keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Talven riemuja

Helmikuuta mennään jo, ja ihanasti on tullut valoa iltoihin. Kun vielä päästäisiin eroon tuosta jäästä...

Tammikuussa päästiin treenaamaan hankeen ihan kunnolla. Jossain vaiheessa Reinon hankikiintiö tuli täyteen ja se ei halunnut edes kävellä hangessa enää. Vaikka se olisi ollut niin hyvää jumppaa herra pullerolle.
Nuori herra oli päässyt keräämään vähän turhan paljon massaa pihatossa, vapaan heinän äärellä. Ei se mitenkään jumiin ollut silti hankitreenistä mennyt, koska meno maistui varsin hyvin sekä auratulla tiellä, että maneesissa. Lumi vaan oli aivan liian syvää hänen töpöjaloilleen. Ja maha painoi.

Annika Mäki Photomasta kävi ottamassa näitä ihania kuvia eräänä kylmänä aamuna. Hieno, sininen hetki! Mikä kuvista on suosikkisi?

Tammikuussa jatkettiin myös meidän viikottaisia koulutreenejä ja Reino oli tasaisen hyvä koko ajan. Lisääntyvä massa (lue läski) aiheutti tosin huolta. Kuun lopussa vein sen oikein eläinlääkärin nähtäväksi, ja tuomio oli, että pois vapaalta heinältä. Olin itse ollut jo jonkin aikaa samaa mieltä, mutta kaipasin tukea päätökselle, joka oli kuitenkin henkisesti mulle aika vaikea, koska pihatossa oli niin monta muuta hyvää puolta, kuten kaverit.


1. Hankijumppaa. Reinolle saattoi tulla hiukan hiki tämän jälkeen...
2. Ihanasti aurinko näkyy tuolta metsän takaa. Alkuraveja.

3. Tämä on ehkä mun suosikkini näistä. Hanki ei näytä niin syvältä tässä, mutta aika vaikea siinä oli ratsastaa ja saada hevonen avuille sinä lyhyenä hetkenä, joka oli aikaa ennen kuin hevonen hyytyi ja kuvaaja jäätyi.
4. Reino painaa menemään.
5. Vähän kuolaimen alle painuu ja kuulen päässäni valmentajan sanat: käsi eteen, nenä ylös!
6. Oho, uups, pitää oikein tarpoa että pysyy pystyssä!
7. Laukka oli hieman holtitonta! Mutta nämä värisävyt! Ihan mahtavan upeita. Reino sointuu maisemaan kerrassaan upeasti.
8. Voi tuota pulleromasua!
9. Tämä on mun mielestä myöskin niin ihana kuva. Jotenkin tulee mieleen lännen elokuva, en tiedä miksi.


Helmikuussa Reino sitten muutti talliin. Se ei ollut sen kummempi operaatio, kuin talutin pihan poikki ja vein karsinaan. Paikka oli Reinolle tuttu, koska se on siellä ollut joka päivä hoidettavana ja varustettavana. Ainoa ero, että nyt se on siellä yötäkin ja tarhassa päivät. Ja heinä on rajoitettu 8-9 kiloon päivässä.  Vähennetään vielä, jos muutosta ei synny. Voi poni parkaa! Nyt, 20 päivää myöhemmin poni näyttää kyllä jo huomattavasti paremmalta, ja pikkuhiljaa tähdätään kohti hoikempaa olemusta. Onneksi tilanne ei ollut mikään ihan mahdoton vielä, mutta parempi puuttua tilanteeseen ajoissa. Heinä on tänä talvena ilmeisesti niin energiapitoista, että moni hevonen on lihonnut yllättävän paljon.

Koulutreenit ovat jatkuneet normisti. Valmentaja kävi kerran selässä, ja totesi ponin menneen hyvin eteenpäin. Reino pääsi myös kerran hyppäämään ja yllätti meidät ponnaamalla sitä paremmin, mitä korkeammalle puomit nousivat. Ehkä sillä on sittenkin estelahjoja!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Katsaus vuoteen 2018

Palataan menneeseen vuoteen niin saan kätevästi päivitettyä myös blogia hieman ajantasalle

Tammikuu

Vuoden alku oli mustaakin mustempi. Tammikuun lopussa Mandyn jälkeen hankkimani ihana Max -hevoseni menehtyi täysin äkillisesti suolenkiertymään. Yhteinen aikamme kesti vain puoli vuotta, mutta oli sitäkin antoisampi.
Menetys otti niin koville ja tuntui niin epäreilulta, että siitä on vaikea vieläkään puhua tai kirjoittaa. Ehkä sitten joskus.



Max melko tasan vuosi sitten. Max kuoli 27.1.2018 äkilliseen suolenkiertymään.
Jaana Vuolan ottamat ihanat kuvat jäivät onneksi muistoksi.


Helmikuu

Lomailimme Vietnamissa ja kävin ratsastamassa muutamalla hevosella Suomessa. Hevosikävä oli kova ja samalla halusin vain ja ainoastastaan Maxin takaisin. Olin tosi katkera.

