sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kaikella on aikansa

Tulin vielä sanomaan teille lukijoille hyvästit.
Tämä blogin pitäminen on antanut vuosien varrella niin paljon. Olen saanut ihania kommentteja, hyviä pohdintoja ja vertaistukea. On ihanaa, että kaikki omat pohdinnat on tullut kirjoitettua ylös ja kuvat tallennettua tänne, ne säilyvät itselleni muistona.

Blogia on luettu yli 200 000 kertaa. Eniten lukukertoja kertyi silloin, kun Lotta lopetettin ja silloin, kun ostin (ja myin) itselleni liian vaikean Cocon. Ne kaksi ajanjaksoa ovatkin olleet hevostelussani ne kaikkein vaikeimmat hetket.

Olin aiemmin hyvin avoin ihminen, nyt en enää siihen pysty. Enkä halua. Tuntuu niin kohtuuttoman epäreilulta, että asioitani arvostellaan anonyymisti keskustelupalstoilla. Tavallaan hiukan naurattaakin. Olen vanha täti, lonkkavaivainen, en ole rikas enkä menestyvä.  Silti ilmeisesti kateellisuutta riittää, en keksi muuta syytä ilkeille puheille. Eivät ne minua niin hetkauta, mutta toisaalta ei myöskään huvita kertoa enää julkisesti asioistani kaikkien räävittäväksi. Olen huono kohtaamaan ilkeyttä, se jättää minut aivan sanattomaksi.

Hiukan harmittaakin, sillä ihanan, kannustavan ja myötäelävän palautteen määrä on ollut paljon paljon merkittävämpää, kuin yksittäiset ilkeät kommentit. Kiitän hurjasti kaikesta ihanasta palautteesta, jota olen vuosien varrella saanut.

*********

Viimeisen postauksen jälkeen meillä oli Mandyn kanssa aivan ihania ratsastuksia. Viime viikon perjantaina oli aivan paras ratsastuskerta. Olin sen jälkeen niin iloinen. En olisi uskonut, että se jää viimeiseksi.

Lauantaiaamuna tallille mennessä kokeilin taas rutiininomaisesti jalat läpi, kuten aina teen. Toinen etujalka tuntui hiukan oudolta. Säären takaosassa oli kaarevuutta, tuskin erottuvaa, mutta jalka oli erilainen kuin ennen.
Jalka ei ollut oikeastaan turvonnut, mutta jänne oli jonkin verran paksumpi kuin yleensä. Nostin vielä jalkaa ylös, ja puristelin jänteestä. Selkeä kipureaktio. Toisesta etusesta ei mitään reaktiota.
Toistin saman pari kertaa, samalla tuloksella. Päässä vilisi jo kaikenlaisia ajatuksia. Jännevamma?

Pääsin samana päivänä klinikalle, ja koska jalka ei ollut lähes ollenkaan turvonnut, myös ultrattiin samantien.
Jännevammahan sieltä löytyi. Ei kauhea vakava, mutta ihan selkeä. Eläinlääkärin mukaan myös aivan tuoreen näköinen. Ennuste sileän harrastekäyttöön hyvä, kuntoutusaika minimissään puoli vuotta. Toki kysymysmerkkinä kinnerpatit, miten ne puolestaan reagoisivat lepoon?

En oikein osannut ajatella mitään. Seuraavina päivinä kävin tallilla mekaanisesti, kylmättiin ja kylmättiin, kipulääkittiin ja rapsuteltiin. Itketti. Harmitti ihan valtavasti, sillä Mandy oli tuntunut niin hyvältä  juuri ennen tuota jännevammaa. Minun kaunis, ihana, ystävällinen tammani.

Vietin unettomia öitä ja sitten aivot alkoivat hyväksyä asian. Nyt sitten vaan kylmätään ja kuntoutetaan ja toivotaan parasta. Tätä tämä on hevosten kanssa.

Varsotuskin mietitytti. Eläinlääkärin mukaan aika olisi mitä parhain ja Mandyllähän on yksi hieno varsa ennestäänkin. Mutta itse en varsaa hevosestani haluaisi, olen liian vanha odottamaan vuosia enkä halua ottaa niin suuria riskejä, kuin mitä varsotuksessa voi tulla vastaan. Ei ole tiloja eikä varoja siihen.

Palaset alkoivat sitten loksahdella yhtäkkiä paikoilleen. Mandylle hankinttaisiin varsa, mutta muiden toimesta. Mandy pääsisi vanhaan kotiinsa, saisi viettää pitkän loman, kuntoutua ja tehdä varsoja.

Niin päättyi minun ja Mandyn yhteinen tarina. Olen surullinen ja haikea, mutta samalla onnellinen Mandyn puolesta. Olen varma että se on onnellinen ja hyvissä käsissä. Se saa kavereita, olla isossa metsätarhassa eikä sillä ole kiirettä mihinkään.

