Mikä mies on Reino?

Reino on juuri saapunut uuteen kotiinsa. Mikä hurmuripoika.

Muistan kiinnittäneeni huomion Reinoon jo silloin, kun se tuli suomalaisella kasvattajallaan myyntiin kaksivuotiaana. Reinosta sanottiin että se on järkevä, kaikki käy- tyyppinen varsa, josta tulisi ylikorkea connemaraponi. Sellaisestahan olin aina haaveillut, mutta siinä vaiheessa mietin, että en niin nuorta halua itselleni.

Kuulin Reinosta matkan varrella aina sieltä täältä. Se oli välillä taas myynnissäkin, ja kyselinkin siitä, mutta taas tuli tuo sama asia eteen. En halua varsaa.

Tämän vuoden alussa olin kuitenkin ilman hevosta ja kuulin taas sattumoisin Reinosta. Se oli nyt viisivuotiaaksi kääntymässä, mutta sillä oli hieman arveluttava maine. Reino oli ollut jo kahdessa kodissa synnyinkotinsa jälkeen ja niissä eivät kemiat ihan kohdanneet. Reino oli kuitenkin onneksi ollut useita kuukausia koulutuksessa ammattilaisella, ja sitä oli siedätetty vaikka mihin ja uudelleen koulutettu myös ratsastajaan. Jostain syystä se oli alkanut ratsu-uransa alussa kovasti jännittää ihmistä päällänsä, vaikka ei varsinaisesti mitään tuhmaa tehnytkään.
Ratsastuksellisesti se oli melko alkutekijöissä, voimaton ja vaappuva ja lihakseton. Eteenpäinpyrkimyskin oli ollut tipotiessään, mutta nyt poni oli taas reipas ja iloinen ja osasi rentoutua ratsastaja selässään.

Ensimmäisiä kohtaamisia Reinon kanssa.

Tunsin kouluttajan ja hän houkutteli minua katsomaan ponia, olisimme kuulemma perfect match. Kahdesti sovimme koeratsastuksen ja kahdesti sen peruin. Mietin että on täysin hullua mennä edes katsomaan nuorta ”ongelmaponia”, mitä ihmettä minä sellaisella tekisin?

Lopulta annoin periksi ja ajelin katsomaan ponia. Kun näin tuon palleroisen pitkätukan olin aivan myyty. Se oli kyllä kaukana elegantista kisaponista, mutta suustani purkautui tahaton”oihhhh” kun näin takkuturkkisen Reinon. Sillä oli varmaan kymmenen sentin pituinen talvikarva ja koko poni oli hiukan menninkäisen näköinen. Mutta sen olemus huokui ystävällisyyttä, enkä voi ymmärtää mikä siinä oli ongelmallista, kuten en vielä tänä päivänäkään voi.

Reino esiintymässä Hevostaitoliiton esityksessä. Kyllä oli jännää olla yleisössä tietäen että parin päivän päästä hakisin tuon ponin itselleni.

Kävin koeratsastamassa viisi kertaa ja ihastuin yhä enemmän. Mitään ihan tavallisia koeratsastuksia ne eivät olleetkaan. Yhtenä ratsastuskertana ratsastin Reinon kanssa muun muassa traileriin sisälle ja ulos. Sille ei ollut vierasta siinä vaiheessa enää oikein mikään, trampoliinilla hyppivät ihmiset, pressut ja huiskut, tuulessa paukkuva pressumaneesi, lastenvaunut, koirat, kaikki kävi Reinolle.

Reino ensimmäisenä päivänä uudessa kodissaan.

Ekat päivät ennen pihttoon menoa Reino totutteli uuteen paikkaan tarhassa.

Reino kävi esiintymässä Tampereen Hevoset -messuilla huhtikuun alussa ja sen jälkeen kävin hakemassa sen kotiin. Reino on samalla tallilla, missä aiemminkin olen pitänyt hevosiani, sillä erotuksella, että se pääsi neljän muun hevosen kanssa pihattoon, josta olen erityisen tyytyväinen.
Uusi jännä yhteiselo alkoi Reinon eli Ohana Gandalf Greyn kanssa 10.4.2018.

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän tarinaamme!

Ensimmäisiä ratsastuksia omalla tallilla. Pieni  poika ihmeissään.

Ehkä uusi alku

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas kokeilla, miltä tämä bloggaaminen tuntuisi. Olisi niin mukava pitää itsellekin päiväkirjaa arjen tapahtumista. Mahtaako kukaan enää muistaa tätä blogia?

Paljon on tapahtunut ja kaiken päivittämisessä menisi varmasti ilta jos toinenkin, joten hyppään suoraan nykyaikaan.  Ehkä palaan noihin tässä välissä tapahtuneisiin asioihin joskus myöhemmin.

Minulla on uusi hevonen, Reino, 5-vuotias Suomessa syntynyt connemararuuna.  Reino on pienen hevosen kokoinen, melkoisen roteva poika, ja luonteeltaan kerrassaan mahtava. Meillä on yhteistä eloa takana nyt puolisen vuotta, enkä voisi olla tyytyväisempi. Reino on aivan ihana ja hurmaava tyyppi. Reino tuli mulle ratsastuksellisesti varsin raakana, mutta maastakäsin kaikenlaiseen hyvin totutettuna, ja se on kehittynyt ihan valtavaa vauhtia. Päästiin ekana kesänä jo kisaamaankin ja jopa jonkinlaisella menestyksellä.

Mandyllekin kuuluu hyvää, se sai suloisen varsan kesällä ja on kuntoutunut loistavasti. Mandy on pikku hiljaa palaamssa entisen eli nykyisen omistajansa kanssa ratsun hommiin, kun varsa on vieroitettu.

Suvi Kärkäisen ottama ihana kuva Reinosta ja musta kesällä Ypäjällä.

Olisiko tässä taas uuden blogin pidon alku? Katsotaan, katsotaan... :)