Maaliskuu

Kuulin Reinosta ja kävi katsomassa sitä. Mietin olisiko jotain järkeä ostaa raaka ja nuori ponin pallero. Reino sai minut kuitenkin hyvälle tuulelle. Kävin katsomassa myös yhtä toista myynnissä olevaa isoa ponia vain huomatakseni että tuli heti ikävä Reinoa.


Ekan kerran Reinon selässä.
Huhtikuu

Päätin ottaa riskin ja Reino muutti meille. Päätös oli yksi parhaimmista mitä olen  tehnyt.
Reino muutti pihattoon ja sopeutui heti hyvin.
Takapolvet todettiin hiukan löysiksi ja koko poni oli aika voimaton. Liikunnan pitäisi olla polvien voimistumista tukevaa ja kuntoa nostettaisiin vähitellen.
Satulansovittaja kävi ja todettiin että Maxin satula oli Reinolle hyvä, ihmeellistä kyllä!


Reino on saapunut!


Toukokuu

Tutustuttiin Reinon kanssa toisiimme, käytiin valmennuksissa ja ratsuttajakin kävi selässä. Maastoiltiin, kohotettiin kuntoa metsässä ja mäissä ja nautittiin. Reino kehittyi jokaisella ratsastuskerralla.

Laidenkauden alussa Reino näytti vielä oikein hoikalta, vaikka oli ollut vapaalla heinällä pihatossa koko talven.

Kesäkuu
Reino pääsi laitumelle ja lihoi silmissä, joka stressasi minua ja pelkäsin kaviokuumetta. Onneksi oireita ei kuitenkaan ollut.

Ostin elämäni ekan trailerin.


Laukkaharjoituksia kentällä kesäkuussa.


Onnellinen trailerin omistaja.

Heinäkuu
Reino oli niin pulska, että otin sen pois laitumelta hiekkatarhaan kuukaudeksi, laitumelle pääsi vain satunnaisesti.
Ajoin pikku-E:n, melkoinen puserrus!
Heinä-elokuun vaihteessa oli kesän huippuhetki, Seniorimeeting Ypäjällä, johon myös kuskasin sekä Reinon että kaverin hevosen. Oltiin myös ekan kerran kouluaidoissa, harjoituskisoissa jossa ratana oli he B. Reino oli ihan super.

Reino ekan kerran kouluaidoissa Ypäjällä Opistohallissa, he B -radalla.

Tuomarin tiukan katseen alla.




Tyytyväisenä suorituksen jälkeen palaamassa tallille.






Elokuu

Elokuussa käynnistyi meidän varsinainen kisakausi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Mentiin yksi he C, sitten toinen joka oli myös Aikuismestaruus. Oltiin kolmansia ja saatiin oikein pronssimitalli ja valtaisa ruusuke! Suoritus mainittiin jopa SRL:n paikallisosaston tiedotteessa, joka kyllä hiukan nauratti, olihan se tosiaan helppo C -rata, mutta tuuletin kuitenkin ihan huolella.



Verryttelyssä.



Aikuismestaruuspronssia, Reinon toiset kisat koskaan!

Välillä harjoiteltiin myös kulkemista ihan muuten vaan, kun kerran oli traileri. Käytiin naapuritallilla "este"valmennuksessa (=pari kavalettia kentällä). Iso kokemus meille kuitenkin.


Harjoiteltiin myös liikkumista trailerilla ihan muuten vaan, tässä käymässä valmennuksessa lähitallilla.

Syyskuu
Syyskuussa kisattiin vielä yhdet kisat omalla tallilla. Rata oli he B, jossa oltiin tosi hienosti ensimmäiset ei-sijoittuneet eli 8/25. Prosentteja saatiin melkein 64.
Olin supertyytyväinen siihen, että päästiin Reinon kanssa aloittamaan kisaaminen ja ensi kesänä jatketaan. Kisaamisehan voi tosimielellä hyvin aloittaa 53-vuotiaana, eikö vaan? :)

Lokakuu
Maastoiltiin tosi paljon ja nautittiin upeasta ruskasta. Myös valmennukset jatkuivat viikottain. Alettiin etsiä uutta satulaa, sillä Reinon selkä oli muuttunut jo tosi paljon.
Kuun puolivälissä kesälaidun suljettiin ja hevoset aloittivat pihattoelämän (niillä on pääsy pihattoon kyllä myös laidunaikana).

Syksy jatkui kauniina ja me nautittiin maastoista ja ruskasta. Maastoiltiin aika paljon myös ilman satulaa.

Hevosten laidunkausi jatkui ennätyksellisesti lokakuun puoliväliin saakka!
Marraskuu

Rämmittiin Reinon kanssa metsässä ja käytiin valmennuksissa. Myös satulan etsiminen jatkui.
Löydettiin uusia polkuja.

Joulukuu


Joulukuun pimeys pakotti enemmän maneesiin, mutta yritettiin keksiä myös vaihtelua treeneihin ja pidettiin kevyempiä viikkoja. Vuoden alussa päästiin onneksi heti kokemaan ihanat hankilaukat pellolla.

Vuosi 2018 otti paljon, mutta myös antoi valtavasti. Olen kiitollinen.

Reino klipattiin uudestaan joulukuussa, sillä poni kasvatti valtavan turkin ja oli aivan märkä hiestä joka ratsastuksen jälkeen.

Jouluaatonaaton aamuratsastuksella.