Mitä tulevaisuus minulle tuo, sitä en vielä tiedä. Haluan kyllä jatkaa harrastusta. Nyt olen aivan pyörällä päästäni ja pidän tuumaustauon.


Blogi on auki vielä jonkin aikaa, jos haluatte jättää kommentteja. Myös osoitteeseen hastgumma@gmail.com voi laittaa viestiä, jos siltä tuntuu.

Kiitos ihan hirveästi teille kaikille ihanille lukijoille, olette tehneet tämän blogin pidosta unohtumattoman kokemuksen ❤️



69 kommenttia:

  1. Voi miten harmi, että näin piti käydä! Kiitos sinulle kirjoituksistasi, niitä on ollut mukava lukea vuosien varrella. Toivottavasti löydät kivan tavan jatkaa harrastusta ja pääset pian takaisin satulaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva että olet viihtynyt. Kyllä tämä hevostelu on niin vahvasti verissä, että pakko jatkaa!

      Poista
  2. Voi miten kurjaa, jännevammat ovat niin ikäviä. Ja juuri kun kaikki meni hyvin. Kurjaa myös, että lopetat blogin pitämisen. On ollut kiva lukea ja vaihtaa ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, just kun iloitsin...sehän on kuin kohtalon uhmaamista! No mä lupaan sitten kommentoida sitäkin useammin muiden blogeja!

      Poista
  3. Kaikkea hyvää sinulle ja Mandylle tahollaan <3 Toivottavasti löydät sen oman tavan jatkaa tätä harrastusta.
    Ja kiitos näistä hetkistä, mitä olet meidän kanssamme jakanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mandylla ainakin on ihan kissanpäivät, se lohduttaa! Ja ihanaa kun saan seurata teidän elämää, laittelen kommentteja!

      Poista
  4. Voi harmistus! :( En olisi uskonut ihan tällaiseen loppuun. Toisaalta blogin sulkemisen ymmärrän loistavasti, sillä olin itsekin aikeissa tehdä sen silloin, kun Taavin kanssa haukkuja sateli.

    Sinulle kaikkea hyvää jatkoon! Mielelläni välillä kuulisin sun kuulumisia vaikka sitten kommentin muodossa Ripen blogissa. :) aina välillä sitä miettii, että mitä kaikille blogitutuille kuulukaan. Olen myös tykännyt sun blogista, juurikin siksi, että se on ollut niin realistinen ja maanläheinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tämä bloggaus hiukan kuihtunut jo muutenkin, tuo oli vain piste iin päälle. Ja ehdottomasti laittelen kommentteja ja toivon, että Rippe vois hyvin!

      Poista
  5. Harmittava tuo Mandyn vammautuminen, mutta ihanan lohdullista kuulla, että sille löytyy jatkosijoitus äitiyspuolelta luotettavasta paikasta. Kirjoituksiasi olen mielelläni lukenut, mutta ymmärrän hyvin tunnelmasi omien asioiden rääppimisen ärsytyksen. Oikein hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä kurja tilanne sai kyllä ihan hyvän käänteen, vaikka haikeaa olikin luopua todella kivasta hevosesta. Kiva kuulla, että kirjoituksia on tykätty lukea!

      Poista
  6. Todella harmillista luettavaa, paljon tsemppiä sinne. Jos saan esittää pyynnön, niin älä sulje blogiasi. Koska vaikka et itse haluaisikaan sitä jatkaa, niin sen lukeminen voi edelleen tuottaa hyviä hetkiä ja tarpeellisia tiedonmurusia meille muille.

    Lopuksi vielä sananen pahoista puheista: muistathan että pahat puheet nimenomaan ansaitaan, nobodyista ei puhu kukaan :) Ilmeisesti asia on juurikin niin että joku on Sinulle kateellinen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, sanoinkin miehelleni että olen sitten ilmeisesti nuori, kaunis, rikas ja menestyvä. Kuulemma kaunis, mutta muut luonnehdinnat voikin unohtaa :D
      Kyllä tämä päätös pitää, korkeintaan voin tehdä jossain vaiheessa suljetun blogin, jos siltä tuntuu. Mutta katsotaan nyt, mitä seuraavaksi sitten on edessä tällä hevosrintamalla.

      Poista
  7. Olen pahoillani. Tsemppiä sinulle! Ja hienoa, että Mandyn asiat järjestyivät parhain päin! Kuulostaa hyvältä ratkaisulta kaikkien kannalta.

