pesupaikalla, koskaan ei voi seistä vaan ihan suoraan.

Jahas, tässä ollaan käännytty juuri nelivuotiaiksi ja esikoulu ratsun ammattiin alkamassa.
Oli hauska kuulla Mandyn menneisyydestä. Kuvien ja videoiden perusteella sillä on ollut kiva elämä nuoresta saakka. Se on ollut leikkisä, ihmisrakas ja aika hienoliikkeinen varsa, sellainen luonnonlapsi.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyspäivien lumo

Mikä ilma tänään! 
Koko syyskuu oli kaunis ja vielä meitä hemmoitellaan ihanilla syysilmoilla.
Tänään päivä alkoi maastoilulla. Kaverini Jaanan kanssa ollaan oltu samalla tallilla kohta kuusi vuotta. Ollaan koettu paljon, hevosten menetyksiä, sairauksia ja myös paljon sitä hevostelun ihanaa puolta.
Niin ihanaa kun pääsemme taas yhdessä maastoilemaan.




Ihanasta ilmasta nautittiin myös Nekun kanssa kävelyllä.
 

Frida otti eilen muutaman superihanan kuvan meidän mummokoirasta Nekusta.


Tällaisten päivien jälkeen on taas energiaa varastossa pimeää syksyä varten.
Tänään mentiin vain käyntilenkki ja huomenna Mandy saa vapaan taikka jopa kaksi vapaata, korkeintaan käydään taluttelemassa maastossa ja haukkaamassa vähän vihreää. Sen jälkeen treenataan taas pari päivää kunnolla ja perjantaina on taas valmennus ja mulla on pari ylimääräistä vapaapäivää itsellänikin, en malta odottaa.