    Itse pidän suljettua blogia juurikin siitä syystä, että voi olla huoletta oma itsensä. Ei tarvitse miettiä niin paljon käsijarru päällä mitä kirjoitella. Jos haluat tutustua blogiini, voin laittaa lukijakutsun tulemaan. Mitään ihmeellistä blogissani ei ole, ihan tavallista harrasteratsukon elämää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli hyvä ratkaisu, ennenkaikea Mandylle, mutta myös minulle. Kuntouttaminen on rankkaa, kallista ja lopputulos aina kysymysmerkki. Tottakai olisin sen tehnyt kuitenkin, jos ei tätä vaihtoehtoa olisi ilmaantunut. Harva saa ostotarjousta hevosesta, jolla on tuore jännevamma ja pientä kremppaa muutenkin. Mandy vaan on niin speciaali, että se hurmaa kaikki.
      Laita ihmeessä kutsu. Juuri arjesta kertovat blogit ovat parhaita.

      Poista
  8. Harmi, että ihmisillä on aikaa ja halua aiheuttaa mielipahaa toisen ihmisen harrastuksesta... :(
    Toivottavasti Mandy kuntoutuu hyvin ja tekee ihania varsoja. <3 Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti harrastus jatkuu tavalla tai toisella ja elämällä olisi tarjota kaikkea ihanaa ja hyvää sinulle. :) Hyvää alkavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, ja olisi kiva kuulla mitä sinullekin kuuluu. Olet niin uskomattoman reipas, kun pyöräilitkin tallille kilometrikaupalla. Toivottavasti kaikki hyvin ja olet pystynyt jollain tavalla jatkamaan harrastusta! Hyvää kevättä!

      Poista
    2. Oi niitä aikoja, kun oli vielä pyöräilykuntoa. Talven liukkaat lopetti pyöräilykauteni marraskuussa. Sen koommin en ole pyöräillyt. Sen jälkeen on Tahvo päässyt liikkuvampaan kotiin, nyt voi huonosti ja on menossa teuraaksi, itselläni on tullut ero ja sellaista pientä kivaa tähän vuoteen on mahtunut. Hesvostelun osalta en tiedä jatkanko joskus harrastusta. Lääkärin mukaan niska ei kestä enää tippumista, mutta voi onneksi hevosia harrastaa muutenkin kuin ratsastamalla. On hyvääkin tapahtunut. Sain ajokortin takaisin ja valmistuin lähihoitajaksi. Nyt paahdan töitä, töitä ja töitä. Liikaa vain on nyt ollut muutoksia ja aivan järkyttävä määrä stressiä varsinkin Tahvon tilanteesta. No, kohta pojalla on kaikki hyvin ja elämä jatkuu.

      Toivotan hyvää kesää ja on ollut ilo olla blogisi seuraaja jo pidemmän aikaa. :)

      Poista
    3. Ei oo todellista, miten voi yhdelle ihmiselle tulla noin monta vastoinkäymistä peräjälkeen. Ja mikä surullinen uutonen Tahvosta. Oon tosi pahoillani. Mutta tosi hienoa, että sait kortin takaisin. Itse sen kerran menetin myös (epilepsiakohtauksen takia, kun mulla oli se aivoleikkaus), niin tiedän kuinka rankkaa se on. Huippujuttu että pääset ajamaan ja olet valmistunut. Ehkä jossain muodossa pääset vielä heppailemaankin, toivon niin! Hyvää kesää!

      Poista
  9. Voi itku. :( Blogiasi on ollut kiva lukea, siitä on hyvin välittynyt kuinka paljon välität hevosistasi ja niiden hyvinvoinnista. Paljon tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mutta ei sentään itkeä kannata :) Kiitos ihanista sanoista. Itseasiassa mua rupeaa melkein itkettämään nämä kivat kommentit!

      Poista
  10. Olipa harmillisia kuulumisia, kaikin puolin - vaikka Mandyn tilanne sinällään vaikuttaa oikein hyvältä. Yhteistyön ja luottamuksen rakentaminen hevosen kanssa vie pitkään, ja on surullista, kun siitä kaikesta joutuu yhtäkkiä luopumaan. Tsemppiä jatkoon kuitenkin, mikä tahansa se onkin. Ja kiitos muuten vielä näin jälkeenpäin kaikesta avomielisyydestäsi - löysin blogisi, kun googlasin vertaistukea oman hevosteluni vaikeissa hetkissä, luin paljon vanhoja tekstejä, opin ja ymmärsin, että vaikeuksien edessä voi soveltaa monenlaisia strategioita, ja päästä hyvään lopputulokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin, vaikka uuden hevosen hankkisinkin, niin se on taas pitkä tie, ihan väsyttää koko ajatus. Ihana kuulla että olet saanut tukea ja tietoa blogista. Ihan mahtavaa! Kiitos kun jätit kommentin!

      Poista
  11. Sinulla on joku stalkkari, vakituinen ilmeisesti, mutta sen olen huomannut, että hevospiireistä löytyy hyviä ystäviä, elämyksiä, ikimuistoisia hetkiä ja sitten niitä, jotka saavat tyydytyksen tavalla jos toisella. Kateus vie kalatkin vedestä.

    Hevosen kanssa voi onni ja autuus muuttua yhdessä yössä. Sen tietää itsekin. Iso eläin ja pieni kohta prakaa, se voi olla siinä. Kaikkea hyvää, ihan mitä tahansa voi tapahtua elämässä, mistään ei voi olla varma, ei edes siitä onko hevosettomuus pysyvää. Toivotaan, että ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla juu. Ja ilmeisesti vielä joku, joka tuntee minut. Epämiellyttävää.
      Niin todellakin voi muuttua. Minäkin suunnittelin perjantai-iltana kisoja, lauantaina kaikki romahti. Niin se menee.

      Poista
  12. Kohtuuttoman suuria murheita yhdelle ihmiselle, joka kaikkensa tekee jotta hevosen kanssa asiat sujuisivat hyvin! Uskon ja toivon että meidän yhteydenpito jatkuu, ajelehan tännepäin saamaan poniterapiaa tuon punaisen kanssa kun tuntuu että aika on sille kypsä! Etenkin nyt kun omat ratsastelut jää koko ajan vähemmälle niin olet enemmän kuin tervetullut :)

    Ja vaikka en ole mitään julkista rääppimistä sinua koskien itse nähnyt, niin kaikella kunnioituksella sinua kohtaan - musta tällainen rehellinen aikuisratsastajan blogi ja elämänvaiheet ovat kaikista tylsimpiä juttua koittaa rääppiä nimettömästi jossain palstoilla. Haloo. Jokainen aikuinen tietää että elämässä on reaaliteetteja ja raskaitakin päätöksiä on joskus tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ihana idea! Mä kyllä tulen. Olis kiva päästä kokeilemaan Penaa (sellaisena sopivana lämpinä kesäpäivänä, jolloin Penaa laiskottaa...)
      Sitä mäkin ihmettelen, kuka jaksaa mun asioista olla kiinnostunut. Ei taida olla kauheesti omaa elämää siinä tapauksessa...

      Poista
    2. Jee! Nyt ruvetaan suunnittelemaan treffejä!

      Poista
    3. Tänne vaan! Penalle kuljettajia! :D

      Poista
  13. Yhdyn edellisiin, blogia on ollut kiva lukea. Olisi mukavaa jos jatkaisit kirjoittamista. Toisaalta mun on tietysti paha mennä sanomaan, kun itse kirjoitan suljettua blogia... Ymmärrän siis sun näkökannan tässä myös täysin.
    Mandyn suhteen teit varmasti oikean päätöksen, ja ihanaa kun osaat ajatella asioita ennen kaikkea hevosen kannalta. Mandy on varmasti onnellinen siitostammana. Ja kyllä sulle uusi hevonen löydetään, ihan varmasti.
    Tule moikkaamaan joskus, Allu tykkää rapsuttelevista tädeistä joiden taskuissa on porkkanaa!
    t. Sanna & Allu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Ehkäpä jatkan suljettua blogia. Katsotaan.
      Mandyn kannalta päätös oli ihan varmasti oikea. Ja ihan itsekkäästi ajateltuna myös minulle hyvä. Tottakai ikävä on kova enkä tiedä löydänkö koskaan yhtä sympaattista tammaa. Mutta jokainen tietää nama realiteetit, joskus on vain oltava "järkevä", vaikka sydän sanoisi toista.
      Ai vitsit, olis kyllä superhauskaa tulla sinnekin moikkaamaan!

      Poista
  14. Voi harmi tuota Mandyn jalkaa. Niin haurasta on hevosihmisen onni. Onneksi Mandy pääsi kuitenkin hyvään paikkaan tekemään varsan. Toivottavasti heppaharrastuksesi löytää mukavan suunnan. Kiitos mukavasti blogista, jota on aina ollut yhtä mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauras onni, se kuvaa kyllä hyvin tätä harrastusta! Kiva kuulla että on ollut mielenkiintoista lukea ja tosiaan minäkin olen iloinen siitä, että Mandylle löytyi noin hyvä ratkaisu.

      Poista
  15. Ikäviä uutisia sekä Mandyn vamma, että blogin sulkeminen. Olen tykännyt todella paljon lukea blogiasi. Kuten moni yllä on kommentoinut, niin olet taitava kirjoittamaan aikuisen silmin todellisen elämän makuista blogia. Ymmärran kyllä, että ht-nettiin päätyminen ei tunnu kivalta, mutta en kyllä ymmärrä mitä pahaa sinusta blogissa kirjoittamiesi asioiden perusteella voi ruodittavaksi löytää. Ratsastat siististi ja hoidat hevosen huolella sekä rakkaudella.

    Surullista, että sinun ja Mandyn yhteiselo ei tämän pidempään kestänyt, mutta onni onnettomuudessa on, että Mandylle löytyi uusi-vanha koti, jossa elämä siitostammana voi jatkua. Mandylle onnea ja kauniita varsoja!

    Olisi kiva lukea blogiasi myös jatkossa, mutta jos päädyt sulkemaan blogisi, niin toivotan sinulle aurinkoista kesää ja ihania hevosteluhetkiä myös tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta viestistä ja kauniista sanoista. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että blogi, jossa kerrotaan vain "sateenkaaren kakkimiset" ei ole mistään kotoisin, eikä sellaista ole mieltä pitää. Siksi olen joko avoin tai lopetan kokonaan.
      Mandy saa varmasti kauniita varsoja, luojan kiitos, että itse en ole kasvattaja, sillä en niistä todellakaan raskisi luopua ja lopulta olisin konkurssissa :).
      Ihanaa keväänjatkoa sinulle myös!

      Poista
  16. Täällä ikätoverisi, joka on tykännyt blogistasi todella paljon. Voi miten harmi, että Mandyn kanssa kävi näin ja että aiot lopettaa bloggaamisen. Minäkään en ymmärrä, mitä ilkeää sanottavaa sinusta voi löytää. Ratsastat nätisti ja hoidat hevosesi hyvin. Joka tapauksessa, kaikkea hyvää tulevaan ja kiitos kun olet jakanut hevoselämääsi meidän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! Joskus vaan on aika lopettaa, niin kivaa kuin tämä on ollutkin. Ihana kuulla, että näin moni on tykännyt ja seurannut blogia.

      Poista
  17. Todella harmillista mitä Mandylle kävi, mutta onni onnettomuudessa, että löytyi kuitenkin varmaan aika win-win -vaihtoehto jatkon suhteen. Jotenkin uskon ja toivon, että sinullakin hevostelu jatkuu jossain muodossa.

    Sääli, että lopetat blogin, mutta ymmärrän hyvin ajatuksesi siitä, että omia asioita ei halua jakaa rajaansa enempää. Usein kaipaan niitä vielä muutaman vuoden takaisia aikoja, kun blogit olivat vielä aidompia, rehellisempiä ja onnistumiset ja epäonnen pystyi vielä kirjoittamaan siten miltä se tuntui. Sinun blogisi oli tärkeä osa tätä yhteisöä ja sitä tulen kaipaamaan. Kaikkea hyvää jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, samaa olen itsekin miettinyt, bloggausmaailma on muuttunut, eikä aina niin hyvään suuntaan. Ehkä se viattomuuden ja tuoreuden aika on nyt ohi, harmi kyllä.
      Tilanne Mandyn jatkoan suhteen oli kyllä kaikille osapuolille hyvä, ja eniten hevoselle. Niin surullista kuin se onkin. Mä olin ihan varma, että me maastoillaan Mandyn kanssa metsäpoluilla vielä kymmenen vuoden päästä :(

      Poista
  18. Valitettavasti myös tämän harrastuksen parista löytyy aivan liikaa pahansuopaa porukkaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin löytyy, vaikka mä en ole sitä sinisilmäyttäni oikeastaan koskaan ennen huomannut. Ja aion myös työntää tuollaiset typeryydet vakaasti syrjään elämästäni. Yks hailee :D

      Poista
  19. Voi harmi ja inhottavaa kaiken kaikkiaan. Olen seurannut vuosia blogiasi ja mietin mitä on tapahtunut kun blogi oli suljettunakin hetken. Mitkään sanat eivät oikein lohduta mutta tiedän, että sinussa on vahvuutta löytää tämän harrastuksen ilot ja onnen hetket vieläkin.
    Mandylle varsa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kauniisti sanottu. Ja kieltämättä, hevosten myynti-ilmoituksia jo selailen. Elämässä on iso, hevosen mentävä aukko, eikä sitä oikein muullakaan voi täyttää, vaikka haikeaa onkin ja jokaista kandidaattia varmasti Mandyyn vertaan.

      Poista
  20. Ikävää, että näin piti käydä. Tunnen Mandyn muutaman vuoden takaa ja se on kyllä aivan ihana tamma. Kirjoitit realistisesti asioista huippuhetkineen ja suruineen. Eksyin aikoinaan blogiisi vahingossa kun etsin vertaistukea kun luulin, että oman hevosen lopetus on pian edessä ja luin Lotan tarinaa kyyneleet silmissä. Oon yrittänyt pitää linjan, että jos kommentoin jossain niin sanon vaan asioita, jotka voisin sanoa myös kasvotusten. Mieluummin pitäisi kannustaa toisia heppailijoita, tämä on aika vaikea harrastus ja milloin vain voi hevosen esim.sairauteen menettää. Blogin pitäjät ovat rohkeita kun uskaltautuvat julkaisemaan kuvia ja videota kun tuntuu, että jotkut vaan etsivät virheitä suurennuslasin kanssa. Liekö he sitten niin täydellisiä jotka kritisoivat. Monenlaista murhetta ja iloa kokeneet aikuiset luulisivat olevan jo vähän sallivampia muillekin. Toivon hyvää jatkoa ja toivottavasti löydät uuden ihanan heppaystävän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja hauska sattuma että tunnet Mandyn!
      Mulla itselläkin tulee kieltämättä aina kyynel silmään edelleen, kun luen tuon tekstin Lotasta. Ensimmäisen oman hevosen kanssa kaikki oli niin tunnevaltaista, ja Lotta oli niin erikoislaatuinen hevonen.
      Kiitos kommentista ja toivotaan tosiaan, että uusi heppakaveri löytyy.

      Poista
  21. Voi ei mitä uutisia täällä oli. Niin pienestä se on näiden kanssa kiinni. Harmittaa kyllä tosi paljon sun puolesta, mutta onni kuitenkin, että Mandyn asiat järjestyivät parhain päin tilanteesta huolimatta. Tulee varmasti kauniita varsoja <3

    Kurjaa myös, että lopetat bloggaamisen, sun blogi on aina ollut yksi mun suosikeista. En pysty käsittämään mitä ilkeää sanottavaa joku pystyy keksimään sinusta tai hevosten pidostasi, jokainen varmasti on huomannut kuinka hyvin ja rakkaudella hevosesi olet hoitanut. No, meitä on moneen junaan ja osa jää valitettavasti asemalle... Olisi jatkossakin kiva kuulla kuulumisiasi, joten olisi mukava jos viitsisit silloin tällöin ilmoitella itsestäsi tuonne minunkin blogiini, vaikkei sekään nykyään kovinkaan usein päivity. Hiljaisuudesta huolimatta käyn siellä kyllä usein pyörähtämässä, joten kommentit tulee kyllä luettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana viesti. Mä olen ihan liikuttunut näistä kaikista ihanista kommenteista täällä. En edes muista koska olisin näin iloiseksi tullut. Nämä on näitä blogin kirjoittamisen ihania hetkiä!
      Sun blogia oli myös niin kiva lukea (ja toki edelleenkin), rehellistä ja aitoa.
      Lupaan laittaa kuulumisia ja jos alan pitämään suljettua blogia niin otan yhteyttä!

      Poista
  22. Kiitos blogista jota on ollut todella mukava lukea! Minäkin olen tätä alunperin alkanut lukemaan kun koin löytäväni vertaistukea pelkoasioissa, jotka nyt onneksi takanapäin. Kaikkea hyvää teille molemmille jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pelot on selätetty ja kiva jos sait vertaistukea täältä. Cocon kanssa tosiaan koin noita pelon ja jännityksen hetkiä. Enää en ole osannut pelätä, ainakaan Mandyn selässä. Vähän kyllä hirvittää, että uskallanko edes koeratsastaa hevosia, jos sellaisia rupean kokeilemaan, jälleen kerran. Hyvää kevättä sinulle myös!

      Poista
  23. Voi ei... tuli tosi paha mieli puolestasi... ja tämä varsinkin kolahti itselleni, sillä olen samassa jamassa, tosin omaa mieltäni painaa se, ettei kukaan ole keksinyt vielä syytä Hertan vaivalle, joka ei nyt ota talttuakseen...
    mä en voi muutakuin toivottaa tsemppiä, ja todeta että I feel you. Itsekin olen todennäköisesti pienen tuumaustauon edessä. Todennäköisesti mulle ei omaa hevosta ihan heti ole tulossa. Tämä on niin raaka laji. Ja kun kyseessä ei ole väline joka vaihdetaan uuteen...:(

    Juuri kun kaikki menee hyvin, niin sitten romahtaa. Tietenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olenkin miettinyt että mitä teille mahtaa kuulua. Toi on kyllä niin raastavaa, kun ei tiedä syytä. Meillä onneksi siitä ei ollut epäilystäkään, mutta tosi kurja juttuhan se oli. Ja tosiaan, just kun tuntui menevän niin hyvin. Mä toivon hartaasti että Hertta vielä tokenisi. Mutta vaikeatahan se tietysti on päästä entiselle tasolle, jos saikkua kertyy pitkän aikaa. Toivotaan kuitenkin, että teräsmummo nousee vielä! Varsinkin, kun tiedän, mitä se tamma sulle merkitsee. Tsemppiä!

      Poista
  24. Tosi harmi, että lopetat. Juuri kun vasta pääsin lukemisen makuun! Ja erityisen kurja kuulla mistä syystä. Omalle kohdalle ei vielä ole osunut, kun blogini on vasta niin uusi ja lukijoita vähän. Harmittaa kyllä miten typeriä ihmiset osaavat olla. Täytyy olla omassa elämässä jotain pielessä, jos saa iloa ilkeistä kommenteista. Paljon tsemppiä jatkoon! Eiköhän se uusi hevosystäväkin vielä löydy. Ei sitä ilmankaan osaa olla..! ;) T: www.satu.la :n Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No, luen sitten sinun blogia, että kirjoittele ahkerasti :) Hyvää jatkoa kauniin tamamsi kanssa!

      Poista
  25. Kääk!!! En ole kuullutkaan, että siun asioita ruoditaan oikein tämän maan ykköspalstoilla. Apua miten kanssaeläjät voivat ollakin noin tyhmiä! Miulla on niin uusi blogi ja vähän lukijoita (tai ainakaan kukaan ei uskalla mitään sinne kommentoida) ettei kritisoijiakaan ole vielä ollut, joten en tiedä miten reagoisin omalla kohdalla tuollaiseen.

    Löysin blogisi aikoinaan kun keksin googletella Lotan silloista olinpaikkaa ja WAU, miten olen tykännyt siun kirjotuksista. Siksi onkin todella harmi kun lopetat. Toivottavasti hevosharrastus siulla kuitenkin jatkuu.

    Tässä jännityksellä odotellaan ensi tiistaita kun selviää oman hevosen jatkokäyttö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kiitoksia! Ihana kuulla että olet tykännyt! Toivottavasti sait hyviä uutisia hevosen suhteen.

      Poista
  26. Moikka Liisa! Luin uuden postauksesi jo heti, kun sen julkaisit (käyn aina välillä katsomassa oletko kirjoittanut uutta). On niin mukava ollut lukea samanikäisen, jo hyvään ikään ehtineiden lasten äidin, koiraihmisen, ei -heppaihmisen vaimon, mutta henkeen ja vereen itse hevosihmisen kuulumisia. Postauksesi ovat olleet aina päivän piristyksiä! Todella ikävä oli lukea sekä Mandyn kuulumisia sekä saamaasi kateudesta kylvänyttä kommentointia. Ne kyllä kannattaa jättää omaan arvoonsa! Kateellisia riittää aina, ikävä kyllä! Kyllähän tämä maailma olisi kaikin puolin miellyttävämpi paikka elää, jos kaikki osaisivat aina iloita toisen onnesta :) Toivottavasti sinulle aukeaa uusia, ihania mahdollisuuksia hepparintamalla. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ihan varmasti aukeaa. Tavalla tai toisella, kun sen aika on. Ja voi vain kuvitella, minkälaisia varsahurmureita tuon kauniin ja ylvään tamman kohtu sisällään kasvattaa! Sinulle kaikkea hyvää toivotellen! Laitan kyllä joskus sähköpostia :) Nautihan kesästä! Ja ehkäpä ihan hiukan ja hetken nautit myös hevosettomuuden tuomasta vapaudesta -mutta ehkä vain hetken ;D Terkuin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain hetken...kyllä mä varmasti uuden hevosen hankin, heti kun sopiva osuu kohdalle. Melkein uuvuttaa ajatuskin etsinnöistä, mutta mieli palaa hevosteluun. Ehkä nyt se connemara? Ne on aika ihania.
      Laittele ihmeessä sähköpostia, kiva kuulla teidän ponikuulumisia!

      Poista
  27. Ht-netti on vaarallinen paikka kirjoittaa, moni (nuori) purkaa siellä vastauksissa pahaa oloaan muihin. Ilmeisesti sinut on tunnistettu siellä kysymyksen esittäjänä tai ainakin luultu niin. Ja taas joku sai mahdollisuuden pahan mielen levittämiseen. Jättäisin omaan arvoonsa ja haistattaisin huilut. Kaikkea hyvä jatkoon ja kerro toki miten heppailut jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin on, nyt koko homma lähinnä naurattaa jo.
      Ja haistatan huilut. Kiitoksia sulle ja hyvää jatkoon myöskin!

      Poista
  28. Kiitos näistä vuosista ja harmi sekä Mandy että htnet. Olen lukenut blogiasi vuosia hiljaa taustalla, tykkäillyt vaan. Tämä on ollut yksi lemppareitani ja olet melkein jonkinsortin esikuva minulle, neljääkymppiä lähestyvälle ikuiselle hevoshullulle. Olet niin rohkeasti mennyt vaikeuksista huolimatta unelmiasi kohti ja tapaturmasi jälkeenkin ratsastat niin kauniisti ja koko ajan kehittyen. Ehkä aika minultakaan lopu kesken! 😄 Kiitos ajastasi ja ajatuksistasi, kaikkea hyvää jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsit, miten huikean ihania kommentteja täällä! Olen aivan otettu ja liikuttunut. Kiitos sulle hurjasti ja hei, olet vielä ihan teini-ikäinen meikäläiseen verrattuna, sulla on kaikki aika toteuttaa haaveet. Niitä kohti!

      Poista
  29. Kiitos blogista ja sanoisin, etta ala lannistu, aina on pahansuovia ihmisia. Minusta kivointa blogissasi oli juuri realistisuus, koska tatahan tama hevosharrastus on, yla-ja alamakea. Toivottavasti loydat viela harrastuksen ilon, sita etsin juuri itsekin. Tsemppia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sulle Maukka! Mä niin toivon, että pystyisit jatkamaan harrastusta ja saisit siitä vaihteeksi iloa. Uusi, erityyppinen hevonen?? Eikö vaan??

      Poista
  30. Voi hyvänen aika mitä uutisia täällä oli. Voi Mandya :( Toivottavasti kuntoutuu kuitenkin, ja onnea myös varsatouhuihin. <3
    HT.netti on ikävä paikka...
    Ja toivottavasti löydät hyvän jatkon ihanalle hevosharrastuksellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika, samoin sulle ja Totille. Kyllä Mandy varmasti kuntoutuu ja nyt hänellä on ihanaa kavereiden kanssa laitumella. Se on pääasia.

      Poista
  31. Ou nou, ikävä tulee tätä blogia! Myös tällaisena tavistätiharrastajana olen monella tavalla ja moneen otteeseen samaistunut sun vaiheisiin hevosten kanssa (mm. satulanongelmat, siis OuMaiGaaad!), on ollut ihana lukea sun tarinoita ja sympatiseerata. Bloggaamista noin ylipäätään olen myös miettinyt viime aikoina, koska päässä on paljon myös ei-hevosaiheisia tarinoita, joita tekisi mieli kirjoittaa suuremmallekin yleisölle. Mutta juuri tuo tunnettavuuden mukanaan tuoma loanheitto pelottaa. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos yrittäisi "markkioida" omaa blogia jossakin, mutta aina olen todennut, että muutaman lukijan lisäys ei ole sen arvoista, että oma, lievästi sanottuna epäortodoksinen tapa harrastaa hevosen kanssa joutuisi samalla ihan saletisti maalitauluksi. Mieluummin kirjoitan pienelle, mutta sitäkin fiksummalle yleisölle!

    Mandyn tulevaisuus kuulostaa joka tamman unelmalta, toivotaan kauniita varsoja ja pitkää, onnellista elämää! Willi lähettää terveisiä! Sekä sinulle kaikkea hyvää ja onnea uuden hevosystävän etsintään!

    P.S. Jos kaikesta huolimatta päätät jatkaa blogia esim. suljettuna, laitathan minulle kutsun lukijaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tämä blogi on tarjonnut samaistumisfiiliksiä. Mä en myöskään ole koskaan halunnut markkinoida blogia, en oikeastaan ole edes kertonut siitä varta vasten kenellekään tutulle enkä jakanut facebookissa tms. Bloggaaminen on toisaalta niin hurjan hauskaa, toisaalta hirvittää jakaa omaa elämäänsä. Toimittajana olen kyllä tuttunut pelaamaan julkisuuden kanssa, mutta se on erilaista silloin kun se ei koske omaa elämää.
      Mandy voi varmasti paksusti (sananmukaisesti) ja mua lohduttaa suuresti se, että se nauttii elämästään. En siksi ole oikein edes osannut surra sen menetystä. Ja uutta hevosta/poniakin kovasti katsellut ja jopa luulen nyt löytäneeni...katsotaan. Ja laitan kutsun, jos bloggaus jatkuu suljettuna. Hyvää kesää teille!

      Poista
  32. Yleensä harvemmin kommentoin mutta nyt on pakko.

    Kiitos hyvästä blogista jota on näin aikuisenkin ollut mukava lukea! Harmi että joku tai jotkut ovat ottaneet sinut täällä internetin ihmeellisessä maailmassa hampaisiinsa. En tosin ymmärrä miksi, blogin kautta kun välittyy ainoastaan kuva fiksusta ja siististi ratsastavasta ihmisestä joka oikeasti välittää hevosistaan. Kaikkea hyvää jatkossa sekä sinulle että Mandylle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun jätit kommentin!Se on kyllä epämiellyttävä tunne, kun tajuaa joutuneensa jonkun stalkkauksen kohteeksi. Mutta se on mennyttä ja nyt kohti uusia seikkailuja. Kiitos kivoista sanoistasi ja hyvää jatkoa!

      Poista